kaikki alkoi jo syyskuussa. Yksi kaunis päivä selkää vihlaisi ja siitä alkoi parin kuukauden sairaala jaksot. Välilevyn pullistuma ja repeämä, ennestään kaksi rappeumaa ja lantio jostain syystä irrallaan selkärangasta (murtuma,synnynäinen vika?). Tästä seurasi pitkä sairasloma. Sairaslomasta se ettei työnantaja jatkanut määräaikaista sopimusta ja olen siis työtön.
Lokakuussa huomasin olevani raskaana pillereistä huolimatta.SHOKKI! Lopetin kipulääkkeet ja kärsin kamalista selkäkivuista pari kuukautta ilman kipulääkettä. Pahoinvointi oli jotain ihan kamalaa ja makasin vaan sängyssä ja oksensin viikkoja. Aloin kuitenkin tottua ajatukseen heinä-vauvasta. Pienestä ja ihanasta!! Sain töitäkin. Ihan hirveen työpaikan josta en tykkää, mutta otin työn kun kesäkuulla jo äippälomalle, niin jaksaa sen hetken paskaakin työtä!
Verikokeissa todettiin kilpirauhasten liika toimintaa ja aloitin lääkkeet. Äiti soitti että hänen rinnastaan on löytynyt kasvain. Kokeita otettu laadun selvittämiseksi. Miten se niin reippaasti senkin jaksoi kertoa?
Viimeviikolla tuli vähän surua kun koiralla todettiin kasvaimia. Rakas ystäväni joka on ollut meillä 7 vuotta on nyt vaakalaudalla pitääkö lopettaa vai tehoaako hoito. Päätin etten sure sitä vielä, ehtii joulun jälkeenkin.
Tänään sitten ultrassa todettiin sikiö kuolleekis viikolla 11+0. Ihana kesävauvani lilluin ultra kuvassa kädet ja jalat levällään, toinen jalka irronneena kun alkanut hajoamaan jo. Sain tyhjennys tabletin ja kotiin. Kotiin tullessa postilaatikossa oli 600 vesilasku. En jaksa miettiä millä sen maksan.
Nyt istun kotona ja itken. Side housuissa odotan milloin alkaa supistella.Tänään vai vasta huomenna. Milloin tunnen kun lapsi valuu minusta ulos.Miten kovaa se sattuu. Mietin mikä tarkoitus tällä voi olla. Se siitä lyhyestä työajasta, teen sitä paskaa KAUAN! Koirakin makaa lattialla, eikä jaksa tehdä mitään. Viikon päästä tuokin menee ehkä viimeisen kerran lääkäriin. Lapset haluaa tehdä pipareita ja mennä ulos. Minä haluaisin mennä nukkua ja lakata olemasta.
Lokakuussa huomasin olevani raskaana pillereistä huolimatta.SHOKKI! Lopetin kipulääkkeet ja kärsin kamalista selkäkivuista pari kuukautta ilman kipulääkettä. Pahoinvointi oli jotain ihan kamalaa ja makasin vaan sängyssä ja oksensin viikkoja. Aloin kuitenkin tottua ajatukseen heinä-vauvasta. Pienestä ja ihanasta!! Sain töitäkin. Ihan hirveen työpaikan josta en tykkää, mutta otin työn kun kesäkuulla jo äippälomalle, niin jaksaa sen hetken paskaakin työtä!
Verikokeissa todettiin kilpirauhasten liika toimintaa ja aloitin lääkkeet. Äiti soitti että hänen rinnastaan on löytynyt kasvain. Kokeita otettu laadun selvittämiseksi. Miten se niin reippaasti senkin jaksoi kertoa?
Viimeviikolla tuli vähän surua kun koiralla todettiin kasvaimia. Rakas ystäväni joka on ollut meillä 7 vuotta on nyt vaakalaudalla pitääkö lopettaa vai tehoaako hoito. Päätin etten sure sitä vielä, ehtii joulun jälkeenkin.
Tänään sitten ultrassa todettiin sikiö kuolleekis viikolla 11+0. Ihana kesävauvani lilluin ultra kuvassa kädet ja jalat levällään, toinen jalka irronneena kun alkanut hajoamaan jo. Sain tyhjennys tabletin ja kotiin. Kotiin tullessa postilaatikossa oli 600 vesilasku. En jaksa miettiä millä sen maksan.
Nyt istun kotona ja itken. Side housuissa odotan milloin alkaa supistella.Tänään vai vasta huomenna. Milloin tunnen kun lapsi valuu minusta ulos.Miten kovaa se sattuu. Mietin mikä tarkoitus tällä voi olla. Se siitä lyhyestä työajasta, teen sitä paskaa KAUAN! Koirakin makaa lattialla, eikä jaksa tehdä mitään. Viikon päästä tuokin menee ehkä viimeisen kerran lääkäriin. Lapset haluaa tehdä pipareita ja mennä ulos. Minä haluaisin mennä nukkua ja lakata olemasta.