munasolu laohjoitus ja kertominen lapselle

hei, itselläni on melkein kaksi vuotias poika, joka sai alkunsa lahjasolusta. Aiomme kertoa hänelle alkuperän, kunhan hän hieman kasvaa. Olin tehnyt tämän asian itselleni selväksi jo ennen hoitoon ryhtymistä, koska mielestäni perheessä ei pidä olla salaisuuksia. Meidän kohdalla lahjasolun antaja on anonyymi, joten valitettavasti poikamme ei saa koskaa tietää kuka solun lahjoitti, mutta uskon, ettei tästä traumoja tule jos asiasta keskustelee oikeilla nimillä ja selittää lapselle mikä tilanne on ollut ja kuinka haluttu hän on ollut.
 
Olen hoidoissa lahjoitetuilla munasoluilla ja jos tästä joskun lapsen saamme niin kyllä kerromme asiasta. Ihan jo senkin takia, että ei tule sitten missään elämänvaiheessa yllätyksenä. Kun tutkitaan veriryhmiä ym. ja ne ei täsmääkään. Parempi mun mielstä kertoa kyllä heti kun lapsi on sen ikäinen, että ymmärtää.
 
Hei!
Meillä myös 2 vuotias lahjamunasolulla aikaan saatu lapsi.
Kerromme hänelle kun ymmärtää ja kyselee. Lapsethan ovat uteliaita pikkuolentoja, silloin kun alkavat kyselemään, on otollinen hetki alkaa kertomaan. Mietin vaan, että kertooko lapsi sitten muille sukulaisille, me kun emme ole kertoneet?!
Meillä myös anonyymi luovuttaja, ennen uutta lakia, joten luovuttaja tulee olemaan aina salainen, mutta ihana ihminen!

Miilija
 
Moi!

Me aiomme kertoa. Olemme hankkineet väestöliitosta sellaisen vihkosen, kuin Pupujuttu ja muita vauvasatuja, jossa on ihanasti sadunomaisesti kerrottu kaikista hedelmöityshoidoista. Olemme myös ajatelleet, että lapsi saa itse sitten kertoa, keille kertoo. Meillä vain yksi ystäväpariskunta - joilla on ollut sama tilanne - tietävät lahjoitetusta munasolusta.

Piri
 
Kiva lukea ihmisten kanta tästä, koska itse olen hiljattain luovuttanut munasoluja ja menen varmasti uudestaankin luovuttamaan. Mulle psykologi ainakin sanoi että he suosittelevat asian kertomista lapselle, koska jos sitä ei kerro ja lapsi sattuu esim. teini-iän kuohuissa jostain saamaan asian selville niin se voi olla aikamoinen kriisi. Psykologi kertoi myös, että maissa, jossa kauemmin on ollut tuo käytäntö, että aikanaan lapsi saa halutessaan tietää luovuttajan henkilöllisyyden, on kokemusta, että lapset eivät juurikaan ole kiinnostuneita ottamaan/pitämään yhteyttä luovuttajaan. Nämä lapset ovat kokeneet voimakkaasti, että heillä on jo fyysinen äiti ja isä ja siksi tietoa luovuttajasta ei niinkään kaivata. Ennemminkin joskus kuulemma luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneet lapset saattavat kaivata tietoa mahdollisista biologisista sisaruspuolistaan koska varsin usein he saattavat olla perheensä ainoita lapsia. Tiedä sitten, 18 vuoden päästä tästä asiasta alkaa sitten Suomessakin olla kokemusta! Itse en niinkään ole tätä miettinyt, se vaan hiukan harmittaa, etten voi nyt millään saada tietää, että onnistuiko joku onnellinen pari saamaan aikaan raskauden minun munasoluillani. Jotenkin tuntuisi hyvältä tietää. Mutta täytyy vaan toivoa ja rukoilla! :hug:
 

Yhteistyössä