Mun on tehnyt sata kertaa mieli sanoa parille ja ainoille kavereille jotka sain..

[Kannattaako olla enää yhteyksissä?]

.. kun muutin tänne pohjanmaalle, että kyllä silloin kaveruus kelpas kun itse olivat kotona hoitaan lapsia. Sain lapsen ja jäin nyt tänne kotiin ja olen ollut pian kaksi vuotta kotona nuorimmaisen kanssa. Sain tekstiviestejä silloin kun olin kiireinen ja oli työ ja isommat lapset, et tuu pyörähtään kahvilla töiden jälkeen kun on tylsää tai aamulla jos oli iltavuoro ja lapset koulussa ja minä menin. Nyt sitten en ole enää näitä kavereita tavannut, kun roolit vaihtunut. Olen kyllä soittanut, mutta vähän aikaa juteltuamme sanotaan, että voi kun pitää nyt mennä ja kyllä tämä arjen pyörittäminen, kun on töissä ja lapset harrastaa, on raskasta ja olis kiva nähdä, mutta aika ei riitä ja plaa plaa..Täytyy sanoa, että oppi jo muutaman vuoden ajan pitään kavereina, mut nyt ei välitetä. Onneksi olen nyt tavannut naistuttavan, joka vaikuttaa kivalta ja omaa samat arvot ja aiottiin mennä yhdessä vähän kaupoillekin. Oon aivan älyttömän yksinäinen, kun ei ole kuin perhe ja elän täysin miehen kautta mitä kuuluu ulkomaailmaan ja mies töistä väsyneenä yrittää sohvalla maata ja minä tietysti hyeenana kimpussa, että tapahtuko töissä mitään. Soittelen paljon päivisin sitten kotikonnuille. Ja kaupoilla käydään lapsen kanssa, mutta eihän pohjanmaalla yksikään ihminen puhu vieraalle ja kun jonkun kerran on yrittänyt jollekin jotain puhua niin hipsitään pois vähin äänin. Miten täällä saa kavereita?

 

[tietää]

Olemalla kiva - Saa kavereita
Kaikille kelpaa ( ihan tosi ) kiva seura. Tylsä, negatiivinen tai varautunut seura taas saa ihmiset kaikkoamaan ja ottamaan etäisyyttä. Kukaan tylsä ja tympeä ei tosin tiedä sitä olevansa. Jos tietäisivät niin ehkä kritisoisivat itseään eivätkä vähäisiä kavereita tai kaverittomuuttaan. Enkä nyt sano että ap olisi sitä. Vaan sen tietää yksin aapeen ex kaverit millainen olet kaverina ja kannattaako seuraasi hamuilla vai ei.

 

[tupu]

todelliseen vuodatukseen ei mahdu kappalejakoa

 

[no]

Ymmärrät sitten kun olet itse töissä ja kuskaat niitä lapsia aamuin illoin. Teet työt ja hoidat kodin. On eri asia olla töissä ja vielä lapseton, tai kotona lasten kanssa. Silloin sitä aikaa on eri tavalla. Kyllä ne kavereiden lapset kasvaa ja niillä aikaa taas enemmän. Ei kannata suuttua, varsinkaan jos kokee olevansa yksinäinen.

 

[ap]

Ymmärrät sitten kun olet itse töissä ja kuskaat niitä lapsia aamuin illoin. Teet työt ja hoidat kodin. On eri asia olla töissä ja vielä lapseton, tai kotona lasten kanssa. Silloin sitä aikaa on eri tavalla. Kyllä ne kavereiden lapset kasvaa ja niillä aikaa taas enemmän. Ei kannata suuttua, varsinkaan jos kokee olevansa yksinäinen.

siis silloin kun seurani kelpasi he olivat kotiäitejä ja minä töissä ja isommat lapset koulussa ja olin kyllä kiireinen ja välillä tosi väsynytkin , mutta kävin koska pidin kavereina ja ajattelin että kaveruus uudella paikkakunnalla on lottovoitto ja ymmärrän, että sitä pitää vaalia. Onko nyt niin että heidän kaverit oli täällä ja jostain piti karsia kun aika rajallinen niin minä uusi "hätäkaveri" kelpasin kun oli itsellä yksinäistä ja nyt kun minä sain iltatähden ja heille tuli kiireitä niin hyvä jos ehtii niitä vanhoja kavereitakaan tavata enää. Onko kiittämättömyys sittenkin maailman palkka?

 

[ap]

teidänkö mielestä vika on mussa?

 

[Micosa]

Ymmärrän kyllä että harmittaa kun seura ei kelpaa enää kun roolit vaihtuneet.

 

[vieras]

Olemalla kiva - Saa kavereita
Kaikille kelpaa ( ihan tosi ) kiva seura. Tylsä, negatiivinen tai varautunut seura taas saa ihmiset kaikkoamaan ja ottamaan etäisyyttä. Kukaan tylsä ja tympeä ei tosin tiedä sitä olevansa. Jos tietäisivät niin ehkä kritisoisivat itseään eivätkä vähäisiä kavereita tai kaverittomuuttaan. Enkä nyt sano että ap olisi sitä. Vaan sen tietää yksin aapeen ex kaverit millainen olet kaverina ja kannattaako seuraasi hamuilla vai ei.

Mä yritän olla ystävällinen ja valitan vain, jos uusi tuttavuus tuntuu kaipaavan "märehtimisseuraa", jolloin useimpia ihmisiä vaan vituttaa raivopositiivisuus ja rakentavat vinkit. En ole nykyään erityisen varautunutkaan. Pidän itse yhteyttä, enkä odota että toinen on aina aloitteentekijä, olen peruskohtelias, muistan toista tärkeissä asioissa (esim. onnittelen synttärit, kyselen ulkomaanreissuista).

Ilmeisesti sitten jää jäljelle vaan tuo tylsyys, kun useimpia naisihmisiä ei alkututustumisen jälkeen mun seura enää kiinnosta elleivät sitten ole todella yksinäisiä, ja silloinkin vain siihen asti, että he löytävät uutta seuraa. Voikohan tälle tehdä mitään vai onko vaan alistuminen siihen, että kaveriton tulen olemaan loppuikäni

 

[Just]

teidänkö mielestä vika on mussa?

Ei. Sä oot varmaan ihanaa ja täydellistä seuraa. Siks ne ei halua olla sun kaa.

 

[ap]

teidänkö mielestä vika on mussa?

Ei. Sä oot varmaan ihanaa ja täydellistä seuraa. Siks ne ei halua olla sun kaa.

Joo. Kyllä mullekin kelpais lapselle viihdyttäjä ja kantaja kauppareissuille, että saisin rauhassa katsella, kun mulla on nyt se pieni mukana.

 

[vieras]

Mitä se auttaa, jos osaa kritisoida itseään kaverittomuudestaan? Ei kukaan ole koskaan mulle antanut vinkkiä, miten voisin muuttaa itseäni vähemmän "tylsäksi tai tympeäksi", sensijaan aina käsketään katsomaan peiliin vaan. En nimittäin usko että huonosta käytöksestä kaverittomuuteni voi ainakaan johtua, joten ei kai muutakaan syytä ole.

Mitä voisin tehdä, että ihmisillä olisi mun seurassa kivaa, kun peruskohteliaisuus, huomaavaisuus, toisen kuunteleminen ja tälle tärkeistä asioista kiinnostuminen ei näytä riittävän?

 

[Mrs Bean]

En osaa ottaa kantaa "kaverittomuuteen", mutta itse pidän välillä tarkoitksella välimatkaa niihin kavereihin jotka tavallaan "ahnetii" seuraa, kun ei tavallaan mikään riitä. Kaverina kiva ja iloinen eikä varsinkaan tylsä, mutta ihan kokoajan ei pysty repeemään kaverin innostukseen mukaan. Kun menee kahville tällaisen kaverin luo niin huomaakin yht'äkkiä että kaveri jo innostuneena on suunnitellut yhteistä puuhaa neljälle illalle sillä viikolla ja viikonlopulle ja kun sanot ettet ehdi, on muutakin elämää niin jo on herne nenässä. Väsyttävää aina koittaa jarrutella toisen innostusta. Mukava on tavata, mutta ei ole kiva että "velvoitetaan" sitten samantien jo lyömään lukkoon seuraava tapaaminen.

 

[vieras]

Mä en tuotakaan tee, riittää ihan hyvin nähdä kaveria kerran viikossa, tai jos toisella kiireitä, vaikka harvemmin.

 

[ap]

Eikö se ole teistäkin jo vähän surkuhupaisaa jos ei olla puoleen vuoteen nähty ja samalla paikkakunnalla ollaan laittaa ystävänpäiväkorttia?

 

[Maira]

Kappas, kuin minun elämäni pohjanmaalla, mullei tosin oo sitä muutamaa tuttuakaan.. Mutta me ei kyllä olla täällä ees kauaa vielä asuttu..

 

[no]

Eikö se ole teistäkin jo vähän surkuhupaisaa jos ei olla puoleen vuoteen nähty ja samalla paikkakunnalla ollaan laittaa ystävänpäiväkorttia?

kyllä se varmaan kertoo jostain,jos kerran kuitenkin laittaa kortin. Onko ollut jo kauan työelämässä? aluksihan siinä menee hirveästi aikaa että saa arjen rullaamaan.

toivottavasti kaverisi tsemppaa ja huomaa, että kaverisuhdetta kannattaa vaalia. toisilla vaan arki vie mennessään. mäkin oon hirveän huono kyläilemään, mutta soittelen kyllä. niillekin kavereille, jotka asuvat parin kilsan säteellä..

eikä se sussa vika ole. mutta hyvä, että oot löytänyt kuitenkin uutta seuraa, kun vanhat ovat kiinni omissa menoissaan.

 

[no]

Kappas, kuin minun elämäni pohjanmaalla, mullei tosin oo sitä muutamaa tuttuakaan.. Mutta me ei kyllä olla täällä ees kauaa vielä asuttu..

mä oon kotoisin pohjanmaalta ja vielä sieltä karulta pohjois-osasta. tosin muutin jo parikymmentä vuotta sitten pois. En usko että paikkakunnalla on niinkään merkitystä sille, miten saa tehtyä kavereita.

Aikuisena vaan on niin paljon vaativampaa rakentaa uusia ystävyyssuhteita. Kun me muutettiin tänne etelään, pienehkölle paikkakunnalle, minulla oli hirveän orpoa perhekerhossa. kaikki muut äidit juttelivat keskenään sauna-illoista ym. Tunsivat toisensa varmaan monen vuoden takaa. Onneksi tänne on sen jälkeen muuttanut paljon muitakin ja kuopuksen kohdalla sain ihania äitiystäviä puistoista ja tutun tutuista. Näistä jopa yksi on jäänyt oikeaksi ystäväksi.

 

[Maira]

Kappas, kuin minun elämäni pohjanmaalla, mullei tosin oo sitä muutamaa tuttuakaan.. Mutta me ei kyllä olla täällä ees kauaa vielä asuttu..

mä oon kotoisin pohjanmaalta ja vielä sieltä karulta pohjois-osasta. tosin muutin jo parikymmentä vuotta sitten pois. En usko että paikkakunnalla on niinkään merkitystä sille, miten saa tehtyä kavereita.

Aikuisena vaan on niin paljon vaativampaa rakentaa uusia ystävyyssuhteita. Kun me muutettiin tänne etelään, pienehkölle paikkakunnalle, minulla oli hirveän orpoa perhekerhossa. kaikki muut äidit juttelivat keskenään sauna-illoista ym. Tunsivat toisensa varmaan monen vuoden takaa. Onneksi tänne on sen jälkeen muuttanut paljon muitakin ja kuopuksen kohdalla sain ihania äitiystäviä puistoista ja tutun tutuista. Näistä jopa yksi on jäänyt oikeaksi ystäväksi.

Menee vähän ot, mut joo, eikai täällä kehenkään tutustu jos nököttää himassa aamusta iltaan..Mä tässä nyt toivon et tää syntyvä muksu ja sen mukanaan tuomaan puuhailut auttais sitten verkostoitumaan ja tutustumaan niihin muihin ihmisiin..

 

[no]

Kappas, kuin minun elämäni pohjanmaalla, mullei tosin oo sitä muutamaa tuttuakaan.. Mutta me ei kyllä olla täällä ees kauaa vielä asuttu..

mä oon kotoisin pohjanmaalta ja vielä sieltä karulta pohjois-osasta. tosin muutin jo parikymmentä vuotta sitten pois. En usko että paikkakunnalla on niinkään merkitystä sille, miten saa tehtyä kavereita.

Aikuisena vaan on niin paljon vaativampaa rakentaa uusia ystävyyssuhteita. Kun me muutettiin tänne etelään, pienehkölle paikkakunnalle, minulla oli hirveän orpoa perhekerhossa. kaikki muut äidit juttelivat keskenään sauna-illoista ym. Tunsivat toisensa varmaan monen vuoden takaa. Onneksi tänne on sen jälkeen muuttanut paljon muitakin ja kuopuksen kohdalla sain ihania äitiystäviä puistoista ja tutun tutuista. Näistä jopa yksi on jäänyt oikeaksi ystäväksi.

Menee vähän ot, mut joo, eikai täällä kehenkään tutustu jos nököttää himassa aamusta iltaan..Mä tässä nyt toivon et tää syntyvä muksu ja sen mukanaan tuomaan puuhailut auttais sitten verkostoitumaan ja tutustumaan niihin muihin ihmisiin..

mä olin tiiviisti mukana odottajien nettipalstalla ja kävin tapaamisissa, kun helsinki on kuitenkin suht. lähellä. sieltä sain kavereita, kun täällä pienellä paikkakunnalla ei oikein aluksi meinannut löytyä kaveria. Ja siellä tutustuin ystävään ihan läheltä tätä omaa paikkakuntaa. Sit jatkettiin tapailuja meillä päin. Eli netinkin kautta voi tutustua ja tapailla. Äiti-kaveruus ei välttämättä jaksa kantaa enää työelämään palattua, mutta kivaa se on, kun on samassa tilanteessa olevia silloin kun on kotona yksin vauvan kanssa.