Musta on alkanut tuntumaan, että mun miehellä on liikaa

[Lindalotta]

sellasia luonteenpiirteitä tai tapoja, joita en jaksa. Niistä keskustellaan ja hän yrittää muuttua, mutta aina ne pilkahtaa uudestaan esiin. Raskasta tää on hänellekin kun ei voi olla oma itsensä Todennäköisesti vaika on siis siinä, että olen vääränlainen ihminen hänelle. Rakastan häntä ihan hirveesti, mutta me ei oikein tulla toimeen keskenämme. Yhdessä ollaan oltu kauan, mutta vasta nyt kun meillä on lapsia niin ymmärrän, etten jaksa vaikeaa aikuista

 

[x]

Elän samanlaisessa tilanteessa. Mies on tosi hyvä isä, Mut keskenämme meillä on vaan niin tylsää, ei mitään puhuttavaa. En oikein tajua miksen huomannut sitä jo alkuaikoina. Ehkä olen itse muuttunut.

 

[ap]

Minäkin olen varmasti muuttunut äitiyden myötä, nyt ei enää rahkeet riitä olemaan tuntosarvet pystyssä miehenkin kanssa. Tää on ihan kamalaa koska mies tosiaan yrittää, minkä sitä sille perusluonteellensa voi. Monella tapaa mies on hyvä, mutta hänellä on paljon inhottavia piirteitä. Kiukuttelu, uhkailu, kätketty agressiivisuus, ilkeämielisyys, itsekkyys, ylimielisyys, taustalla vaanii alkoholi ym. Mun ihan tosi säälittää jo mun mieheni taistelu kaikkea tätä vastaan

 

[ap]

Nämä luonteenpirteet ovat alkaneet häiritä koska en halua lasteni niitä oppivan eikä niistä kärsivän. Silloin kun olimme kahden ajattelin, että ehkä pärjään niiden kanssa ja ehkäpä hän aikuistuisi ja sellanen lapsen uhmakkuus jäisi pois. Paljon hän on muuttunutkin, ehkä jopa pysyvästi, mutta raskasta on olla koko ajan eri mieltä. Hän on kova ja minä pehmeä eli esim. hän ajttelee ihmisestä ensisijaisesti "pahaa" ja minä hyvää jne.

 

[mä]

Kenenkään perusluonnetta on turha yrittää kokonaan muuttaa.. edes toisen omasta tahdostaan.. toki pientä hienosäätöö pystyy tekemään ja esim alkoholin kanssa asioita oppimaan
MUTTA ketään ei voi vaatia yksinään muuttumaan.. sen täällä palstalla usein lukee että halutaan sen toisen ihmisen muuttuvan (usein sen miehen). se vaatii molemmilta muuttumista että kaks erilaista ihmistä pärjää keskenään jos rakkkautta muuten riittää. paljon puhumista sopimista ja sietämista. Jos haluat elää miehesi kanssa sun on myös opittava sietämään hänen huonoja puoliakin.. Erimielisyyksista sovittava ja anteeksikin annettava.. mies tahtoessaan pystyy jonkin verran itseäänmuuttamaan mutta kokonaan toiseksi ihmiseksi ei kukaan pysty muuttumaan..
sanoit että alkoholi on jonkin verran ongelma suhteessanne.. keskustelkaa ja sopikaa mikä on sopivan raja.. ja myös sinun on tultava vastaan asioissa ettet vedä kaikessa rajaa että tämä on minun raja ja sitä noudatetaan.. ei se toinen siinä ole siksi että se elää sinun haluamallasi tavalla vaan kaksi ihmistä jotka molemmat antavat tilaa toiselle menettäämättä omaa itsenäisyyttään kokonaan...

toki tässä vaikea sanoa mitään konkreettista, te kaksi vain sen tilanteen tiedätte ja tunnette.

Sulla on oikeus vaatia asioita mutta myös velvollisuus ymmärtää toisen elämää mikäli yhteistä taivalta haluatte jatkaa.. Se on totta että jos mies yrittää mahtua sun asettamaan muottiin niin loppujen lopuksi kuluttaa itsensä loppuun sen yrittämisen kanssa..

Mikäli taas ongelmat paisuvat liian suuriksi eikä kumpikaan pysty tulemaan toistaan vastaan tilanteessa niin siinä ei taas ole muuta vaihtoehtoa kuin kaksi eri tietä.. silloin ette vain ole ne toisillenne tarkoitetut..

 

[ap]

Nimenomaan, ehkä emme ole ne toisillemme tarkoitetut....Minä en pyydä mieheltäni sen enempää kuin itsekään voin antaa. Ja kuinka monta kertaa sama asia pitää antaa anteeksi, jos sitä nyt ylipäätään anteeksi pyydetään? Ja on niitä huonoja puolia meissä molemmissa mitä siedämme vaikkemme niistä pidäkään. Koen vaan niin monen asian henkisenä väkivaltana, kiusaamisena

 

[mä]

asioista pitäisi vaan pystyä puhumaan asiallisesti ilman toisen syyttämistä ja nalkuttamista.. molempien... usein nämä asiat kun vain kärjistyvät ja kiehuvat jo valmiiksi kun ne ulos päästetään jolloin riita on valmis ja molemmat puolustuskannalla ja kolmen metrin kivimuuri välissä..
Taas asioiden puhuminen jos siihen pystytte ilman riitelyä, saattaa avata monia asioita kun molemmat tosissaan yrittävät nähdä asiat toisen silmin.. välttämättä aina se toinen ei tarkoita asioita niin kuin toinen ne tulkitsee..

yrittää kannattaa mutta jos kemiat ei vaan sovi yhteen jossain vaiheessa pakko luovuttaa mutta mitään äkkipäätöksiä ei kannata tehdä jos vain toista rakastaa..

ehkä kannattaisi kokeilla jotain parisuhdeterapeuttia, no niitäkin on huonoja ja hyviä.. parisuhdeleiriä ym jos vain molemmilla on tahto yrittää..

se kolmas osapuoli jos osaa olla neutraalina teidän välissä saattaa nähdä siellä teidän välissä olevia asioita joita te ette osanneet tunnistaakkaan..

 

[mä]

ja tuota kun sanoit että äitiys on sinua muuttanut myös niin saattaa olla juuri se että teille molemmille se muuttunut elämäntilanne vaatii sopeutumista.. tekstistäsi ei käy selville kuinka tuore olette perheenä.. ei varmasti mikään uusi tilanne että perheeksi tulemisen jälkeen kun elämän kriteeritkin muuttuu niin parisuhdekkin joutuu koetukselle..

mies saattaa kaivata sitä naista joka hänellä oli ennen lasta.. siksikin on tärkeää antaa aikaa myös sille parisuhteelle ja tehdä niitä asioita mitä tehtiin ennen lastakin myös sen perhe-elämän ohella