M
"Mariia"
Vieras
Täytän tänään pyöreitä vuosia,30 v.
Sanoin jo keväällä että tänä vuonna aion juhlia oikeasti, aina ennen juhlat on ohitettu. Miehelle sanoin että tänä vuonna haluan yhden tietyn asian lahjaksi. Ennen lahjoja ei olla ostettu,yhdessä oltu 15 vuotta. Meillä on suurperhe joten ajattelin että KERRANKIN panostan itseeni.
Olen siivonnut ja leiponut,mutta ei nyt sitten mitään muuta koska tiesin että näin käy.Silti olen tosi pettynyt!
No ylläri; siskoni on kipeänä,eikä tule käymään (ilmoitti pari päivää sitten).
Toinen sisko ei ilmoittanut kutsuun mitään
Kavereita en edes kutsunut, vaan halusin viettää päivän perheen kanssa.
Mies otti ylitöitä koko päiväksi,ja varmuudella tiedän että mitään ei hommannut. Tiedän kyllä että onnittelee kun tulee illalla kotiin, ei siis tarkoituksella unohda.
Päivä on mennyt taloa puunatessa,ketään ei tule...
En ole kovin itsekäs ihminen yleensä ,mutta nyt loukkaa :O Lähinnä tuo miehen käytös,ja siskon joka ei edes voinut viestiin vastata.
Olenko oikeasti niin mitätön ihminen,vain toisten hyvinvointia varten olemassa?
Eikö koskaan minun hyväkseni tehdä mitään?
Synttäreitä kyllä ´juhlin´tässä lasten kanssa,eli herkuteltu on,ja tiedän että lapseni rakastavat minua yli kaiken.Nautin päivistäni kotiäitinä, ja huomenna asia on ehkä jo unohdettu.
Silti on ontto olo
Sanoin jo keväällä että tänä vuonna aion juhlia oikeasti, aina ennen juhlat on ohitettu. Miehelle sanoin että tänä vuonna haluan yhden tietyn asian lahjaksi. Ennen lahjoja ei olla ostettu,yhdessä oltu 15 vuotta. Meillä on suurperhe joten ajattelin että KERRANKIN panostan itseeni.
Olen siivonnut ja leiponut,mutta ei nyt sitten mitään muuta koska tiesin että näin käy.Silti olen tosi pettynyt!
No ylläri; siskoni on kipeänä,eikä tule käymään (ilmoitti pari päivää sitten).
Toinen sisko ei ilmoittanut kutsuun mitään
Kavereita en edes kutsunut, vaan halusin viettää päivän perheen kanssa.
Mies otti ylitöitä koko päiväksi,ja varmuudella tiedän että mitään ei hommannut. Tiedän kyllä että onnittelee kun tulee illalla kotiin, ei siis tarkoituksella unohda.
Päivä on mennyt taloa puunatessa,ketään ei tule...
En ole kovin itsekäs ihminen yleensä ,mutta nyt loukkaa :O Lähinnä tuo miehen käytös,ja siskon joka ei edes voinut viestiin vastata.
Olenko oikeasti niin mitätön ihminen,vain toisten hyvinvointia varten olemassa?
Eikö koskaan minun hyväkseni tehdä mitään?
Synttäreitä kyllä ´juhlin´tässä lasten kanssa,eli herkuteltu on,ja tiedän että lapseni rakastavat minua yli kaiken.Nautin päivistäni kotiäitinä, ja huomenna asia on ehkä jo unohdettu.
Silti on ontto olo
Jostain syystä päivästä on muodostunut mulle tärkeä ja mua harmittaisi aivan valtavasti, jos se ohitettaisiin olankohautuksella. Mies otti asiasta kauhean stressin, kunnes vakuutin hänelle pitäväni huolta itsestäni - koska asia on mulle tärkeä, mä pidän asian muistamisesta huolen.
