Musta tuntuu, että mä kuolen. ;(

Mulla on paniikkihäiriö ja olen luulosairas. Lisäksi vielä raskaana rv 21. Mua pelottaa koko ajan kaikki, mä aloitin ton toisen ketjun mun jalkapohjassa olevasta patista, kun pelkään että se on syöpää. Tajuan itsekin että on ihan älytöntä pelätä heti syöpää, mutta niin se vaan mun kohdall aon. Ei tarvi kuin naarmu poskessa, niin se on syöpää tai sitten siihen tulee verenmyrkytys ja mä joudun sairaalaan ja amputoidaan kaikki raajat. Nyt tuo sikainfluenssakin vei multa yöunet.
Mä en jaksa enää mä pelkään ja pelkään ja pelkään vaan. Rintaa puristaa, en nuku öitäkään. Tää ei johdu vauvan tulosta vaik esikoinen onkin, mä oon ollu luulosairas jo niin kauan. Itken päivittäin ajatusta että mun vauvani ei opi tuntemaan äitiään, kun mä kuolen kuitenkin johonkin liian pian. Viime viikolla mulla oli aivosyöpä ja ei ole kauaa kun pelkäsin melanoomaa.
Nyt mä vaan mietin tota mun jalkapohjaa ja itken, en miehelle pysty edes kertomaan miksi kun tiedän itsekin olevani naurettava. Neuvolassa en ole sanaut apua, tervhoitaja ei oikein ottanut kantaa vaikka viimeksi yritin sanoa että ahdistaa.
MIten mä paranen tästä!!! Ei tämä ole elämää!!!!

 

En osaa muuten neuvoa kun lääkitys+terapia. Mulla on eräs kaveri samanlainen...
Voimia :hug:

 

Jos yhtään lohduttaa, niin täällä on yksi joka kärsii aivan täysin samanlaisista "oireista". Paniikkihäiriö alkoi itselläni raskauden aikana ja paheni vauvan synnyttyä. Sinulla ei ilmeisesti ole lääkitystä? Suosittelen että menet aluksi ihan terveyskeskukseen jotta saat lääkkeet paniikkihäiriöön ja lääkäri kirjoittaa sinulle lähetteen psykologille tai psykiatrille, ellei paikkakunnallasi ole henkilöä joka olisi erikoistunut odottaviin äiteihin?

 

en mä voi syödä lääkkeitä kun pelkään että ne tekee vahinkoa mun vauvalle. Ei puhettakaan, tiedän etten uskaltaisi syödä niitä. Olen aivan hysteerinen tän raskaudenkin kanssa. tiedän ettei vauva vielä näillä viikoilla liiku kauheesti, mut mä olen varma, että vauva on kuollu, jos se ei liiku tuntiin. Viime yönä valvoin kaksi ja puoli tuntia ja itkin, kun vauva ei liikkunut. Nukahdin vasta kun tunsin pienen täytäisyn. Raukka parka, millaisen äidin se saa....;(

 

Menehän terveyskeskuslääkärille ja pyydä lähete jollekin psykiatrian polille. Lapsen tulon pitäisi olla iloinen asia ja tuolla menolla et kyllä jaksa, kun kohta on itsesi lisäksi lapsi jonka puolesta murehdit samalla lailla.

 

Voi kuinka kurjaa, että nämä luulot ovat saaneet ylivoiman sinusta Itsekin pelkään ja panikoin monia asioita, mutta saan kuitenkin aina jotenkin itseni rauhoittumaan tai sitten mieheni tekee sen.
Uskaltaisin veikata, että lapsen syntymä rauhoittaa sinun luulotautia. Silloin sinun elämääsi tulee uutta ihanaa sisältöä, etkä ehdi enää niin paljon itseäsi ja vaivojasi aatella.
Toivon sydämestäni kaikkea hyvää sinun tulevaisuuteesi

 

en mä voi syödä lääkkeitä kun pelkään että ne tekee vahinkoa mun vauvalle. Ei puhettakaan, tiedän etten uskaltaisi syödä niitä. Olen aivan hysteerinen tän raskaudenkin kanssa. tiedän ettei vauva vielä näillä viikoilla liiku kauheesti, mut mä olen varma, että vauva on kuollu, jos se ei liiku tuntiin. Viime yönä valvoin kaksi ja puoli tuntia ja itkin, kun vauva ei liikkunut. Nukahdin vasta kun tunsin pienen täytäisyn. Raukka parka, millaisen äidin se saa....;(

Lääkäri määrää tottakai sellaisen lääkkeen jota voi käyttää raskauden aikanakin, joten turhaan huolehdit siitä. Tekstisi perusteella olet todella ahdistunut ja tarvitset ehdottomasti hoitoa, ihan jo vauvasi takia

 

kiitos ddd, mä vaan itken täällä. Tuntuu ettei mua kukaan voi auttaa. Tiedän niin paljon erilaisista syövistä ja sairauksista, että mä voisin kai perustaa yksityisen praktiikan.
En mä tosin usko, että puhun olostani neuvolassa, kun nehän ottaa mut sossun asiakkaaksi kun luulevat että olen mielisairas enky pysty huolehtimaan lapsestani. Pelkään siis sitäkin ihan liikaa joten apua en voi saada yhtään mistään.

 

Nyt siun on hankittava itsellesi keskusteluapua ja heti maanantaina! Vauvan tulo on tietty huippua, mutta vaativaa hommaa erityisesti vähäisen unen vuoksi. Eli ihan jo lapsen turvallisuuden vuoksi kipin kapin vaadit lääkäriltä lähetteen psykiatrille.
Tsemppiä!

 

no totya mä juuri pelkään et ihmiset luulee mun olevan jotenkin vaaraksi vauvalleni!! MIten voisin olla, mähän tekisin kaikkeni jotta sillä olisi hyvä olla sitten kun se syntyy!! Samallailla jos terkkari suhtautuu tai muut niin mihin syyniin mä joudunkaan vauvani kanssa.

 

kiitos ddd, mä vaan itken täällä. Tuntuu ettei mua kukaan voi auttaa. Tiedän niin paljon erilaisista syövistä ja sairauksista, että mä voisin kai perustaa yksityisen praktiikan.
En mä tosin usko, että puhun olostani neuvolassa, kun nehän ottaa mut sossun asiakkaaksi kun luulevat että olen mielisairas enky pysty huolehtimaan lapsestani. Pelkään siis sitäkin ihan liikaa joten apua en voi saada yhtään mistään.

Kuule, lapsen huostaanotto on ihan viimenen oljenkorsi. Eli kyllä siellä yritetään tukea teitä ihan siellä kotona. Asiantuntijat ovat nähneet paljon kovempia keissjä, kun yhden äiteen, joka on liiankin huolissaan lapsesta ja itsestä.

Eikä romahduksen ennaltaehkäisy justiinsa voisi estää isommat toimenpiteet? Et sä mitään ole väärin ole tehnyt, sulla on vaan paha olo. Ja omin avuin se ei taida nyt helpottaa. Ei se helppoa ole, se eka yhteydenotto, mutta se on merkki lapsellekin, että sä välität sen turvallisuudesta.

Siellä ne tsempaa ja kuuntelee sua, ja saat itkee ihan rauhassa. Miettitte sitten yhdessä, miten tuosta allikosta mieli taas eheytyy ja jaksat taas hoitaa itteäs ja kohta sitä pientä ihan avutonta immeistä, jolle sä olet se maailman tärkein ja ihmeellisin ihminen.

 

kiitos ddd, mä vaan itken täällä. Tuntuu ettei mua kukaan voi auttaa. Tiedän niin paljon erilaisista syövistä ja sairauksista, että mä voisin kai perustaa yksityisen praktiikan.
En mä tosin usko, että puhun olostani neuvolassa, kun nehän ottaa mut sossun asiakkaaksi kun luulevat että olen mielisairas enky pysty huolehtimaan lapsestani. Pelkään siis sitäkin ihan liikaa joten apua en voi saada yhtään mistään.

Kuule, lapsen huostaanotto on ihan viimenen oljenkorsi. Eli kyllä siellä yritetään tukea teitä ihan siellä kotona. Asiantuntijat ovat nähneet paljon kovempia keissjä, kun yhden äiteen, joka on liiankin huolissaan lapsesta ja itsestä.

Eikä romahduksen ennaltaehkäisy justiinsa voisi estää isommat toimenpiteet? Et sä mitään ole väärin ole tehnyt, sulla on vaan paha olo. Ja omin avuin se ei taida nyt helpottaa. Ei se helppoa ole, se eka yhteydenotto, mutta se on merkki lapsellekin, että sä välität sen turvallisuudesta.

Siellä ne tsempaa ja kuuntelee sua, ja saat itkee ihan rauhassa. Miettitte sitten yhdessä, miten tuosta allikosta mieli taas eheytyy ja jaksat taas hoitaa itteäs ja kohta sitä pientä ihan avutonta immeistä, jolle sä olet se maailman tärkein ja ihmeellisin ihminen.

Kuka täällä kirjottelee samalla nimellä??!! MURRRR!!!

 

opettakaa mut rauhoittamaan itseeni kun nämä paniikit tulee! Mulla nytkin menee ihan yli tän jalkapohjan kanssa, ajattelen sitä kokoajan ja mietin pysynkö elossa maanantaille et pääsenkö lääkäriin ajoissa. Tää on ihan todellista tää pelko!!

 

:hug: voimia!!

mun hyvä ystävä oli vielä pahempi!
Se puhu 24/7 "onkohan mulla se, joo mulla on varmaan aivan kauhea tauti, mä kuolen, mä en herää aamulla en uskalla nukahtaa jne". Se hakeutu hoitoon, ja on nyt terve.
2 vuotta sillä meni että se parani. mutta tuskin siitä kukaan täysin 100 prosenttisesti paranee ikinä.

 

Minusta ei vain tunnu, vaan olen ihan varma että kuolen joskus

 

Saisko linkin siihen sun jalkapohjajuttuun?

Tuo sinun kirjoittama teksti voisi olla myös minun näppäimistöltäni. En tosin tietääkseni ole mitään paniikkihäiriötä koskaan saanut, mutta luulosairas olen ollut ihan lapsuduesta asti ja kolmannen lapsen odotusaikana se paheni. Kolmas lapsi nyt vuoden vanha.

Mulla on hyviä kausia ja sitten taas huonoja kausia. Hyvän kauden aikana tiedän, että ne kaikki patit ja muut ei ole syöpää ja naurattaa ihan se miten hysteerisesti huonona kautena suhtaudun johonkin mitättömiin juttuihin. Mutta huonon kauden tullen kaikki on syöpää ja pelkään kaikkea ja nykyisin pelkään myös, että lapsilla on jotain. Ennen ne pelot kohdistui vain itseeni.

Lisäksi olen laajentanut pelkojani ötököihin ja kosteusvaurioihin. Jos näen jonkun itikan sisällä niin alan heti pelätä, että se on joku tuholainen, joka syö meidän kaikki tekstiilit. Tai sitten pelkään, että meillä on joku kauhea kosteusvaurio emmekä vain tajua/huomaa sitä.

Ihme kyllä sikainfluenssa ei ole saanut minussa aikaan reaktiota. Ehkä on menossa hyvä kausi, tai ehkei hyvä mutta ainakin parempi. Tiputaudin aikaan olin ihan hysteerinen pelosta ja mietin jotain koiran tassujen desinfiointijuttujakin, että miten ne voitaisiin hoitaa hyvin ettei konttausikäinen saa suuhunsa linnnunkakkaa sisällä jne. Nyt tosiaan suhtaudun tuohon sikatautiin ihan tyynesti. Onneksi sentään jotain hyvää joskus. Toivottavasti en kehitäkään paniikkia siitä.

Mulla auttaa parhaiten se, että muistutan itseäni siitä, että vika on korvieni välissä ja tsemppaan itseäni jatkamaan muutaman päivän eteenpäin jolloin yleensä jokin kyseinen juttu unohtuu kunnes taas tulee sitten joku uusi. Mutta ihan itse itselleni järkeä puhumalla koitan nämä hoitaa ja paljon olen kirjoittanut nettiinkin. Neuvolassa en osaa puhua enkä ole saanut aikaiseksi varattua mitään aikaa muuallekaan.

 

Minusta ei vain tunnu, vaan olen ihan varma että kuolen joskus

no tämä ei nyt varmaan auta ap:tä yhtään...

 

kiitos lohduttavasta tekstistäsi, kolmen äiti!!! Hyvä kuulla, että on muitakin "hulluja". Musta tuntuu kans että tää on kausittaista, mutta tämä kausi on nyt kestänyt kuukausia. ja pahenee vaan. Mä seuraan niin hysteerisesti mun kroppaani ettei tässä ole enää mitään järkeä. Ja joo on mullakin tollasia muitakin pelkoja, hygienian yms suhteen.

Mä totaalisesti pahennan oloani olemalla netissä. Äskettäin yritin löytää jotain liittyen tähän kipeään pattiin mun jalkapohjassa, niin enköhän löytänyt itseni cancer.fistä ja ja meinasin alkaa hyperventiloimaan kun siellä jollakin oli patti jalkapohjassa ollut syöpää. JOten mitäppä muutakaan tämä minun sitten olisi???? Voi luoja....

 

Olen itse vähän samallainen. Olen "tehnyt kuolemaa" jo 15 vuotta ja yhä tässä pällistelen! Synnytyksen jälkeen tuo sairauden- ja kuolemanpelko on vaivannut aina eniten, mutta helpottanut sitten itsekseen, kun synnytyksestä on mennyt enemmän aikaa...synnytyksen jälkeen sitä on melko herkkä joka tavalla.
Herkkä olen toki muutenkin.
Olen jättänyt miehelleni hyvästejä useamman kerran, kun olen ollut niiiiin varma, että minulla on se syöpä tai leukemia tmv., mutta nykyään en enää JAKSA pelätä! Olen alkanut ajatella, että aivan sama vaikka kuolisinkin, so! Ei se maailmaa kaada, mies pärjää ilman minuakin ja lapsetkin varmasti! Vähän niinku sillä mielellä, että nonii, antaa tulla vaan... Ja olo on helpottanut huomattavasti, enkä enää luule kokoajan kuolevani tai olevani sairas.
Nytki minulla on koko päivän särkenyt päätä, huimannut, oksettanut ja ollut todella kurja olo, "entinen minäni" hokisi paniikissa, että tässä se aivokasvain nyt sitten on...mutta tämä "uudempi minäni" toteaa kylmänviileästi, että mammalla on niskat jumissa ja tarttee mennä hierojalle pian...toivon, että saat yliotteen tuosta vaivasta! :hug: Uhmaa sitä! Aina jos meinaa iskeä hepuli jostain, ajattele sinnikkäästi, et mitäs siitä, antaa tulla vaan! B) (TOKI en toivo sairautta sinulle, enkä itsellekään, mutta tämä on ihan hyvä konsti koittaa päästä tällasen luulosairauden niskan päälle! :hug

 

^ voi, kun pystyisinkin tohon joskus!!! Ihailtavaa!!

 

kiitos lohduttavasta tekstistäsi, kolmen äiti!!! Hyvä kuulla, että on muitakin "hulluja". Musta tuntuu kans että tää on kausittaista, mutta tämä kausi on nyt kestänyt kuukausia. ja pahenee vaan. Mä seuraan niin hysteerisesti mun kroppaani ettei tässä ole enää mitään järkeä. Ja joo on mullakin tollasia muitakin pelkoja, hygienian yms suhteen.

Mä totaalisesti pahennan oloani olemalla netissä. Äskettäin yritin löytää jotain liittyen tähän kipeään pattiin mun jalkapohjassa, niin enköhän löytänyt itseni cancer.fistä ja ja meinasin alkaa hyperventiloimaan kun siellä jollakin oli patti jalkapohjassa ollut syöpää. JOten mitäppä muutakaan tämä minun sitten olisi???? Voi luoja....

Älä rakas tule netistä kaivamaan tietoa!!! Tein itse aiemmin JUURI niin ja joka päivä löysin sieltä kymmenenkin sairautta, jotka VARMASTI oli minulla!! Huhhuh...se oli ihan sekoa aikaa...päätin jääräpäisesti vaan olla menemättä yhtään mihinkään kaivamaan tietoa ja "oireetkin" kummasti vähenivät ja sairaudet jättivät rauhaan! :hug:

 

kiitos lohduttavasta tekstistäsi, kolmen äiti!!! Hyvä kuulla, että on muitakin "hulluja". Musta tuntuu kans että tää on kausittaista, mutta tämä kausi on nyt kestänyt kuukausia. ja pahenee vaan. Mä seuraan niin hysteerisesti mun kroppaani ettei tässä ole enää mitään järkeä. Ja joo on mullakin tollasia muitakin pelkoja, hygienian yms suhteen.

Mä totaalisesti pahennan oloani olemalla netissä. Äskettäin yritin löytää jotain liittyen tähän kipeään pattiin mun jalkapohjassa, niin enköhän löytänyt itseni cancer.fistä ja ja meinasin alkaa hyperventiloimaan kun siellä jollakin oli patti jalkapohjassa ollut syöpää. JOten mitäppä muutakaan tämä minun sitten olisi???? Voi luoja....

Minua auttaa hirmuisesti se, kun puran tuntojani tänne keskustelupalstalle, vaikka täällä saa aika ajoin paljonkin kuraa niskaansa.

Sitten kun sitä oikein tarkkaileen ja kuulostelee kroppaansa niin tuntee vaikka mitä prenkkausta ja kolotusta ja vihlontaa tiäs missä. Kesäisin olen ihan melanoomahullu ja kyttään luomia ja rasvaan vauhkona aurinkorasvalla itseäni ja lapsia. No se on ainakin hyvä homma.

Lisäksi kolmen raskauden ja pitkien imetysten (imetän edelleen) vuoksi minulla on paikat enämpi vähempi jumissa ja öisin nukun tuon 1veen kanssa vierekkäin ja välillä kolottaa tosi kovasti aamulla, kun on niin kankeana. Hierojalle pitäisi mennä apua hakemaan, mutta en saa aikaiseksi (syynä lähinnä raha ja nuukuus). Mutta koska selkä, niska ja hartiat on jumissa niin sitten huonon kauden tullen ei ole kaksinenkaan temppu löytää jotain kolotuksia jostain. Ja jos jonkun jutun keksii niin kyllähän sitä tuntee jotain vihlontaa siinä väkisinkin, kun alitajuisestikin koko ajan miettii sitä.

Miehelläni on hoidettu syöpä (hodgkinin tauti) muutama vuosi sitten ja se on laukaissut minussa vielä lisäpelkoja.

Itse usein hoen itselleni sitä, että syövän oireet eivät häviä vaan ne lisääntyy. Se on sellainen mantra, joka on minua auttanut monesti. Äitini minulle niin joskus lapsnea sanoi ja se on ollut ns. punainen lanka minulla monesti.

 

paniikkihäiriöinen, musta tuntuu et ku saan tietoo niin se helpottaa...tai sitten ei. Yleisimmin kuitenkaan ei. Mut en silti pysty lopettamaan. Voi kun olisi joku vertaistukifoorumi meidän kaltaisille!! Voitaisiin auttaa toisiamme pysymään järjissään.....kiitos teillekin kovasti, olo on ehkä jopa hieman parempi nyt...

 

Minusta ei vain tunnu, vaan olen ihan varma että kuolen joskus

no tämä ei nyt varmaan auta ap:tä yhtään...

Mistä tiedät?

 

Olisko kuitenkin hyvä jos kävisit juttelemassa lääkärille tuntemuksistasi ja kävisitte vaihtoehtoja läpi,lääkitys+terapia.Nykyään on olemassa kyllä lääkkeitä jotka eivät vaikuta vauvan kehitykseen ja olisihan se vauvankin kehityksen kannaltakin hyvä jos et olisi niin ahdistunut.
On olemassa vertaistukiryhmä mielenterveydenheilahteluista kärsiville ja muille; www.tukiasema.net