Mun miesystävä kuoli

18.11. mun miesystävä kuoli. Oli 37v. Aamulla klo 9.30 lupasi kohta lähteä kauppaan, kunhan nukkuu vielä ensin tovin. Ei mennyt kuin kymmenisen minuuttia niin krohahti kummmasti. Kuorsasi kyllä, mutta se oli niin erilaista että pelästyin. Olen sairaanhoitaja ammatiltani. Kokeilin pulssia, ei tuntunut. Tätä on niin hirveää kirjoittaa... Yritin elvyttää ensin itse ja soitin hätäkeskukseen missä luonnollisesti pyysivät jatkamaan elvytystä. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä. Kauan yrittivät ammattilaisetkin elvyttää ja minun piti mennä toiseen huoneeseen etten elvytystä näe. Pääsin ambulansilla siitä sairaalaan kun olin niin shokissa. Tänään pääsin kotiin ja kaikki täällä muistuttaa mun rakkkaasta. Sain kyllä lääkkeitä, mutta mieli tekisi lähteä perään.

 

Voitko mennä jonnekin esim.ystävän luo tai hakeudu ainakin päivystykseen. Älä tee mitään harkitsematonta, vaikka pahalta tuntuukin.

 

Voi saatana!:O

Et kyllä hele-vetissä lähe mihinkään perään!:hug:

Nyt pitää osata ottaa ystävien tuki vastaan. Puhelin käteen ja soittoa ystäville heti.

 

Ei ole mitään perää, jonne voisit mennä, joten sinun pitää saada apua tässä maailmassa.

 

Osan otto. Jaksamista. En osaa oikein sanoa mitään.

 

Kyllä sä selviät. Sulla on vielä tekemistä täällä. Voi kun tuli niin paha mieli sun puolesta, tuo on varmaan raskainta ikinä.

 

Kauheen paljon voimia sulle. Onko sulla ystäviä/ystävää jolle voisit soittaa ja pyytää sun luoks?

riisipuhelin päivystää numerossa 01019 5202
arkisin klo 9.00– 06.00
lauantaisin klo 15.00–06.00
sunnuntaisin klo 15.00– 22.00

Arkipäivään osuvina juhlapäivinä päivystetään lauantaiaikataulun mukaisesti

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin

Tonne voi ainaki soittaa jos ei omasta takaa oo kuuntelevaa korvaa.
:hug:

 

Osanottoni Voimahali sinulle!

 

Ei pöllömpi tapa lähteä täältä. Sehän on meillä jokaisella edessä.

 

Osanottoni

 

Ei ole sanoja.. :hug:

 

Osanottoni. :'( Elämä osaa olla julma. Hirmuisesti voimia! En voi edes kuvitella tuskaa, jota tunnet. Toivottavasti saat mahdollisimman paljon tukea. :heart:

 

Osanottoni :hug: :hug:
Olisko sulla sukulaisia tai ystäviä joiden luo voisit mennä ? Juttele ainakin jonkun kanssa. Voimia sulle paljon. :hug:

 

Voi :'( ... lämmin osanottoni suureen suruusi :flower:

Kuten Peyote ylempänä sanoikin, niin sinulla on vielä paljon tekemistä elämässä, mutta nyt on surun aika... anna sen tulla ja olla tarvitsemansa aika nyt alkuun. Tämän hetken kun jaksat, se riittää :hug:

 

Kiitos kaikille teille jotka otitte osaani sururuun. Olette ihania!

 

Kiitos kaikille teille jotka otitte osaani sururuun. Olette ihania!

Ite oot.:heart:

 

Voi ei, ihan kamalaa!
Otan osaa! :hug:

 

Olen todella pahoillani ja otan osaa suureen suruusi!! :hug:

Älä anna kesken kaiken periksi, meillä jokaisella on tarkoituksemme täällä. :heart:

 

Otan osaa :hug:

Sulla on varmaan sukulaisia tai ystäviä, joista joku vois tulla tueksi? Ei tarvis heti yksin olla kaiken tutun ja muistuttavan keskellä.

 

Osanottoni. Kamala paikka tuommoinen. :'( Mutta kyllä sä selviät, sun ei tarvitse jaksaa kuin 1 päivä kerrallaan. Käytä kaikki mahdollinen apu ympäriltäsi.

 

:hug: Lämmin halaus. Voimia!

 

Otan osaa.:'(

 

 

Otan osaa. Älä missään tapauksessa jää yksin sinne kotiin. Soita joku kaveri tueksi tai mene itse jonkun kaverin luo!

 

Viis kuukautta sitten sain kuulla että mun entinen mieheni päätti itse, että hänen elämänsä oli nähty, onneksi lapsia ei ollut, mutta syyllisyys ja tuska jää.. Oltiin erottu yli vuosi sitten jo mutta.. En usko että itse syyttellystä voi koskaan päästä? Toivon todella paljon voimia sulle! Mitään et olis kuitenkaan voinu tehdä, toisin, tai muutenkaan! Voimia!