Mun tarina...

Hei! Mieltä taa painaa ja pakko purkaa jonnekin... siitä on nyt 2kk kun synnytin kuolleen tyttövauvani.. kesällä nautin vielä elämästä ja olin niin onnellinen ja samalla koko ajan pelkäsin vauvan puolesta... (äidin vaistoako?).. en tiedä, mutta kesä oli ihana. Mökkeiltiin ja nautittiin... kunnes tuli syyskyy ja vauvan sydänääniä ei enää kuulunut.. meidän vauva oli vain nukkunut pois, raskausviikolla 19+... elämäni kamalin päivä, en oo vielä koskaan menettänyt mitään niin omaa ja niin rakasta!!! :'( Myöhemmin selvisi että vauvalla oli kehityshäiriö, vaikka meidän silmiimme hän oli täydellinen :heart: ... vain niin kovin pieni. Ikävä on vieläkin suuri...

Nyt päivät menee joten kuten.. ahdistaa päivittäin ja paniikkihäiriö alkanut taas kiusaamaan ja tuntuu ettei jaksa.. meille sanottiin että vauvaa saa alkaa yrittää heti kun yhdet kk on tullu.. no ne tuli ja sit saatiinki tietää että mulla on ollu papassa luokka II ja pientä tulehdusmuutosta.. ei mitään vakavaa siis... neuvolasta annettiin lupa että uutta vaan silti yrittään, otetaan vaan kontrollipapa kun on kulunut se puoli vuotta. Mutta lääkäri sanoi että ensin papa, sitten vasta uusi vauva... eli nyt pitää sitte odottaa tammikuuhun että voi uuden papan ottaa ja siihenki tulokseen menee sitten n. 4 viikkoa... eli nyt pitääkin odottaa jonnekin helmikuuhun saakka, että saadaan vauvaa yrittää! Miksi tämä on niin vaikeaa.... en vain jaksaisi odottaa.. kaiken piti olla hyvin ja kohta meillä olisi ollut pieni vauva ja elämä olisi onnellista ihanaa.. mutta nyt kaikki menee mönkään... :ashamed: eniten kaduttaa ja surettaa kun meidän poika ei saanutkaan pikkusiskoa, jota hän niin kovasti toivoi ja odotti... ja vieläkin hän kysyy miksi meidän vauva kuoli... :(

Onko muilla vastaavaa ollut papassa ja silti olette tulleet uudestaan raskaaksi ennen kontrollia? Me ei haluta käyttää nyt ehkäisyä mutta vältetään niitä tärppipäiviä...

Kiitos jos jaksoit lukea loppuun :heart:
 
minulla oli papa joskus alkuvuodesta 2009 luokkaa 2. Olisin mennyt nyt syksyllä kontrolliin, mutta tulinkin raskaaksi keväällä. Mainitsin papan tuloksesta neuvolassa, mutta ei siihen sen enempää puututtu, sanoivat vaan, että otetaan sitten jälkitarkastuksen yhteydessä aikanaan taas papanäyte. Raskaus on sujunut hyvin, enkä juuri mieti koko papaa, luokka 2 kun on tietääkseni ihan normaali tulos vielä. Voi olla vain pieni tulehdus tai muu vastaava.
 
ja minulle myös sanottiin, että jos haluan, papa-kontrollinäyte voidaan ottaa myös raskausaikana. Minä en sitä vaan halunnut, mutta en ymmärrä, miksi tuo tulos estäisi vauvan yrittämisen. Luokka 3 olisikin jo ihan eri asia.
 
mulla oli papa , puhtausluokitukselta 2 ,hirveästi valkovuotoa ja haisi lopulta myös... :ashamed: piti myös tarkistaa papa puolenvuoden kuluttua uudelleen , meni 8-9kk enkä saanut aikaiseksi mennä kokeeseen ja olinkin raskaana (koko ajan yritettíin!) raskausaikana valkovuoto oli edelleen runsasta ja haisi .. lääkäri määräsi rv 24 jotain minulle sekä miehelle lääkkeet , sanoi sen jonkin bakteeritulehduksen nimenkin,sanottiin että oli parempi hoitaa tulehdus pois ennen synnytystä ettei tartu vauvaan .. kuuri loppui ja loppui vuoden valkovuoto-vulgakin ! :whistle:
papa jäi ottamatta raskauden jälkeen ja tuli toinen raskaus ja vasta sen jälkeen otettiin uusi papa.
papa otettiin uudelleen ei jälkitarkastuksessa kun sanoi että saattaa antaa virheellisen tuloksen ! vaan reilusti synnytyksen jälkeen :ashamed: , nyt näytti puhdasta ! 2 puhtausaste tuli minulla siis tuosta tulehduksesta !

neitim
 
Olen pahoillani menetyksestäsi ja paljon voimia eteenpäin!
Minulla todettiin myös lieviä solumuutoksia ja määrättiin kolposkopiaan. En tiedä sitä luokitusta, kun käyttivät eri asteikkoa, mutta missään vaiheessa eivät sanoneet, ettei voisi yrittää raskautta. Kolposkopiassakin kysyivät, että onko vielä yritys päällä ja tarkistivat, etten ole raskaana toimenpidettä huomioiden. Ehkä kannattaisi vielä kysyä uudestaan lääkäreiden mielipidettä. Tuntuu aika kohtuuttomalta odottaa sinne asti.
 
Mää jouduin odottaan myoomahöyläkseen pääsyä kolme kuukautta ja sitten siitä paranemista kuukauden. Pitkä oli odottavan aika, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se meni nopeesti. Oli oikeestaan ihan hyvä tauko yritykseen.

Pahoitteluni menetyksestäsi :hug:
 
Kiitos kaikille! :hug:

Ehkä pitää vielä kysyä lääkäriltä uutta mielipidettä tosta papasta.. ihmettelen vain että vanhempi kätilö antoi luvan, hän on myös jäämässä kohta eläkkeelle... luulis hänellä olevan kokemusta. Mutta en tiedä sitten ketä uskoa.. oma järki tietty sanoo että oottaa että kaikki on varmasti hyvin, ettei kannata mitään riskeerata.. toista vauvaa en halua menettää oman malttamattomuuden takia... nyt on kyllä välillä jotain kutinaakin... ehkä pitäis ottaa hiivakuurikin..

Nämä paniikkioireetkin vie vaan voimia... vaikka niihin on ihan selkee syy miksi ne taas tuli takaisin... vauvan menetyksen takia.. sit ku sais tän asian mielestä ja selvitettyä omassa päässä niin ehkä nekin oireet sit helpottaa... olen kyllä jo miettinyt terapiaa tai jotain että sais purkaa tätä pahaa oloa... :ashamed:
 

Yhteistyössä