mustasukkainen mummolle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen

Vieras
On tosi paha mieli. Poika vähän vajaa 3v tuntuu viihtyvän paljon paremmin mummolassa kun kotona. Tänäänkin hirveä itku,kun mummo oli kotiinlähdössä ja hän tahtoi mukaan. Sinne se sitten lähti yökylään :( Viime viikollakin oli yhden yön.
Muutenkin joka päivä mummosta puhuu ja haluaa sinne leikkimään, sanoo "äiti ei saa tulla".

Kyllähän mummo leikkii ja ehtii antaa enemmän aikaa kun kotona ja siellä on vähän eri vapauksia kuin kotona, mutta musta tuntuu silti pahalta :( Mummo on rakkaampi kun äiti...
Hyvähän se o,että on toinenkin tärkeä aikuinen pojan elämässä(olen yh) mutta silti..........
 
Tuskinpa vaan on rakkaampi.
Oma poikani on välillä kans ihan samanlainen, mut se on ihan vaan siksi että mummolla saa tehdä mitä vaan,mummo antaa kaikessa periksi...siellä ei tarvitse ees aina pestä hampaita tms. :D

Mä olen joskus saanut kauheen itkuhuutoraivarit,kun olen mennyt hakee poikaa. Mut en anna periks tuossa, enkä varsinkaan koe että mummo olis jotenkin tärkeämpi.
Huomasin sen taas noin kuukausi sitten,kun lastani kärrättiin paareilla sairaalassa. Peloissaan huusi äitiä ja olinkin koko ajan hänen kanssaan. Tuollaisissa tilanteissa huomaa,kuinka tärkeä sitä onkaan lapselleen.

Ollaan hieman vähennetty mummolla käyntiä,koska en oikein pidä siitä,että niitä sääntöjäni rikotaan heti,kun häviän maisemasta.Minusta se ei ole hyväksi lapselleni, että mun säännöt kyseenalaistetaan.

Olen myös siis yh.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ootvarmanavääräs:
Tuskinpa vaan on rakkaampi.
Oma poikani on välillä kans ihan samanlainen, mut se on ihan vaan siksi että mummolla saa tehdä mitä vaan,mummo antaa kaikessa periksi...siellä ei tarvitse ees aina pestä hampaita tms. :D

Mä olen joskus saanut kauheen itkuhuutoraivarit päälleni,kun olen mennyt hakee poikaa. Mut en anna periks tuossa, enkä varsinkaan koe että mummo olis jotenkin tärkeämpi.
Huomasin sen taas noin kuukausi sitten,kun lastani kärrättiin paareilla sairaalassa. Peloissaan huusi äitiä ja olinkin koko ajan hänen kanssaan. Tuollaisissa tilanteissa huomaa,kuinka tärkeä sitä onkaan lapselleen.

Ollaan hieman vähennetty mummolla käyntiä,koska en oikein pidä siitä,että niitä sääntöjäni rikotaan heti,kun häviän maisemasta.Minusta se ei ole hyväksi lapselleni, että mun säännöt kyseenalaistetaan.

Olen myös siis yh.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ootvarmanavääräs:
Tuskinpa vaan on rakkaampi.
Oma poikani on välillä kans ihan samanlainen, mut se on ihan vaan siksi että mummolla saa tehdä mitä vaan,mummo antaa kaikessa periksi...siellä ei tarvitse ees aina pestä hampaita tms. :D

Mä olen joskus saanut kauheen itkuhuutoraivarit,kun olen mennyt hakee poikaa. Mut en anna periks tuossa, enkä varsinkaan koe että mummo olis jotenkin tärkeämpi.
Huomasin sen taas noin kuukausi sitten,kun lastani kärrättiin paareilla sairaalassa. Peloissaan huusi äitiä ja olinkin koko ajan hänen kanssaan. Tuollaisissa tilanteissa huomaa,kuinka tärkeä sitä onkaan lapselleen.

Ollaan hieman vähennetty mummolla käyntiä,koska en oikein pidä siitä,että niitä sääntöjäni rikotaan heti,kun häviän maisemasta.Minusta se ei ole hyväksi lapselleni, että mun säännöt kyseenalaistetaan.

Olen myös siis yh.

Mummo kyllä komentaa lasta ja pitää rajat,mutta mummolassa syödään pullaa yms tämmösiä "pikkujuttuja" mitä kotona ei sitten tehdä.Päivärytmit yms on samat siellä kun kotonakin. Mummo möyrii kaiket päivät lattialla lapsen kanssa ja ehtii/jaksaa ottaa mukaan ihan joka hommaan.
Saan itsellleni huonon omantunnon kun en ihan koko aikaa jaksa leikkiä ja välillä istahdan jopa koneen ääreen ja annan pojan yksinään touhuta :(
 
kaikki lapset itkee joskus kun niitä hakee mummolasta. Siellä on kumminkin yleensä löysemmät säännöt kuin kotona ja moni mummu antaa enemmän karkkia ja muita "vapauksia rajoitteista", ei olla niin nuukia hammaspesuista sun muista. Olebn huomannu vanhemmillakin, että mun + siskonlapset saa touhuta siellä paljon vapaammin mitä me aikoinaan. Ja sama juttu anoppilassa. Ne lapsenlapset on semmosia palleroita mitä vain hemmotellaan. Vanhempien tehtävä on sitte pitää kuria.

Ja vaikka lapsi saattaa mummolassa viihtyä päivän, pari, isommat kauemminkin, niin ihan varmasti ne kiukkupurkaukset mitä siellä tulee, on alitajunnassa äitiä ikävä:)

Ja vaikka mummo ois maailman paras mummo, niin äiti on äiti vaikka voissa paistas
 
Nooh.. Jos voin yhtään lohduttaa, mein pojalla ( ainokaisemme ) oli tuossa iässä kanssa mummu-buumi. Mummulassa oli paaljon kivempaa, mummun perään itkettiin yms yms. Mutta kyllä se ohi menee. Nyt jätkä täyttää just 6 v ja kyllä äiti on best =) . Se on vain aika lapsen elämässä mutta kun tulee uudet kuviot esim eskari ja harrastukset niin kyllä se päätukija äiti on tärkein ja se myös ilmaistaan. Ja siis minä en ole yh mutta ei kai se niin tässä asiassa vaikuta =) . Jaksuja sinne, aikansa kutakin :hug: :flower: :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ootvarmanavääräs:
Tuskinpa vaan on rakkaampi.
Oma poikani on välillä kans ihan samanlainen, mut se on ihan vaan siksi että mummolla saa tehdä mitä vaan,mummo antaa kaikessa periksi...siellä ei tarvitse ees aina pestä hampaita tms. :D

Mä olen joskus saanut kauheen itkuhuutoraivarit,kun olen mennyt hakee poikaa. Mut en anna periks tuossa, enkä varsinkaan koe että mummo olis jotenkin tärkeämpi.
Huomasin sen taas noin kuukausi sitten,kun lastani kärrättiin paareilla sairaalassa. Peloissaan huusi äitiä ja olinkin koko ajan hänen kanssaan. Tuollaisissa tilanteissa huomaa,kuinka tärkeä sitä onkaan lapselleen.

Ollaan hieman vähennetty mummolla käyntiä,koska en oikein pidä siitä,että niitä sääntöjäni rikotaan heti,kun häviän maisemasta.Minusta se ei ole hyväksi lapselleni, että mun säännöt kyseenalaistetaan.

Olen myös siis yh.

Mummo kyllä komentaa lasta ja pitää rajat,mutta mummolassa syödään pullaa yms tämmösiä "pikkujuttuja" mitä kotona ei sitten tehdä.Päivärytmit yms on samat siellä kun kotonakin. Mummo möyrii kaiket päivät lattialla lapsen kanssa ja ehtii/jaksaa ottaa mukaan ihan joka hommaan.
Saan itsellleni huonon omantunnon kun en ihan koko aikaa jaksa leikkiä ja välillä istahdan jopa koneen ääreen ja annan pojan yksinään touhuta :(

Myönnän kyllä,että itsekkin saan huonon omantunnon millon mistäkin asiasta. En minäkään möyri lattialla koko ajan lapseni kanssa, en usko että kukaan muukaan äiti ehtii moiseen. Jos mummolla on sitten siihen aikaa, niin turhaan otat siitä itsellesi paineita. Sen mummon kun ei tarvitse muuta kuin möyriä lattialla sen kerran viikossa tai silloin kun poikasi on siellä. Aivan eriasia on,kun sinä pyörität arkea 24/7 ja olet vastuussa kaikesta, Mummo voi ottaa ns. lepposasti sen homman.
Ei se poika siihen kuole,jos se yksin leikkii. Mun lapsi ainakin välillä haluukin olla yksin ja touhuta ihan omia juttujaan,varsinkin päiväkotipäivän jälkeen.

Nautihan nyt illasta, ilman mitään huonoja fiiliksiä. Äiti on aina paras, tietäähän sen jo itsekkin, kuinka sitä oma äiti on vaan parhain,vaikka olis välillä vähän ärsyttäväkin. ;) :)
 

Yhteistyössä