Argh, pakko murista vähän tänne, että en sano pahasti noille ihmisille itselleen!
Eli ensin oma äitini. Heillä tehdään kylppäriremonttia, joten käyvät täällä suihkussa ja pesulla joka päivä. Meillä on äidin kanssa hyvin erilaiset siisteyskäsitykset. Äidin mukaan perussiisteys tarkoittaa mm. sitä, että pöydillä ja muilla pinnoilla ei ole yhtään mitään, korkeintaan pöytäliina. sohvatyynyjen pitää olla ojennuksessa, eikä niiden päällä saa istua/nukkua/makoilla. Mattojen hapsujen pitää olla suorassa (ihan oikeasti!). Tiskipöydällä ei saa olla yhtäkään likaista lasia. Minä taas olen sitä mieltä, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin siivoaminen, eikä minua ollenkaan häiritse jos pöydillä on muutama lasi ja pari kirjaa, ja sohvannurkassa keskeneräinen neuletyö. Pääasia on, että ei ole likaista, mikään ei haise, ja että lattia näkyy.
No, tämä erilainen siisteyskäsitys tuottaakin ongelmia. Olen tietoisesti pitänyt tavaroita normaalia paremmassa järjestyksessä nyt kun tiedän äidin ramppaavan tässä joka päivä, mutta kun se ei riitä, vaan äidin suusta kuuluu koko ajan narinaa ja natinaa, kun häntä niin kamalasti stressaa eikä voi olla meillä ollenkaan kun täällä on niin epäsiistiä :headwall: Eikä siinä edes kaikki, vaan kun tämä natina aina jatkuu sillä, että minä en arvosta enkä rakasta miestäni, kun en pidä kotia tiptop-kunnossa. Toisen jälkien siivoaminen on rakkauden merkki! :headwall: Vituttaa suoraan sanottuna. Isäkin sanoi äidille että nyt saisi tuo natina riittää (eikä isä yleensä sekaannu mihinkään), mutta kun ei...
Ja se mies taas. Mies oli reilun viikon työmatkalla, ja kyllä huomaa että täällä on paljon vähemmän hommia kun mies on poissa. Olen miehelle suoraan sanonut, että vaikka olen nyt lomalla ja hän töissä, niin se ei tarkoita sitä että kuljen hänen perässään siivoamassa, vaan että meillä jokainen siivoaa omat jälkensä, niin kuin aikaisemminkin, mies nimittäin yritti vaatia että siivoaisin hänen jälkensä kun kerran olen lomalla... Ei tule onnistumaan. Mies on sellainen sottapytty, että kun hän kulkee vastasiivotun huoneen läpi, niin sen jälkeen on nurkat täynnä kuitteja ja lippulappusia, lattialla ja huonekaluilla limsaroiskeita, joka pinnalla roinaa ja krääsää...
Ja huomaan kyllä että "koulutus" on aina työmatkan jälkeen aloitettava uudestaan, hotellissa on ihan liian hyvä palvelun nähtävästi. Sen jälkeen kun mies palasi kotiin, niin ei ole yksikään tyhjä limsatökki tai käytetty lasi tai tyhjä jogurttipurkki liikahtanut pois siitä paikasta missä mies kyseisen tuotteen nautti, joka ainoalla keittiön tuolilla on miehen vaatteita, osa puhtaita, osa likaisia. Kylppärin lattialta löytyy joka aamu paskaiset kalsarit, kun on ihan liikaa pyydetty heittää ne siinä 30 cm päässä olevaan pyykkikaappiin. Saunassa kuivumassa ollut, vastapesty peitto löytyi tänä aamuna likaisten remonttitavaroiden päälle heitettynä, puhtaita pyykkejä oli revitty pyykkitelinestä ja tiputeltu lattialle...
Ja jos en noita miehen sotkuja siivoa, niin saan parin tunnin kuluttua kuunnella kamalaa mäkätystä, kun äiti tulee pesulle :headwall: :headwall: :headwall:
Eli ensin oma äitini. Heillä tehdään kylppäriremonttia, joten käyvät täällä suihkussa ja pesulla joka päivä. Meillä on äidin kanssa hyvin erilaiset siisteyskäsitykset. Äidin mukaan perussiisteys tarkoittaa mm. sitä, että pöydillä ja muilla pinnoilla ei ole yhtään mitään, korkeintaan pöytäliina. sohvatyynyjen pitää olla ojennuksessa, eikä niiden päällä saa istua/nukkua/makoilla. Mattojen hapsujen pitää olla suorassa (ihan oikeasti!). Tiskipöydällä ei saa olla yhtäkään likaista lasia. Minä taas olen sitä mieltä, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin siivoaminen, eikä minua ollenkaan häiritse jos pöydillä on muutama lasi ja pari kirjaa, ja sohvannurkassa keskeneräinen neuletyö. Pääasia on, että ei ole likaista, mikään ei haise, ja että lattia näkyy.
No, tämä erilainen siisteyskäsitys tuottaakin ongelmia. Olen tietoisesti pitänyt tavaroita normaalia paremmassa järjestyksessä nyt kun tiedän äidin ramppaavan tässä joka päivä, mutta kun se ei riitä, vaan äidin suusta kuuluu koko ajan narinaa ja natinaa, kun häntä niin kamalasti stressaa eikä voi olla meillä ollenkaan kun täällä on niin epäsiistiä :headwall: Eikä siinä edes kaikki, vaan kun tämä natina aina jatkuu sillä, että minä en arvosta enkä rakasta miestäni, kun en pidä kotia tiptop-kunnossa. Toisen jälkien siivoaminen on rakkauden merkki! :headwall: Vituttaa suoraan sanottuna. Isäkin sanoi äidille että nyt saisi tuo natina riittää (eikä isä yleensä sekaannu mihinkään), mutta kun ei...
Ja se mies taas. Mies oli reilun viikon työmatkalla, ja kyllä huomaa että täällä on paljon vähemmän hommia kun mies on poissa. Olen miehelle suoraan sanonut, että vaikka olen nyt lomalla ja hän töissä, niin se ei tarkoita sitä että kuljen hänen perässään siivoamassa, vaan että meillä jokainen siivoaa omat jälkensä, niin kuin aikaisemminkin, mies nimittäin yritti vaatia että siivoaisin hänen jälkensä kun kerran olen lomalla... Ei tule onnistumaan. Mies on sellainen sottapytty, että kun hän kulkee vastasiivotun huoneen läpi, niin sen jälkeen on nurkat täynnä kuitteja ja lippulappusia, lattialla ja huonekaluilla limsaroiskeita, joka pinnalla roinaa ja krääsää...
Ja huomaan kyllä että "koulutus" on aina työmatkan jälkeen aloitettava uudestaan, hotellissa on ihan liian hyvä palvelun nähtävästi. Sen jälkeen kun mies palasi kotiin, niin ei ole yksikään tyhjä limsatökki tai käytetty lasi tai tyhjä jogurttipurkki liikahtanut pois siitä paikasta missä mies kyseisen tuotteen nautti, joka ainoalla keittiön tuolilla on miehen vaatteita, osa puhtaita, osa likaisia. Kylppärin lattialta löytyy joka aamu paskaiset kalsarit, kun on ihan liikaa pyydetty heittää ne siinä 30 cm päässä olevaan pyykkikaappiin. Saunassa kuivumassa ollut, vastapesty peitto löytyi tänä aamuna likaisten remonttitavaroiden päälle heitettynä, puhtaita pyykkejä oli revitty pyykkitelinestä ja tiputeltu lattialle...
Ja jos en noita miehen sotkuja siivoa, niin saan parin tunnin kuluttua kuunnella kamalaa mäkätystä, kun äiti tulee pesulle :headwall: :headwall: :headwall:
Mokoma härkäpää, siivoaa kotonaankin niin että ihan kuluttaa itsensä loppuun 
