Kiva lukea ihmisten kanta tästä, koska itse olen hiljattain luovuttanut munasoluja ja menen varmasti uudestaankin luovuttamaan. Mulle psykologi ainakin sanoi että he suosittelevat asian kertomista lapselle, koska jos sitä ei kerro ja lapsi sattuu esim. teini-iän kuohuissa jostain saamaan asian selville niin se voi olla aikamoinen kriisi. Psykologi kertoi myös, että maissa, jossa kauemmin on ollut tuo käytäntö, että aikanaan lapsi saa halutessaan tietää luovuttajan henkilöllisyyden, on kokemusta, että lapset eivät juurikaan ole kiinnostuneita ottamaan/pitämään yhteyttä luovuttajaan. Nämä lapset ovat kokeneet voimakkaasti, että heillä on jo fyysinen äiti ja isä ja siksi tietoa luovuttajasta ei niinkään kaivata. Ennemminkin joskus kuulemma luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneet lapset saattavat kaivata tietoa mahdollisista biologisista sisaruspuolistaan koska varsin usein he saattavat olla perheensä ainoita lapsia. Tiedä sitten, 18 vuoden päästä tästä asiasta alkaa sitten Suomessakin olla kokemusta! Itse en niinkään ole tätä miettinyt, se vaan hiukan harmittaa, etten voi nyt millään saada tietää, että onnistuiko joku onnellinen pari saamaan aikaan raskauden minun munasoluillani. Jotenkin tuntuisi hyvältä tietää. Mutta täytyy vaan toivoa ja rukoilla! :hug: