Mun ystävät sit haukku mut porukalla pystyyn!

Tekisi mieli lopettaa yhteydenpito tähän ja katkaista välit. Kuitenkin tiedän, että tällainen asioiden selvittäminen ja ilman puhdistaminen on hyvästä varsinkin, jos aikoo olla ystäviä vielä mummoinakin. Silti tuntui äärettömän loukkaavalta, että hyökkäsivät porukalla mun kimppuun ja todella törkeästi syyllistivät mua erinäisistä asioista ja huusivat, että mä oon pilannut vaikka mitä ja niin edelleen. Toki aikuismaisemmin kuin mitä tässä kirjoitan, mutta silti varsin tökerösti ja yksipuolisesti syyllistivät.

Tuntuu, etten voi enää luottaa heihin. Miksi eivät ole puhuneet asioista aiemmin ja vähemmän rankasti, vaan nyt kerralla pauhaavat ja kuitenkin vielä lopuksi sanovat, että toivottavasti ei ystävyys lopu tähän jne. jne.

Myönnän, että OSA syytöksistä oli aiheellisia, mutta eipä paljon haluta nähdä ystäviä enää tai olla tekemisissä. Niin loukattu ja petettykin olo.

 

Ymmärrän, että tuntuu pahalle, mutta jos mietit ajan kanssa, että mitä he mahtoivat ajaa takaa tällä teollaan? Halusivatko auttaa sinua? Yleensä se onkin ikävää kuulla niitä totuuksia toisten suusta, mutta joskus tarpeen, kun vaan pääsee sen närkästymisen yli.

 

No tota...sitten ei vissiin kannata kuin katsoa peiliin. Heillä on varmasti syynsä tehdä noin. Ehkä et ole muuten reagoinut.

 

Ymmärrän, että tuntuu pahalle, mutta jos mietit ajan kanssa, että mitä he mahtoivat ajaa takaa tällä teollaan? Halusivatko auttaa sinua? Yleensä se onkin ikävää kuulla niitä totuuksia toisten suusta, mutta joskus tarpeen, kun vaan pääsee sen närkästymisen yli.

Niin, nimenomaan tulee tarpeeseen, mutta jotenkin on vain niin helvetin pettynyt olo. Ja minusta asioista pitää puhua, varsinkin jos joku mättää - mutta se, että yhtäkkiä lytätään mut täysin, eikä olla aiemmin hiiskuttu asioista sanaakaan, niin kyllä se tuntuu ylivoimaisen pahalta. Mutta siis, kyllä minäkin ymmärrän ystävieni pointin, mutta esimerkiksi sitä en, että en saanut puolustautua ja että he toimivat usein hyvin samalla tavalla tietyissä asioissa kuin minä (tai joissakin muissa asioissa pahasti) mutta siitä ei saa sanoa heille, eivätkä he mielestään tee mitään väärää. :/

 

Niin, nimenomaan tulee tarpeeseen, mutta jotenkin on vain niin helvetin pettynyt olo. Ja minusta asioista pitää puhua, varsinkin jos joku mättää - mutta se, että yhtäkkiä lytätään mut täysin, eikä olla aiemmin hiiskuttu asioista sanaakaan, niin kyllä se tuntuu ylivoimaisen pahalta. Mutta siis, kyllä minäkin ymmärrän ystävieni pointin, mutta esimerkiksi sitä en, että en saanut puolustautua ja että he toimivat usein hyvin samalla tavalla tietyissä asioissa kuin minä (tai joissakin muissa asioissa pahasti) mutta siitä ei saa sanoa heille, eivätkä he mielestään tee mitään väärää. :/

Joskus käy niinkin, että kun jostain ystävästä ollaan huolissaan, se menee sitten naisilla vähän yli, ruvetaan liikaakin osoittelemaan ja mennään överiksi eikä ole kummakaan, että kohde pahastuu. Mutta jos koitat vaan ajatella asiat asioina ja odottelet hetken miten he tästä nyt sitten eteenpäin. Ei heillä varmaan ollut tarkoitus kaataa sinun päällesi mitään haisevaa lastia ja sitten häipyä. Saattavat jo ajatella, että meniklöhän tämä nyt ihan hyvin.

 

Niin, nimenomaan tulee tarpeeseen, mutta jotenkin on vain niin helvetin pettynyt olo. Ja minusta asioista pitää puhua, varsinkin jos joku mättää - mutta se, että yhtäkkiä lytätään mut täysin, eikä olla aiemmin hiiskuttu asioista sanaakaan, niin kyllä se tuntuu ylivoimaisen pahalta. Mutta siis, kyllä minäkin ymmärrän ystävieni pointin, mutta esimerkiksi sitä en, että en saanut puolustautua ja että he toimivat usein hyvin samalla tavalla tietyissä asioissa kuin minä (tai joissakin muissa asioissa pahasti) mutta siitä ei saa sanoa heille, eivätkä he mielestään tee mitään väärää. :/

Joskus käy niinkin, että kun jostain ystävästä ollaan huolissaan, se menee sitten naisilla vähän yli, ruvetaan liikaakin osoittelemaan ja mennään överiksi eikä ole kummakaan, että kohde pahastuu. Mutta jos koitat vaan ajatella asiat asioina ja odottelet hetken miten he tästä nyt sitten eteenpäin. Ei heillä varmaan ollut tarkoitus kaataa sinun päällesi mitään haisevaa lastia ja sitten häipyä. Saattavat jo ajatella, että meniklöhän tämä nyt ihan hyvin.

Kiitos järkevistä sanoistasi.
Mietityttää, että kuinka kauan ovat puhuneet pahaa selkäni takana ja minä idiootti olen vain luottanut heihin. :'(

 

Nyt on varmaan peiliin katsomisen paikka.

 

Kiitos järkevistä sanoistasi.
Mietityttää, että kuinka kauan ovat puhuneet pahaa selkäni takana ja minä idiootti olen vain luottanut heihin. :'(

Minulle kerran on ystävä sanonut sellaisesta asiasta, mikä oli ihan totta, piti paikkaansa, tiesin itse asian hyvin jne, mutta kyllä se kirpaisi, pahasti. Mutta kun aikaa meni, osasin jopa olla vähän kiitollinen, se oli jonkunlainen potkaisu persiille, sain itsestäni irti muuttaa sitä asiaa. Mutta silti se harmitti ihan kamalasti, että hän näki asian, jonka luulin salaavani. Ymmärsin, etten salannut sitä keneltäkään.

 

selän takana "pahan" puhuminen = huoli sinusta?

 

Fiksu ihminen ei hoida asioita haukkumalla vaan keskustelee asioista naamat vastakkain eikä tule porukalla sättimään.

 

tääkin riippuu ihan millaisesta asiasta on kyse. :attn:

 

selän takana "pahan" puhuminen = huoli sinusta?

Ei ollut huolta minusta, vaan ihan vain sitä, että olen heidän mielestään monessa asiassa täysin paska ystävä ja ovat tätä miettineet usein, että on niin perseestä olla mun kanssani. (Kärjistettynä!)

Se vain harmittaa, ettei saa olla oma itsensä. Kunnioitan ystäviäni ja teen sen heille selväksi - en kohtele heitä kuin paskaa, en petä luottamustaan, yms. seikkoja, jotka mielestäni ovat tärkeitä ystävyydessä. Mutta eivät ne kai ole.

 

Minkä tyyppisistä asioista oli kyse, vai ovatko liian vaikeita kuvata tunnistamattomasti? Helpommin voisi eläytyä asemaasi, jos olisi ihan vähän enemmän tietoa. Toisaalta ymmärrettävästi kurja tilanne sinulle - ja ehkä ystävillesikin (?) riippuen taustoista ja siitä millaisista asioista sinua huomauttivat.