Kuvailen lyhyesti probleeman ja toivon asiallisia ideoita / vastauksia.
Mieheni lapsuudenperheessä ei ole vaivauduttu opettamaan käytöstapoja lapsille. Pöydässä röyhtäillään, maiskutellaan, jutellaan ruoka suussa. Lapset eivät ole saaneet mitään mallia siitä, miten vieraisilla käyttäydytään tai silloin kun vieraita tulee omaan kotiin - heillä ei koskaan käynyt ketään. Kun mieheni aikuiset sisarukset tulivat ensimmäistä kertaa luokseni he tuijottelivat suu auki ympärilleen ja kahvipöydässä vaikenivat tuppisuina möllöttämään (erittäin puheliaita ihmisiä). Minkäänlaista "small talkia" he eivät hallitse, vaikuttavat ulospäin hieman tolloilta/junteilta.
Mieheni ei ymmärrä tiettyjä perusseikkoja ollenkaan - esimerkiksi sitä miksi vieraille pitäisi tarjota jotain tai miksi hänen pitäisi sanoa yhtään mitään tavatessaan vaikkapa minun sukulaisiani. Miehen vanhemmilla ei ole tajua siitä mikä on ok sanoa ja mitä taas ei pitäisi sanoa. Käytös on töksähtelevää ja moukkamaista.
Mieheni on kuitenkin empaattinen ja keskustelutaitoinen ihminen. Hän ei vain ymmärrä hyvien käytöstapojen päälle mitään. Olen joutunut useisiin kiusallisiin tilanteisiin kun miehestäni on tullut aivan väärä kuva ihmisille (esim. aluksi ystävilleni). Itse hän ottaa mielihyvin vastaan tarjoiluja kylässä, palveluksia, mitä vain - mutta kun tulee aika vastata ystävällisiin eleisiin hän ei ymmärrä miksi niin "tarvitsee" tehdä. Ts. mitään kasvatusta ei taustalta löydy. Usein unohtuvat myös kiitokset.
