Mun pitää nyt taas ihmetellä (avioeroista)

[Fleur de la Cour]

Kun mä en henkilökohtaisesti tajua näitä 'suhde kuoli', 'se ei enää ole se ihminen'´jne. jne. En ole itse ikinä ollut keheenkään ihmiseen suhteessa niin etteikö mulla olis hyvin vahvoja tunteita. Lisäksi mulla kai itsellä on hyvin vahva kemiavaisto, koska tiedän heti ensi katseesta onko kemiaa vai eikö ole. Olen valmis tekemään työtä parisuhteen eteen, vaikka sitten mitä olisi tapahtunut ja minä jos kuka tiedän miten paljon saa tehdä töitä kun jotain tosiaan on tapahtunut. Miten suhde voi kuolla?? Eikö se ole silloin oma moka jos päästää sen kuolemaan?? Selittäkää toki, sillä mun lähiympäristössä on paljon tapahtunut eroja ja tuntuu, että täällä ei muuta luekkaan ja minä en ymmärrä eroamista. En vaan saa sitä päähäni mahtumaan.

 

[Kyy]

Niin no, onhan se omaa mokaa jos päästää suhteen kuolemaan. Mutta kaikki ei halua/jaksa tehdä suhteen eteen mitään, mieluummin sit "vaihtavat parempaan" kunnes sekin suhde kuolee.

 

[Viblsp-]

No sanopa sinä sitten fiksumpana, miten tehdä töitä liiton eteen, jos mies ei tunnu yrittävän? :kieh:

 

[joo]

Niin no, onhan se omaa mokaa jos päästää suhteen kuolemaan. Mutta kaikki ei halua/jaksa tehdä suhteen eteen mitään, mieluummin sit "vaihtavat parempaan" kunnes sekin suhde kuolee.

Juu, tää on se nykyajan trendi. Kertakäyttöä eli kun ei ole enää niin kivaa, niin uutta putkeen. Kaiken pitää koko ajan olla jalat alta vievää extremeä. Näkeehän sen tämän palstan lastenkasvatusvinkeistäkin; jatkuvasti pitäisi olla 24/7 erilaista virikettä ja toimintaa toiminnan perään ("laatuaikaa"...), tavallinen arki ei enää riitä. Yksinkertaisista asioista tehdään kamalia ongelmia.

 

[mii]

Luulen kyllä että monella se on se ns. julkinen selitys kun taustalla jotain sellaista jota ei haluta kaikille kertoa?

 

[Fleur de la Cour]

No sanopa sinä sitten fiksumpana, miten tehdä töitä liiton eteen, jos mies ei tunnu yrittävän? :kieh:

Miehellä on varmasti myös syy siihen luovuttamiseen. Sun pitäis selvittää se asia. Keskustelua vaaditaan parisuhteessa aina ja seksiä. Juu varmaan luulette, että tuo oli vitsi, mutta ei ole, kemia pitää pitää kunnossa! Mielipide-eroja saa olla, omia menoja saa olla, toinen saa olla laiskempi kuin toinen, mutta rakkautta pitää vaalia pienillä teoilla ja sanoilla, keskustelulla ja seksillä!

Niin ja toki voisin vielä lisätä, että kun näihin asioihin pääsee niin joku yhteinen juttu pitää kehittää, joku josta molemmat pitää ja joka ei ole yhteinen lapsikatras.. Se voi olla moottoripyöräilyä tai sit vaan leffassa käyntiä, ihan mitä vaan. Miettikääpä joskus mitä teitte seurusteluaikana? Ja tässä kohtaa ei saa vastata että seksi

 

[Non compos mentis]

Mä en pidä elämänmittaista monogamiaa ihmisille tyypillisenä lajikäyttäytymisenä. Meinaan, sen verran harvinaista se on. En sano, etteikö sitä saisi toteuttaa elämässään, sanon vain, ettei se välttämättä onnistu.

Onko se sitten huono tulos, jos elää vaikka 5 tai 9 vuotta jonkun kanssa onnellisena ja sitten vaihtaa kumppania? Ennen muinoin oli sotia sen verran enemmän, että puolisonvaihto oli osa elämää. Myös taudit jne. veivät aiemmin ihmisiä hautaan.

Tärkeintä on löytää se itselle sopivin muoto. Toivoisin, ettei ainukaisen elämänsä aikana kukaan tuhlaisi aikaa suruun enempää kuin on pakko. En ole hedonistisuuden kannattaja, enkä itse markkinoi kenellekään mitään parinmuodostuskuviota. Itse olen erittäin tyytyväinen omillani.

 

[Mama the STrange]

Mä oon kanss sitä mieltä, että nykysin ihmiset eroaa liian helposti. Arkea ja tavallista elämää ei kestetä aina pitäs olla jotain ihanaa. Eihän mikään ihmissuhde säily samana läpi elämän, aina se johonkin suuntaan muuttuu. Jokaisessa suhteessa tulee vaikeuksia, jotka kyllä selvitetään kun tahtoa on. Yksi pitkä suhde on musta sataa kertaa parempi kuin kasa lyhyitä rakastumisia.

No niin, palataan tpdellisuuteen. Itse olen eronnut pitkän suhteen jälkeen, miehellä oli vaikea päihdeongelma... Joskus mietin, että oliko sekään loppujen lopuksi riittävä syy. Miehen tilanne on nyt parantunut ja mietin olisinko kuitenkin jaksanut taistella hänen kanssaan nämä vuodet. Ehkä olisin voinut tukea häntä raitistumaan ja oppimaan vastuuntuntoa. Ex-miehessäni oli kuitenkin todella paljon myös hyvää.
Toisaalta aikoinaan ero oli kuitenkin niin suuri helpotus, enkä ehkä olisi jaksanut enää tapella miehen päihdeongelman kanssa...etenkään kun olin vähän aikaisemmin onnistunut itse katkaisemaan oman päihdekierteeni...voimat olivat tuolloin tosi vähissä...

 

[Ihme hiippari]

Aika paljon pitää tapahtua niitä pahoja ja ikäviä asioita ennen kuin "suhde kuolee". Luultavasti kaikki tajuaa sen että suhteen eteen pitää tehdä töitä mutta yksin se ei onnistu.

 

[Emilyn]

Joskus se suhde kuolee sen takia, että se toinen on kyllästynyt niin eipä siinä toinen ehkä viitsi jäädä sellaiseen suhteeseen vaan ennemmin eroaa. Ja jos toinen ei ole sama ihminen, sillä voisin käsittää jotain radikaalia muutosta ihmisessä. Mutta siitä olen samaa mieltä, että hyvä suhde ei tuosta noin vaan kuole mihinkään jos toisen kanssa haluaa olla ja muistaa, miksi on toiseen rakastunut. Moni vaan kyllästyy toiseen ja alkaa kaivata sitä alkuhuumaa, osa lähtee sitä hakemaan, osa jää siihen suhteeseeen ja tällöin ymmärrän täysin, että se toinen ei halua jatkaa liittoa kyllästyneen osapuolen kanssa.

 

[plörö]

Ei siinä suhteessa kannata olla jos vain toisella on haluja pelastaa suhde ja toinen leikkii
Meillä eroon johti (ex- ) miehen sekakayttö,mielenterveys ja väkivalta minua kohtaa sekä yllättäen alkanut rikollisuus,
ei auttanut hoidot ei mitkään,koitin tukea ja olla apuna jolloin mies vain nauroi kun sanoin jos ei muuta tapojaan niin lähden 'kyllä sinä takasin tulet,et voi elää ilman minua'
En tullut takaisin,vuoden koitin hänelle apua ja mahdollisuuksia antaa jopa päivittäin mutta jos asenne jo heti että hänessä ei vika ja minun syy ja kyllä minä takasin tulen niin silloin ei kannata mielestäni omaa terveyttään pilata moisella on -off suhteella.

 

[vieras]

Sä nyt oletat, että kaikkien suhde on aluksi loistava ja tosi hyvä. Tosi asiassa monessa erossa on syynä se, että samat ongelmat ovat seuranneet alusta asti (alussa ongelmat voivat tuntua pienemmiltä rakastumisen takia). Lopulta se uupumus siihen, että ongelmat suurenevat ja parempaan ei ole muutosta, tappaa ne tunteet.

 

[.]

Niin no, onhan se omaa mokaa jos päästää suhteen kuolemaan. Mutta kaikki ei halua/jaksa tehdä suhteen eteen mitään, mieluummin sit "vaihtavat parempaan" kunnes sekin suhde kuolee.

Niin. Sanotaan yleissääntönä ettei se vaihtamalla parane.

Omia "ongelmiaan" ei ainakaan sillä pääse pakoon.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää - mekanismi toimii näissä suhteissa usein.


ps.

ja sä oot siis nii-iin nuorikin ...

 

[Viblsp-]

No sanopa sinä sitten fiksumpana, miten tehdä töitä liiton eteen, jos mies ei tunnu yrittävän? :kieh:

Miehellä on varmasti myös syy siihen luovuttamiseen. Sun pitäis selvittää se asia. Keskustelua vaaditaan parisuhteessa aina ja seksiä. Juu varmaan luulette, että tuo oli vitsi, mutta ei ole, kemia pitää pitää kunnossa! Mielipide-eroja saa olla, omia menoja saa olla, toinen saa olla laiskempi kuin toinen, mutta rakkautta pitää vaalia pienillä teoilla ja sanoilla, keskustelulla ja seksillä!

Ironista kyllä, seksiä on ja se on upeampaa kuin koskaan. Ja usein sängyssä jutellaan lasten nukahdettua ja nauretaan yhdessä. Rakkautta löytyy. Mutta ei se silti vain onnistu, ei riitä, että pari osa-aluetta on kunnossa.

 

[Kyy]

Aika paljon pitää tapahtua niitä pahoja ja ikäviä asioita ennen kuin "suhde kuolee". Luultavasti kaikki tajuaa sen että suhteen eteen pitää tehdä töitä mutta yksin se ei onnistu.

Tässä sä oot kyllä niin oikeessa.

 

[MrsCabDriver]

Meidän läheisin ystäväpari erosi juuri. Kaksi lasta, 8 ja 5v. Kaksi vuotta kävivät terapiassa, yrittivät ja välillä näytti siltä että onnistuukin. Tekivät kuitenkin kaikkensa mikä oli raastavaa ja ihailtavaa seurata vierestä. Läpikävivät ja keskustelivat kaiken mikä oli jäänyt sanomatta ja kun omat neuvot ei riittäneet hakivat keskusteluavun terapeutilta. Lopputulos oli näin, eivät vaan pysty jatkamaan yhdessä. Molemmat kuitenkin onnellisia ja tyyytyväisiä siitä että todellakin pöytä on nyt puhdas ja yhteistyötä lasten takia on helpompi jatkaa kun asia on käsitelty loppuun.
Joskus jos asia on itselle (toivon että ei koskaan) ajankohtainen niin toivon että kykenen samaan.
Kieltämättä tätä tapausta kun läheltä katsoi niin kyllä taivun sille kannalle että liian usein liian helposti...
Lopputulos on mikä ratkaisee olkoon se suuntaan tai toiseen kunhan se on perusteilla tehty.

 

[Fleur de la Cour]

Mä en pidä elämänmittaista monogamiaa ihmisille tyypillisenä lajikäyttäytymisenä. Meinaan, sen verran harvinaista se on. En sano, etteikö sitä saisi toteuttaa elämässään, sanon vain, ettei se välttämättä onnistu.

Onko se sitten huono tulos, jos elää vaikka 5 tai 9 vuotta jonkun kanssa onnellisena ja sitten vaihtaa kumppania? Ennen muinoin oli sotia sen verran enemmän, että puolisonvaihto oli osa elämää. Myös taudit jne. veivät aiemmin ihmisiä hautaan.

Tärkeintä on löytää se itselle sopivin muoto. Toivoisin, ettei ainukaisen elämänsä aikana kukaan tuhlaisi aikaa suruun enempää kuin on pakko. En ole hedonistisuuden kannattaja, enkä itse markkinoi kenellekään mitään parinmuodostuskuviota. Itse olen erittäin tyytyväinen omillani.

Itseasiassa minäkään en pidä elämänmittaista monogamiaa ihmiselle tyypillisenä. Mutta erottelenkin sen asian nyt tästä, koska tässä puhutaan parisuhteessa elämisestä ja sen säilyttämisestä. Olen sitä mieltä, että siihen asiaan ihminen pystyy kyllä jos vaan viitsii hankkia siihen eväät. Ja jos palaamme monogamiakysymykseen filosofiselta kannalta takaisin niin pääsemme siihen asiaan kun se puoliso aina muuttuu ja se vaan pitää hyväksyä parisuhteessa niin onko olemassa ollenkaan ihmisen elämässä sitä elämänmittaista monogamiaa kun itse muuttuu ja puoliso muuttuu??

 

[Tallu -]

Tahto on tärkein. Tahto olla yhdessä juuri tuon ihmisen kanssa. Mikään ei minun mielestäni mene sen yli.

 

[alptraum]

No ymmärrän kyllä, että joskus ei ihan hyvät neuvotkaan riitä. Yhteistä aikaa ei pysty ehkä järkkäämään, kun töitähän on pakko painaa (liikaa) - ei edes sen sunnuntaikävelyn verran. Silti voi olla huoli toimeentulosta. Pienet lapset vievät energian, jota pitäisi riittää puolisollekin. Sitten molemmilla vielä sellainen tunne, että toinen ei ymmärrä. Vähitellen alunperinkin hieman erilaiset intressit repeää railoksi, kun molemmat pitävät kiinni oikeudesta omiin tunteisiin ja tekemisiin.

kriisiytyvässä suhteessa ei varmasti riitä että joku käskee "tekemään jotain" suhteen eteen. Ihmiset on niin erilaisia, että tarvitaan täsmälääkitystä. Ai niin ja aikaa ja jaksua hakea sitä...

 

[hmm]

Sä nyt oletat, että kaikkien suhde on aluksi loistava ja tosi hyvä. Tosi asiassa monessa erossa on syynä se, että samat ongelmat ovat seuranneet alusta asti (alussa ongelmat voivat tuntua pienemmiltä rakastumisen takia). Lopulta se uupumus siihen, että ongelmat suurenevat ja parempaan ei ole muutosta, tappaa ne tunteet.

No tämä nyt on todellakin totta! Kyllähän monikin ymmärtäisi mihin on ryhtymässä, jos siinä rakastumisen huumassa vähän pohtisi mitä yhteiselämä tämän ihmisen kanssa voi tuoda tullessaan. Mutta ei, perhettä aletaan perustamaan, vaikka pohja olisi hatara. Ja sittenhän se ero tosiaan helpolla lopulta tulee.

Syynä eroihin on se että liian heppoisin perustein valitaan se elämänkumppani ja aletaan tehdä lapsia. Eikä todellakaan se, että kyseessä olisi hyvä suhde, jossa ei vaan jaksettu yrittää tarpeeksi!

Yhtään turhaa eroa en ole elämäni aikana nähnyt. Moniko teistä oikeasti on? Vaikka tietty ne ulkopulisten erot voi tuntua 'turhilta' kun ei itse ole ollut näkemässä ja kokemassa sitä suhdetta..

 

[Vieras]

kriisiytyvässä suhteessa ei varmasti riitä että joku käskee "tekemään jotain" suhteen eteen. Ihmiset on niin erilaisia, että tarvitaan täsmälääkitystä. Ai niin ja aikaa ja jaksua hakea sitä...

Tämä on niin totta.

 

[Fleur de la Cour]

No sanopa sinä sitten fiksumpana, miten tehdä töitä liiton eteen, jos mies ei tunnu yrittävän? :kieh:

Miehellä on varmasti myös syy siihen luovuttamiseen. Sun pitäis selvittää se asia. Keskustelua vaaditaan parisuhteessa aina ja seksiä. Juu varmaan luulette, että tuo oli vitsi, mutta ei ole, kemia pitää pitää kunnossa! Mielipide-eroja saa olla, omia menoja saa olla, toinen saa olla laiskempi kuin toinen, mutta rakkautta pitää vaalia pienillä teoilla ja sanoilla, keskustelulla ja seksillä!

Ironista kyllä, seksiä on ja se on upeampaa kuin koskaan. Ja usein sängyssä jutellaan lasten nukahdettua ja nauretaan yhdessä. Rakkautta löytyy. Mutta ei se silti vain onnistu, ei riitä, että pari osa-aluetta on kunnossa.

Sulla on kuitenkin kaikki avaimet tehdä parisuhteestasi hyvä jos rakkautta on, pitää vaan lisätä se tahto!

 

[Non compos mentis]

Itseasiassa minäkään en pidä elämänmittaista monogamiaa ihmiselle tyypillisenä. Mutta erottelenkin sen asian nyt tästä, koska tässä puhutaan parisuhteessa elämisestä ja sen säilyttämisestä. Olen sitä mieltä, että siihen asiaan ihminen pystyy kyllä jos vaan viitsii hankkia siihen eväät. Ja jos palaamme monogamiakysymykseen filosofiselta kannalta takaisin niin pääsemme siihen asiaan kun se puoliso aina muuttuu ja se vaan pitää hyväksyä parisuhteessa niin onko olemassa ollenkaan ihmisen elämässä sitä elämänmittaista monogamiaa kun itse muuttuu ja puoliso muuttuu??

Varmasti pystyy, mutta sittenhän se on se kuuluisa tahdon asia. Tiedän paljon ihmisiä, joiden avioliitto on järjestetty. Eräskin, jo keski-ikäinen nainen, ei ollut nähnyt miehestään edes valokuvaa, hääyö oli ensitapaaminen. Useimmat näistä liitoista ovat meidänkin mittareilla onnistuneita. Ihmiset ovat aloittaneet suhteen siten, ettei aiempia tunnesiteitä kehenkään ole romanttisesti ollut. Avioliittoon on lähdetty aikomuksella pysyä siinä ja sitoutua toisiinsa. Ainoastaan kaksi tapausta tiedän, jossa puolisot eivät voi sietää toisiaan.

Tuosta ihmisen muuttumisesta, voihan se toinen muuttua myös sellaiseen suuntaan, jota ei puoliso voi hyväksyä ja tällöin ero on usein väistämätön. Näin ainakin kävi omalla kohdallani.

 

[Kyy]

Sä nyt oletat, että kaikkien suhde on aluksi loistava ja tosi hyvä. Tosi asiassa monessa erossa on syynä se, että samat ongelmat ovat seuranneet alusta asti (alussa ongelmat voivat tuntua pienemmiltä rakastumisen takia). Lopulta se uupumus siihen, että ongelmat suurenevat ja parempaan ei ole muutosta, tappaa ne tunteet.

No tämä nyt on todellakin totta! Kyllähän monikin ymmärtäisi mihin on ryhtymässä, jos siinä rakastumisen huumassa vähän pohtisi mitä yhteiselämä tämän ihmisen kanssa voi tuoda tullessaan. Mutta ei, perhettä aletaan perustamaan, vaikka pohja olisi hatara. Ja sittenhän se ero tosiaan helpolla lopulta tulee.

Syynä eroihin on se että liian heppoisin perustein valitaan se elämänkumppani ja aletaan tehdä lapsia. Eikä todellakaan se, että kyseessä olisi hyvä suhde, jossa ei vaan jaksettu yrittää tarpeeksi!

Yhtään turhaa eroa en ole elämäni aikana nähnyt. Moniko teistä oikeasti on? Vaikka tietty ne ulkopulisten erot voi tuntua 'turhilta' kun ei itse ole ollut näkemässä ja kokemassa sitä suhdetta..

Olen kyllä samaa mieltä. Mutta tahdostahan se on kiinni näissäkin tapauksissa. Erikseen sitten ne väkivaltaiset (henkiset tai fyysiset). Mutta oikeassa olet, että pitäisi miettiä ennen perheen perustamista, monelta se jää väliin ja sit kun alkaa mennä huonosti, niin aletaan lapsia tekeen, jos ne vaikka paikkaisi sen suhteen.

Eroamista en kuitenkaan tuomitse, se on jokaisen oma ratkaisu ja nykypäivänä kaikilla on siihen oikeus. Vaikka ilman syytäkin.

 

[Cassyput]

Tahto on tärkein. Tahto olla yhdessä juuri tuon ihmisen kanssa. Mikään ei minun mielestäni mene sen yli.

Samaa mieltä. Tahto on kaiken alkupiste.

*MUOKS* Ja musta tuntuu että monelta puuttuu asenne "tässä ei sitten luovuteta". Mulla on asenteena se, että ero ei ole vaihtoehto. Toki ero voi silti joskus olla tosiasia - koskaan ei voi olla varma - mutta on se epätodennäköisempää tällä asenteella.