Musta tuntuu että ystävä tahtoo meille vaan "huonoa onnea"

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Aina kun kerron lapsesta että on mennyt hyvin niin vastaus on että odotappa pari kuukautta et sit se alkaa ja syömisistä ja vatsakivuista ja kaikesta, että ihankuin joka asiassa pitäisi olla ongelmia niinkuin heillä itsellään on. Ei ole kiva vastata enää kysymyksiin kun kysyy että miten menee ja kun kerron miten on menny niin alkaa tuo manaaminen.
 
Tosi "kiva" kaveri. Mulla oli samanlainen. Oltiin molemmat raskaana ja mun raskaus meni tosi huonosti. Kaverilla oli närästystä, ja kyseli eikö mua närästä. Kun vastasin, että ei, niin siihen se että "Kyllä se vielä alkaa sullakin". Ei alkanu närästys, muuten vaan meni huonosti, niin eikö se riitä?
 
rv34
Mulla myös tollanen kaveri. Tai siis oikeastaan niin, että suuttuu aina jos mainitsen jostain mikä on hyvin tai hienosti meillä. Ilmeisesti vain kurjat asiat saa mainita ja jos joskus mainitsen jostain kurjasta niin senkin lyttää, jotenkin sillä tyylillä että ainahan sitä nyt jotain kurjaakin joskus on.

 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Tintura:
Kysyppä joskus ihan aidosti miten sillä sun kaverilla menee!!!!
Jos kerran teillä menee hyvin ja kaverilla huonosti niin voisitko mahdollisesti auttaa ja tukea ystävääs????
Ihan vaan ehdotus! =)
kysyn ja tuen ja kannustan, ei ole siitä kiinni etten olis yhtään sitte ystävän asioista kiinostunu tai en lohduttais kun hänel on vaikeaa. Mutta en paljon voi auttaakaan häntä noissa asioissa, eihän lasten vilkkaudelle ja luonteille tai terveydelle mitään voi. Minullakin on omat murheeni tottakai, mutta en minäkään kaverille sano että kyllä teillekkin tulee näitä samoja ongelmia kun meilläkin on tai sitten tee niistä niin suurta numeroa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Tintura:
Kysyppä joskus ihan aidosti miten sillä sun kaverilla menee!!!!
Jos kerran teillä menee hyvin ja kaverilla huonosti niin voisitko mahdollisesti auttaa ja tukea ystävääs????
Ihan vaan ehdotus! =)
kysyn ja tuen ja kannustan, ei ole siitä kiinni etten olis yhtään sitte ystävän asioista kiinostunu tai en lohduttais kun hänel on vaikeaa. Mutta en paljon voi auttaakaan häntä noissa asioissa, eihän lasten vilkkaudelle ja luonteille tai terveydelle mitään voi. Minullakin on omat murheeni tottakai, mutta en minäkään kaverille sano että kyllä teillekkin tulee näitä samoja ongelmia kun meilläkin on tai sitten tee niistä niin suurta numeroa.
ok =)
 

Yhteistyössä