Murkkuikä iskee päälle, vertaistukea kaivataan :/

["kolmen äiti"]

Keskimmäinen lapseni, tänä vuonna 12 täyttävä poika, on luonteeltaan ollut aina reippaasti tunteensa näyttävä, sosiaalinen mutta helposti muiden touhuihin mukaan lähtevä lapsi. Nyt murkkuiän alkaessa iskeä päälle poika on alkanut yhtä äkkiä rankasti kyseenalaistaa auktoriteetit ja hän on muutaman aika uuden kaverin kanssa tehnyt typeryyksiä, ollut levottomampi kotona, koettaa uhallaa ärsyttää veljiään sekä eritoten minua. Kielloista intoutuu vaan lisää ja riita kasvaa. Olen ollut aika väsynyt tähän.

Tänään oli pahin tempaus kun lähikaupasta soitettiin että poikani ja yksi näistä kavereista oli otettu kassalla kiinni tupakka-aski taskussaan. Oli ihan lyöty olo tuon puhelun jälkeen.
Sovimme myymäläpäällikön kanssa että poika saa kiellon hetkeksi ko. kauppaan ja jos joskus vielä jää kiinni, he soittavat meille ja poliisille. Jospa se herättäisi pojankin.

Käskimme pojan kotiin päiväksi (itse mieheni kanssa töissä, loma alkaa vasta muutaman viikon päästä) ja ihme ja kumma totteli tällä kertaa mumisematta. Kun tulin kotiin, oli poika ensin uhmakas kun aloin asiasta keskustella, mutta alkanut huutaa tai syytellä vaan puhuin rauhallisesti siitä, miten tyhmää on sotkea oma elämänsä näpistelyllä ja juttelin varastamisesta, tupakasta ja nuoruudesta. Vielä hetken tämän jälkeen poika koetti ärsyttää veljiään, poti selvästi huonoa oloa tapahtuneen vuoksi. Isoveli sanoi rauhallisesti että ärsyttäminen on tyhmää ja minä totesin että "X kokee nyt tarvetta ärsyttää meitä jostakin syystä, ei välitetä". Homma rauhoittui ja lopulta leivoimme yhdessä kääretorttua ja juttelimme asioista.

Olenko hakoteillä kun koetan rauhallisesti keskustella, puhua järkeä, vaaroista, seuraamuksista? Vai pitäisikö olla selvästi vihainen, iskeä rangaistuksia jne? Mietin, että aikamoinen rangaistus ja häpeä oli jo jäädä kiinni, joutua puhutteluun, saada porttikielto kauppaan jne.

Kauhulla odotan mitä jatkossa seuraa, kuinka rankaksi tämä homma vielä menee. Iltaisin poika haluaa usein vierelle katsomaan telkkaa, hieromme toistemme hartioita jne joten läheisyyttä ja rauhallisiakin hetkiä löytyy. Rauhallisemmat kaverit ovat kaikki jossain reissussa ja tässä uudessa porukassa on nyt selvästi jokin "macho-taistelu", pitää todistaa toisille jotain.

Onko jollain kokemuksia, neuvoja? Pitäisikö olla jo yhteydessä esim perheneuvolaan vai selviääkö tästä? Miten jaksaa itse käyttäytyä aikuismaisesti? :/

 

[PölyEsteri]

Mulla ei ole vielä murrosikäistä, mun poika on 11. Mutta mä luulen, että sä toimit ihan oikein. Ajattelen, että tollasten poikien varastelussa voi olla kyse jostain jännityksen hausta, eikä ne ajattele niitä seurauksia sillä tavalla. Eikä ne varmaan ajattele, että se on moraalisesti väärin yms.

Sitä on tutkittukin, että murrosikäisen aivot eroaa aikuisten aivoista ihan rakenteellisesti ja että murrosikäisellä on hämärtynyt kyky tajuta syytä ja seurausta. Sen takia on hyvä, että siitä muistutetaan. Mun mielestä se on parasta, että annat lapsen oikeustajun kehittyä ja tuet siinä, kuin että annat kauhean rangaistuksen nyt heti, jolloin jotain saattaisi jäädä käsittelemättä noin niinkuin sen oikeustajun kannalta.

Rangaistukset on ihan hyviä, mutta niiden tarkoitus on opettaa sitä oikeustajua. Joskus kun on tosi ankarat vanhemmat, käy niin, ettei lapsen oikeustaju kehity lainkaan, vaan lapsi oppii vaan tietyt säännöt ja toimii aina siten, että ei tule rangaistusta, eli tekee vääriä asioita, joista ei ehkä vaikka vaan jää kiinni.

 

["miina"]

Mulla on 16v poika ja kyllä yritän kanssa käyttäytyä aikuismaisesti ja puhumalla puhua asiat. Murkkuiässä monesti koetellaan rajoja, haetaan omaa paikkaa ja identiteettiä tässä maailmassa. ja nuorella on lupa tavallaan kokeilla tunteita omiin vanhempiinsa ja se vaan pitää kestää. Ei helppoa mutta mulle on sanottu, että parempi niin, että teille purkaa sen vihansa/uhmakkuutensa kuin tuolla tuntemattomille. Iso tsemppihali täältä. Toivottavasti keskustelu nuoren kanssa auttoi.

 

[LoveStreet]

Mun mielestä tuo kuulostaa hyvältä mitä oletkin tehnyt. Minulla ei kokemuksia murrosikäisistä ole kun ei lapsiakaan vielä ole mutta itselläni ole yläasteiässä kausi kun näpistelin kaupoista aika paljonkin, ja niin oli muuten useammallakin meidän luokan oppilaalla. Itse heräsin siinä vaiheessa kun kolme kaveriani jäi kiinni stokkalla ja sinne soitettiin poliisit, näpistely loppui siinä vaiheessa. Olen itsekin melko herkkä ihminen ja murrosikä oli ihan tuskaa sekä mulle että äidille(jolla oli vaihdevuodet samaan aikaan), mutta kyllä me siitä yli päästiin vaikkaa huutoo ja itkua oli puolin sekä toisin. Minusta tuo kuulostaa vielä sellaiselta että ei ole tarvetta sen kummemmin ottaa yhteyttä minnekään perheneuvolaan.

 

["kolmen äiti"]

Muistan kun joskus "helisin" pojan uhmaiän kanssa ja äitini sanoi tutut sanat "pienenä pienet murheet, isona isot murheet". Nyt mielelläni vaihtaisin välillä murkun uhmikseen. Silloin oli vielä helppoa hoitaa tilanteet. Nyt on äitikin tiukoilla ja väsynyt sekä ymmällään. Mutta koetan siis jatkaa keskustelulinjalla.

Eritoten kaipaisin ohjeita ja vinkkejä miten toimia tilanteessa, jossa poika koettaa saada minut ärsyyntymään kiusaamalla veljiään (varsinkin 6v vuotiasta jolla vielä tuntoaistin yliherkkyys) tai tekemällä jotain varmasti minua ärsyttävää ja nauraa vain kun kiellän :/ Hän oikein toivoo että menetän hermoni, huudan tms. Mutta miten muutoin saan tilanteen katkeamaan?! Uhmaikäisen mielenkiinnon sai vielä herkästi käännettyä muualle, nyt ei sellainen toimi.
En haluaisi kodistamme sotatannerta, vaan haluan saada kaikki lapseni kunnioittamaan toisten rauhaa. Hän joutuu vielä jakamaan huoneensa veljensä kanssa, joten omaa rauhaa ei ole sillä tavalla.

Muutoin poikani on ihana, musikaalinen ja urheilullinen poika. Se poika on vain nyt usein jossain piilossa.

 

["Miina"]

Sitten kun keksit tuon keinon millä ei ärsyttäisi/kiusaisi sisaruksia, niin kerrothan mullekin Meillä on meinaan sama homma, vaikka ikää pojalla on enemmän. Se varmaan tietyllä tavalla liittyy siihen murrosiän epävarmuuteen omasta itsestä ja ei tiedä onko iso vai pieni ja tunteet menee laidasta laitaan ja kaikki ärsyttää!! ja tietenkin siihen, että poikamme ainakin uhmakkaana provosoi, jotta minä esim. suuttuisin. Mutta puutun asiaan suuttumatta ja lasken samalla hiljaa kymmeneen Tai ohitan selvän provon aikuismaisesti Iso hali!