Lady_Groove83
Musta on alkanut päivä päivältä tuntua enemmän siltä, että mun mies muuttuu koko ajan itsekkäämmäksi. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja meillä on 7-vuotias poika ja 5-vuotias tyttö. Olemme yhdessäolomme aikana asuneet kolmella paikkakunnalla. Aluksi Helsingissä, lapsetkin syntyivät siellä. Sitten muutimme lasten pienenä ollessa Ouluun. Siellä asuimme 2 vuotta. Tämän jälkeen mies sai PK-seudulta töitä ja muutimme taas E-Suomeen. Asumme näissä ns. kehyskunnissa.
Itte oon tehnyt pätkäduuneja ja ollut kotona. Mies tekee uraa ja tienaa hyvin. Musta vaan tuntuu, että hän ei oikein arvosta mun panosta. Meillä on omat tilit ja mies on hyvin tarkka mun rahankäytöstä. Kaikki jutut lasketaan ja olemme sopineet, että tietyt asiat maksamme puoliksi. Esim. ruoka.
Miehellä on hyvät tulot, niin hän maksaa asuntolainaa ja autot tms. Mutta lapsiin liittyvät jutut jne. maksamme puoliksi. Jotenkin vaan tuntuu epäreilulta, että mulle ei oikein jää mitään ekstraa. Okei, mies maksaa meidän lomamatkat, mutta koska hän maksaa ne, niin jotenkin tuntuu että hänellä on niihin suurempi valta. Toki saan päättää aika selkeesti mihin mennään, mutta budjetti on miehen päättämä.
Miehellä on "pakkomielle", että pitää sijoittaa osa palkasta. Pahan päivän varalle tms. Mun mielestä se on ok, mutta ei pitäis sen takii tässä elämänvaiheessa tinkiä mistään. Oikeesti mitä järkee nuukailla nyt kun kuitenkin sitten rahaa on vanhemapana enemmän käyttöön?
Hyvänä esimerkkinä oli se, kun mentiin mun kaverin perheen kanssa etelään viime syksynä. Heillä muuten vähän samantapainen tilanne kuin meillä, mutta tienaavat selkeesti vähemmän kuin me. Eipä sitä matkalla huomannut. Muutenkin heillä on yhteinen tili jne.
Yks juttu mun kaverin miehestä. Joskus ne olivat olleet autoreissulla ja jotain hankaluuksia sen auton kanssa oli ollut. Mies oli tietenkin ajanut pääosan, mutta selvästikkään tää mun kaveri ei oikein tykännyt sen ajo-ominaisuuksista.
No kului 2 päivää tosta, niin mun kaverin mies oli vaihtanut auton semmoiseen että miellytti molempia. Meillä taas homma menisi niin, että ukko sanois, että "autoa vaihdetaan 3-5 vuoden välein ja vain toinen saa olla velaksi". No helppohan se sanoo ku on ittellä työsuhdeauto. Nyt mun autosta ukko sanoo (vaikka sen velka on jo maksettu), että hän säästää joka kuukausi sen velan verran ja mitä kauemmin sillä ajaa sitä suuremman osan hän saa seuraavasta autosta maksettua kokonaan... uuh, siis ero sitten on jotain 20-30 kuussa...
No vaikee selittää, joku varmaan ihmettelee että pikkuasioita, mutta kun näitä on niin monta. Eniten ehkä just rassaa se, että ei voi olla yhteistä tiliä. Eli mies mieluummin laittaa mun tilille kerran kuussa jotain ja sitten "ylimääräiset" pitää suunnilleen anoa. Tuntuu välillä, että kontroloi mua ja käyttää valtaansa muhun noin.
Itte oon tehnyt pätkäduuneja ja ollut kotona. Mies tekee uraa ja tienaa hyvin. Musta vaan tuntuu, että hän ei oikein arvosta mun panosta. Meillä on omat tilit ja mies on hyvin tarkka mun rahankäytöstä. Kaikki jutut lasketaan ja olemme sopineet, että tietyt asiat maksamme puoliksi. Esim. ruoka.
Miehellä on hyvät tulot, niin hän maksaa asuntolainaa ja autot tms. Mutta lapsiin liittyvät jutut jne. maksamme puoliksi. Jotenkin vaan tuntuu epäreilulta, että mulle ei oikein jää mitään ekstraa. Okei, mies maksaa meidän lomamatkat, mutta koska hän maksaa ne, niin jotenkin tuntuu että hänellä on niihin suurempi valta. Toki saan päättää aika selkeesti mihin mennään, mutta budjetti on miehen päättämä.
Miehellä on "pakkomielle", että pitää sijoittaa osa palkasta. Pahan päivän varalle tms. Mun mielestä se on ok, mutta ei pitäis sen takii tässä elämänvaiheessa tinkiä mistään. Oikeesti mitä järkee nuukailla nyt kun kuitenkin sitten rahaa on vanhemapana enemmän käyttöön?
Hyvänä esimerkkinä oli se, kun mentiin mun kaverin perheen kanssa etelään viime syksynä. Heillä muuten vähän samantapainen tilanne kuin meillä, mutta tienaavat selkeesti vähemmän kuin me. Eipä sitä matkalla huomannut. Muutenkin heillä on yhteinen tili jne.
Yks juttu mun kaverin miehestä. Joskus ne olivat olleet autoreissulla ja jotain hankaluuksia sen auton kanssa oli ollut. Mies oli tietenkin ajanut pääosan, mutta selvästikkään tää mun kaveri ei oikein tykännyt sen ajo-ominaisuuksista.
No kului 2 päivää tosta, niin mun kaverin mies oli vaihtanut auton semmoiseen että miellytti molempia. Meillä taas homma menisi niin, että ukko sanois, että "autoa vaihdetaan 3-5 vuoden välein ja vain toinen saa olla velaksi". No helppohan se sanoo ku on ittellä työsuhdeauto. Nyt mun autosta ukko sanoo (vaikka sen velka on jo maksettu), että hän säästää joka kuukausi sen velan verran ja mitä kauemmin sillä ajaa sitä suuremman osan hän saa seuraavasta autosta maksettua kokonaan... uuh, siis ero sitten on jotain 20-30 kuussa...
No vaikee selittää, joku varmaan ihmettelee että pikkuasioita, mutta kun näitä on niin monta. Eniten ehkä just rassaa se, että ei voi olla yhteistä tiliä. Eli mies mieluummin laittaa mun tilille kerran kuussa jotain ja sitten "ylimääräiset" pitää suunnilleen anoa. Tuntuu välillä, että kontroloi mua ja käyttää valtaansa muhun noin.