Munasolujen luovuttaminen?

["nippe"]

Onko täällä olevista kukaan luovuttanut munasoluja?

Tai vastaanottanut luovutettuja?

Asia kiinnostaa minua, siis luovuttaminen, mutta epäröin vielä.

 

[sjnbvosvo]

Luovutin munasoluja.
Sen jälkeen en ole itse enää onnistunut tulemaan raskaaksi, mitään vikaa ei pitäisi olla, raskaus ei vaan onnistu edes hormonihoidoilla. Enkä ole ainoa, jolle näin on käynyt.
Ennen luovutusta tulin raskaaksi helposti, 1-3 yrityskiertoa ja onnistui, lapsia on neljä.

 

[sjnbvosvo]

Ja olen yrittänyt lasta nyt 10 vuotta, sen verran luovuttamisesta on aikaa.

 

["nippe"]

Minä en aio tulla enää raskaaksi. Oliko muita vaikutuksia terveyteesi tai elämääsi muuten?

 

[sjnbvosvo]

Munasolujen luovutuksessa on riskinsä, eikä se ole toimenpiteenä mitenkään miellyttävä. Mä en ole niitä maailmalle lähteneitä munasoluja tai niistä mahdollisesti kasvaneita ihmisiä miettinyt, ei mulla ole heihin kuin geneettinen yhteys.
Menkkoihin tai muuhun tuo ei vaikuttanut, mutta kyllä se pieni kuolemanriski mietitytti, vaikka mulle vannoteltiin,ettei Suomessa kuole .. että täällä pidetään hormonimäärät niin matalina,ettei riskiä käytännössä ole.

 

["minä"]

Meillä lapsi saanut alkunsa lahjasoluilla enkä suurempaa lahjaa olisi voinut saada. Koskaan ei ole lapsi tuntunut muulta kuin omalta. Ainoastaan hymyilyttää tilanteet kun ihmiset sanoo että lapsi on niin äitinsä näköinen. Lasta oli keritty odottamaan melkein 10 vuotta

 

["nippe"]

Valitsitteko munasolun luovuttajan jotenkin niin, että lapsi on mahdollisimman paljon teidän näköinen? Vai pystyittekö mitenkään vaikuttamaan saamaanne soluun?

 

["äiti"]

Minusta tuollainen ei saisi olla laillista tai siis ei noin saisi tehdä.
Joku lapsi jossain ei koskaan saa tietää omaa äitiä, sisarruksia, sukulaisia....surullista ja niin itsekästä

 

["nippe"]

Minusta surullista on se, kun tietää voivansa auttaa jotakuta, mutta ei sitä tee itsekkäistä syistä. Onko verenluovutuskin "äiti"n mielestä surullista?

Ja siis sillä lapsellahan on oikeus tietää perimänsä täytettyään 18.

 

[kikkaL]

Minusta on surullista se, että ihmiset eivät osaa kirjoittaa...

 

["jojo"]

[QUOTE="äiti";23679921]Minusta tuollainen ei saisi olla laillista tai siis ei noin saisi tehdä.
Joku lapsi jossain ei koskaan saa tietää omaa äitiä, sisarruksia, sukulaisia....surullista ja niin itsekästä[/QUOTE]

Onhan sillä lapsella äiti, mahdollisesti sisaruksiakin, sukulaisia... On mullakin isäpuoli ja hän on erittäin rakas, tiedän kyllä biologisen isänikin, mutta emme ole tekemisissä, mitään tunnesidettä ei ole. Isänpäivälahjat olen antanut tälle oikeaksi kokemalleni isälle, eli sille isäpuolelle.

 

["jojo"]

Yritän siis sanoa, että eikö nimim. "äiti" sitten usko, että lapsi elää täysipainoisen elämän juuri siinä perheessä, johon syntyy ja josta saa tunnekokemuksensa? Ei se geneettinen yhteys ole yksistään mitään, enemmän, kymmentuhatkertaisesti enemmän on väliä arjella. Kärsivätkö adoptiolapsetkin "oikean" suvun puuttumisesta??

 

[hmph]

[QUOTE="äiti";23679921]Minusta tuollainen ei saisi olla laillista tai siis ei noin saisi tehdä.
Joku lapsi jossain ei koskaan saa tietää omaa äitiä, sisarruksia, sukulaisia....surullista ja niin itsekästä[/QUOTE]

Älä viitsi nolata ittees yhtään tämän enempää.

 

[mä-78]

onneksi äiti on se joka odottaa ja synnyttää lapsen ei se joka on lahjoittanut munasolun, itse olen lahjoittanut munaoluja muutaman kerran eikä mitään haittoja ole tullut, olen jopa itse saanut lapsiakin luovutuksen jälkeen

 

[hmph]

Mihinkä ne hormonihoidot vaikuttaa? Siis miten niin ei pysty saamaan sen jälkeen lapsia? EIkö oma kroppa tuota munasoluja, vai vaikuttaako se jotenkin kohdun limakalvoon kenties? Kertokaapa!

 

[mä-78]

mulla hormoonihoidot ei tehnyt mitään erikoiempaa hetkellisesti turvotti. sen jälkeen tehny luomuna lapsia..

 

["minä"]

Itselle tehtiin koeputkihoitoja useampia kertoja ennekuin siirryttiin lahjasoluihin ja tulihan niistä hormoneista hetkellisesti kaikenlaisia sivuvaikutuksia, mutta ohi menivät kun hoidotkin loppui.

Ja Nippe: Meidän luovuttaja oli tuttu, mutta luulen, että pyritään valitsemaan anonyymi luovuttaja hiukan sen mukaan, et olis suunnilleen saman pituinen ja saman väriset hiukset tms. tää on mun käsitys,joten en ole täysin varma asiasta.

En minä ainakaan koe mitenkään, että mun lapsen äiti olisi jossain muualla, kun minä hänet olen kantanut sisälläni ja synnyttänyt. Ja ilman minua ei olisi tätä lastakaan.

 

["Lila"]

Mm. Chef on luovuttanut pari kertaa. Kysy häneltä.

 

["..."]

En ole, enkä varmaan luovuttakkaan.

 

[impulssi]

Minusta on surullista se, että ihmiset eivät osaa kirjoittaa...

Mä tyydyn peesaamaan tätä

Itse harkitsen myös luovuttamista jossakin vaiheessa. Se on sen verran pitkä prosessi, etten ihan milloin tahansa voi siihen ryhtyä. Toistaiseksi imetän vielä, sitten saattaa olla jo toinen lapsi tuloillaan...

Itse ajattelen sitä samoin kun verenluovutusta tai luuytimen luovuttamista. Minä en teoillani tule vaikuttamaan sen lapseni elämään. Osa samoista geeneistä hänellä tulee olemaan, mutta se ei ole minun saavutukseni vaan minusta riippumaton seikka. Sen sijaan hänen äitinsä tulee kantamaan häntä kohdussa, synnyttämään, imettämään, rakastamaan, hoivaamaan ja kasvattamaan.