Mun miehellä ei ole käytöstapoja ja siitä on tullut meille iso ongelma.

[vanneli]

Kuvailen lyhyesti probleeman ja toivon asiallisia ideoita / vastauksia.

Mieheni lapsuudenperheessä ei ole vaivauduttu opettamaan käytöstapoja lapsille. Pöydässä röyhtäillään, maiskutellaan, jutellaan ruoka suussa. Lapset eivät ole saaneet mitään mallia siitä, miten vieraisilla käyttäydytään tai silloin kun vieraita tulee omaan kotiin - heillä ei koskaan käynyt ketään. Kun mieheni aikuiset sisarukset tulivat ensimmäistä kertaa luokseni he tuijottelivat suu auki ympärilleen ja kahvipöydässä vaikenivat tuppisuina möllöttämään (erittäin puheliaita ihmisiä). Minkäänlaista "small talkia" he eivät hallitse, vaikuttavat ulospäin hieman tolloilta/junteilta.

Mieheni ei ymmärrä tiettyjä perusseikkoja ollenkaan - esimerkiksi sitä miksi vieraille pitäisi tarjota jotain tai miksi hänen pitäisi sanoa yhtään mitään tavatessaan vaikkapa minun sukulaisiani. Miehen vanhemmilla ei ole tajua siitä mikä on ok sanoa ja mitä taas ei pitäisi sanoa. Käytös on töksähtelevää ja moukkamaista.

Mieheni on kuitenkin empaattinen ja keskustelutaitoinen ihminen. Hän ei vain ymmärrä hyvien käytöstapojen päälle mitään. Olen joutunut useisiin kiusallisiin tilanteisiin kun miehestäni on tullut aivan väärä kuva ihmisille (esim. aluksi ystävilleni). Itse hän ottaa mielihyvin vastaan tarjoiluja kylässä, palveluksia, mitä vain - mutta kun tulee aika vastata ystävällisiin eleisiin hän ei ymmärrä miksi niin "tarvitsee" tehdä. Ts. mitään kasvatusta ei taustalta löydy. Usein unohtuvat myös kiitokset.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Aikuista ei voi käydä kasvattamaan, ellei tämä itse halua. Hankalaa.

 

[vanneli]

Aikuista ei voi käydä kasvattamaan, ellei tämä itse halua. Hankalaa.

Kyllä hän monesti on todennut että kurjaa ettei hän ymmärrä näitä asioita. MUTTA toisaalta, sanoo myös että hyvä kun sinä näet ne puutteet.

Joskus vaan "kura on jo housuissa" hänen huonojen käytöstapojensa vuoksi ja tilannetta on vaikea korjata. Esimerkiksi juuri ensi vaikutelma. Tätä nykyä valmistelen tärkeitä tapaamisia hänen kanssaan jo ennen h-hetkeä ja silloin hän saattaa loukkaantua. Toisinaan taas tajuaa että haluan vain ehkäistä nolot tilanteet...

 

["Tuttu"]

Ex oli aivan samanlainen...koitin hyvällä ja pahalla "opettaa", mutta komppaan edellistä, ei onnistunut. Muuten loistotyyppi, mutta en jatkuvasti halunnut hävetä =( Meillä tosin eri tilanne, koska lapsia ym. ei silloin nuoruudessa vielä ollut kuvioissa. Pitkä 8 v.seurustelusuhde kylläkin.

 

["vieras"]

Niin nämä kai on niitä puolisonvalinnan peruskysymyksiä. Suhteen pitäisi toimia kaikilla tasoilla. En ottaisi kumppania, joka ei ole sosiaalinen ja osaa käyttäytyä seurassa kuin seurassa. Ja yksi kriteeri on myös, että haluan, että puolison mukana saan kivan joukon ystäviä ja sukulaisia. Koska on selvä, että puolison ottaessaan ottaa tavallaan myös tämän suvun. Eli en vaan ryhtyisi vakinaiseen suhteeseen ihmisen kanssa, jonka kohdalla tällaiset ongelmat ovat ennakoitavissa. Kyllähän sä näit kaiken ton jo ennen kuin menitte naimisiin vai?

 

[=)]

Vähän kuin minun mies. Heidän perheessään ei ole opetettu tiettyjä käyttäytymissääntöjä ollenkaan, juurikin vierailuun liittyen. Välillä mies sanoo vieraille sellaisia asioita mitä ei todellakaan tarvitsisi sanoa ääneen, ei vaan ymmärrä että niistä loukkaannutaan vaikka mies ei niitä niin pahalla tarkoita. Mies on tietyllä tavalla sosiaalinen, mutta pelkää kuitenkin sosiaalisia tilanteita (esim. juhlia).

Ja aikuista ihmistä on todella vaikea opettaa. Ei siis mahdotonta, mutta onhan se vaikeaa! Se mikä itseltä tulee "luonnostaan" (kun olen lapsesta asti nähnyt miten toimitaan, vanhemmat ovat opettaneet ihan perusasioita kuten kättely), on vaikeaa oppia aikuisena. Räikeimmät asiat on tulleet nyt esiin kun olen omia lapsia kasvattunut, selittänyt tilanteita etukäteen että miten tulee käyttäytyä ja mies on ihmetellyt että "ai, ei hänkään tiennyt".

Minua ihmettyttää se, että miten mies ja hänen kaikki sisaruksensa eivät ole saaneet mitään oppia niihin sosiaalisiin tilanteisiin. Kyllä appivanhemmat kuitenkin osaa käyttäytyä..

 

[Kepsis]

Pahoittelen jos vastaukseni on jotenkin loukkaava, mutta tuo miten kuvailet miestäsi antaa kuvan että hän on hieman yksinkertainen. Eihän kukaan ole täysin sidottu pelkkään lapsuuden kasvatukseen, eihän oppimisprosessit lakkaa kun astut ulos lapsuuden kodistasi. Toistaisin vielä ensimmäisestä lauseestani, se on mielestäni yksinkertaisen ihmisen merkki jos ei kykene yhteiskunnan perus kohteliaisuussääntöihin mukautumaan edes jollain alkeellisella tavalla, se ei tarkoita sitä että on kuin monarkki konsanaan, mutta nuo asiat mitä kuvailit tekstissäsi se kattaa kyllä.

Voitkin miettiä onko miehesi muutenkin hieman yksinkertainen vai onko tämä "en ymmärrä" pelkkä tekosyy sille ettei tarvitse välittää paskaakaan muusta kuin omasta mukavuudenhalusta mitä tulee ystävä / sukulaispiireihin.

 

["vieras"]

Luulisi että se on jo puoli voittoa, että hän itse kuitenkin tajuaa ja tunnustaa tilanteen, ja sanoo jopa, että hyvä kun sinä näet ne puutteet (usko pois maailma on täynnä jurrikoita, jotka eivät koskaan suostu näkemään itsessään tai käytöksessään mitään vikaa...)

Mä en ihan purematta niele tuota, että aikuinen ihminen ei voisi oppia etikettiä ja peruskäytöstapoja. Ei se tietenkään ole yhtä helppoa jos ne ei tule luonnostaan, mutta ei ne nyt mitään ydinfysiikkaakaan ole. Vertaa tilannetta vaikka siihen, kun joku ulkomaalainen menee ihan vieraaseen kulttuuriin. Viikon tai edes kuukauden lomalla sitä maan etikettiä kaikissa tilanteissa ei ihan varmasti opita, mutta ajan kanssa kyllä. Etikettikirja vaikka käteen ihan aluksi. Kyllä se siitä. =)

 

[vanneli]

[QUOTE="vieras";25422662]Niin nämä kai on niitä puolisonvalinnan peruskysymyksiä. Suhteen pitäisi toimia kaikilla tasoilla. En ottaisi kumppania, joka ei ole sosiaalinen ja osaa käyttäytyä seurassa kuin seurassa. Ja yksi kriteeri on myös, että haluan, että puolison mukana saan kivan joukon ystäviä ja sukulaisia. Koska on selvä, että puolison ottaessaan ottaa tavallaan myös tämän suvun. Eli en vaan ryhtyisi vakinaiseen suhteeseen ihmisen kanssa, jonka kohdalla tällaiset ongelmat ovat ennakoitavissa. Kyllähän sä näit kaiken ton jo ennen kuin menitte naimisiin vai?[/QUOTE]

Siis totta kai näin "kaiken" tuon. Mutta kun muuten olemme toistemme parhaat ystävät ja molempien mielestä kuin luodut toisillemme. Kahden meillä on valtavan hienoa, matkustelemme paljon, juttelemme mielenkiintoista asioista, pohdimme eettisiä näkökulmia ja luomme "sosiodraamaa" keskusteluissamme. Hän on hienoin ihminen jonka olen eläessäni kohdannut, totta kai halusin hänet puolisokseni. (Edellinen mies olikin sitten ylisosiaalinen ympäriinsä makaaja.)

Mieheni on upea ihminen, syvällinen, empaattinen, lämmin - mutta tuo sosiaalinen silmä... kun sitä ei juurikaan ole. En olisi luopunut tästä ihmisestä vaikka häneltä olisi puuttunut paljon muutakin - mutta kyllähän se elämää vaikeuttaa.

 

[vanneli]

[QUOTE="vieras";25422662]Niin nämä kai on niitä puolisonvalinnan peruskysymyksiä. Suhteen pitäisi toimia kaikilla tasoilla. En ottaisi kumppania, joka ei ole sosiaalinen ja osaa käyttäytyä seurassa kuin seurassa. Ja yksi kriteeri on myös, että haluan, että puolison mukana saan kivan joukon ystäviä ja sukulaisia. Koska on selvä, että puolison ottaessaan ottaa tavallaan myös tämän suvun. Eli en vaan ryhtyisi vakinaiseen suhteeseen ihmisen kanssa, jonka kohdalla tällaiset ongelmat ovat ennakoitavissa. Kyllähän sä näit kaiken ton jo ennen kuin menitte naimisiin vai?[/QUOTE]

Plus en minä niistä sukulaisista tai ystäväporukoista välitä - minä menin yhden miehen kanssa naimisiin, en minkään hänen mukanaan tulevan lauman.

 

[vanneli]

Vähän kuin minun mies. Heidän perheessään ei ole opetettu tiettyjä käyttäytymissääntöjä ollenkaan, juurikin vierailuun liittyen. Välillä mies sanoo vieraille sellaisia asioita mitä ei todellakaan tarvitsisi sanoa ääneen, ei vaan ymmärrä että niistä loukkaannutaan vaikka mies ei niitä niin pahalla tarkoita. Mies on tietyllä tavalla sosiaalinen, mutta pelkää kuitenkin sosiaalisia tilanteita (esim. juhlia).

Ja aikuista ihmistä on todella vaikea opettaa. Ei siis mahdotonta, mutta onhan se vaikeaa! Se mikä itseltä tulee "luonnostaan" (kun olen lapsesta asti nähnyt miten toimitaan, vanhemmat ovat opettaneet ihan perusasioita kuten kättely), on vaikeaa oppia aikuisena. Räikeimmät asiat on tulleet nyt esiin kun olen omia lapsia kasvattunut, selittänyt tilanteita etukäteen että miten tulee käyttäytyä ja mies on ihmetellyt että "ai, ei hänkään tiennyt".

Minua ihmettyttää se, että miten mies ja hänen kaikki sisaruksensa eivät ole saaneet mitään oppia niihin sosiaalisiin tilanteisiin. Kyllä appivanhemmat kuitenkin osaa käyttäytyä..

No, meillä ei ole lapsia - vielä. Mutta kohta on, olen nimittäin raskaana.

Meidän tapauksessa taas tilanne on se, ettei myöskään miehen vanhemmilla ole juurikaan käytöstapoja. Äitinsä on heistä pahempi, isällään on jotain "haisua" käytöstavoista, mutta heikot nekin ovat.

Muutamia ihan perusasioita olen opettanut kuin lapselle, jotka mies sitten on omaksunut. Kuten että veistä ei laiteta suuhun, ruokapöydässä ei röyhtäillä, jne. Noita sosiaalisia tilanteita onkin sitten vaikeampi opettaa kun kotoa ei mitään mallia niille ole. Pöllämystyin kun mies ensimmäisen kerran totesi minun kokkaillessani, että tarviiko noille vieraille jotain tarjotakin. Tai kun olemme menossa itse kylään hän saattaa äimistellä miksi ihmeessä haluan viedä kukkia tai muita tuliaisia.

 

[täh]

Herranjesta aikuinen mies ei tiedä ettei ruokapöydässä röyhtäillä ja laiteta veistä suuhun? Kas kun ei piereskele. Vaikka kuinka kotikasvatus olisi puutteellinen niin kai nyt mallia kodin ulkopuoleltakin saa, koulusta, työpaikalta, ravintoloista jne..

 

["vieras"]

Siis totta kai näin "kaiken" tuon. Mutta kun muuten olemme toistemme parhaat ystävät ja molempien mielestä kuin luodut toisillemme. Kahden meillä on valtavan hienoa, matkustelemme paljon, juttelemme mielenkiintoista asioista, pohdimme eettisiä näkökulmia ja luomme "sosiodraamaa" keskusteluissamme. Hän on hienoin ihminen jonka olen eläessäni kohdannut, totta kai halusin hänet puolisokseni. (Edellinen mies olikin sitten ylisosiaalinen ympäriinsä makaaja.)

Mieheni on upea ihminen, syvällinen, empaattinen, lämmin - mutta tuo sosiaalinen silmä... kun sitä ei juurikaan ole. En olisi luopunut tästä ihmisestä vaikka häneltä olisi puuttunut paljon muutakin - mutta kyllähän se elämää vaikeuttaa.

Tätä tarkoitin, että mun mielestä suhteen pitää toimia kaikilla tasoilla. On hienoa, jos teillä on kahdenkesken hienoa, mutta itse kyllä olen sitä mieltä, että avioliitto liittää yhteen myös kaksi sukua ja ystäväpiiriä, ja jos näiden suhteen on kovin erilaiset näkemykset, niin se on ongelma. Toisen sukulaisten kanssa nyt vaan pitää tulla toimeen, tai siitä tulee ongelma, ja itse haluan parempaa yhteyttä toisenkin ystävien ja sukulaisten kanssa kuin että ei tule riitaa. Haluan fiksun miehen, joka osaa käyttäytyä hyvin seurassa kuin seurassa eikä vain minun seurassani, koska olen seurallinen ihminen enkä halua rajoittua olemaan vain kahden kesken. Kaipaan isompia sosiaalisia ympyröitä, joinne kehtaan ylpeyellä viedä kumppanini.

 

["niin"]

Mä taas näkisin tän niin että ihmiset vaan on erilaisia. Erilaisuus sinällään ei toki oikeuta huonoon käytökseen, mutta kysymys on ehkä enemmän siitä, että pääsääntöisesti me itse luomme raamit sille, mikä on huonoa käytöstä ja mikä ei. Toki yhteisö sanelee osan "säännöistä", mutta vaikka suurin osa noudattaa näitä yhteisesti hyväksi todettuja ja sallittuja pelisääntöjä, ei se tarkoita sitä, että jokainen olisi näiden kannalla ja niistä samaa mieltä.

Vaikkapa ruokapöydässä röyhtäisy; harva tekee sitä julkisissa tiloissa, mutta osa saattaa tehdä näin silloin, kun pöydässä koetaan olevan tarpeeksi tuttua porukkaa tämän sallimiselle. Ja taas henkilö itse määrittää sen, mikä porukka on tarpeeksi tuttu ja mikä ei.

Eriasia sitten onkin se, kuinka te pääsette yhteisymmärrykseen siitä, mikä teidän perheessänne on sallittua ja mikä ei, jos tavat ovat täysin vastakkaiset.

 

["alma"]

Herranjesta aikuinen mies ei tiedä ettei ruokapöydässä röyhtäillä ja laiteta veistä suuhun? Kas kun ei piereskele. Vaikka kuinka kotikasvatus olisi puutteellinen niin kai nyt mallia kodin ulkopuoleltakin saa, koulusta, työpaikalta, ravintoloista jne..

Peesi. Onko hän käynyt kouluja, onko töissä? Oletteko te aina kahdestaan jossain korpimökissä, vai miten on mahdollista, että sosiaaliset taidot on noin huonot.
En nyt itsekään mistään diplomaattiperheestä ole, mutta kai nyt jokainen tietää, ettei ruokapöydässä kuulu röyhtäillä. Ja luulisi, että ruokailuvälineiden käytön nyt oppii viimeistään koulussa.
Väkisinkin tulee vaikutelma, että mies on melko yksinkertainen.
Tai sitten jotenkin vedättää vaimoaan, jotta ei joutuisi tapaamaan ihmisiä.

 

[vanneli]

Pahoittelen jos vastaukseni on jotenkin loukkaava, mutta tuo miten kuvailet miestäsi antaa kuvan että hän on hieman yksinkertainen. Eihän kukaan ole täysin sidottu pelkkään lapsuuden kasvatukseen, eihän oppimisprosessit lakkaa kun astut ulos lapsuuden kodistasi. Toistaisin vielä ensimmäisestä lauseestani, se on mielestäni yksinkertaisen ihmisen merkki jos ei kykene yhteiskunnan perus kohteliaisuussääntöihin mukautumaan edes jollain alkeellisella tavalla, se ei tarkoita sitä että on kuin monarkki konsanaan, mutta nuo asiat mitä kuvailit tekstissäsi se kattaa kyllä.

Voitkin miettiä onko miehesi muutenkin hieman yksinkertainen vai onko tämä "en ymmärrä" pelkkä tekosyy sille ettei tarvitse välittää paskaakaan muusta kuin omasta mukavuudenhalusta mitä tulee ystävä / sukulaispiireihin.

Yksinkertainen missä mielessä? Ihminenhän voi olla hyvinkin älykäs ja esimerkiksi menestyä urallaan, mutta sosiaalisesti aivan puusilmä. Mieheni ei ole älyllisesti mitenkään vajaa jos siis siihen viittasit, hän on erittäin vaativissa tehtävissä ja korkeastikouluttautunut.

 

["alma"]

Yksinkertainen missä mielessä? Ihminenhän voi olla hyvinkin älykäs ja esimerkiksi menestyä urallaan, mutta sosiaalisesti aivan puusilmä. Mieheni ei ole älyllisesti mitenkään vajaa jos siis siihen viittasit, hän on erittäin vaativissa tehtävissä ja korkeastikouluttautunut.

Kyllä se nyt valitettavasti vähän yksinkertaiselta vaikuttaa, jos ihminen ei enää aikuisena opi, että vieraille on tapana tarjota pullaa ja veistä ei laiteta suuhun.
Omassa lapsuudenkodissani ei esim. käytetty lainkaan alkoholia, mutta olen silti aikuisena kyennyt sisäistämään, että viini ja konjakki laitetaan eri laseihin.
Omituiselle siis vaikuttaa se, että miehesi ei halustaan huolimatta kykene tapojaan muuttamaan. Eri asia, jos hän olisi sitä mieltä, että kaikenlainen "käyttäytyminen" on jotain elitististä snobailua.

 

["vieras"]

olisiko mahdollista, että suvussa olisi taipumusta Asperger-tyyppiseen oireiluun?

 

[ansarikukka]

[QUOTE="vieras";25423823]olisiko mahdollista, että suvussa olisi taipumusta Asperger-tyyppiseen oireiluun?[/QUOTE]

Tuli täsmälleen sama mieleen. Meillä tai oikeastaan miehellä on yksi kaveri, joka on oikein mukava ja ystävällinen sinänsä, mutta hänellä ei ole käytöstapoja lainkaan. Saattaa möläytellä mitä sattuu tai vaihtoehtoisesti möllöttää suu auki porukassakin. Jättää roskia vieraillessaankin ympäriinsä ja ei ymmärrä lähteä kotiin siinäkään vaiheessa kun kaikki muut vieraat ovat häipyneet ajat sitten. Jos tulee vaikka pidemmäksi aikaa ja tarjoamme hänelle yöpaikan, ei todellakaan tuo mitään tuliaisia. Ja ei nyt mitään kukkia ja shampanjaa tarvi tuodakaan, mutta kyllä meille tullessa on tapana tuoda Suomesta esim. suklaalevy tai salmiakkia.

Mulla on palanut pari kertaa käämi ihan kunnolla tuon tyypin kanssa, kunnes tajusin, että tämä ei vaan ole sosiaalisesti lahjakas, ei osaa lukea ihmisiä ja tilanteita. En oikein tiedä, voiko tuollaiselle edes opettaa käytöstapoja ja eipä se mun tehtävä olekaan. Ihmettelen vaan, että jos hän jossain vaihessa löytää naisen, niin on siinä kyllä työsarkaa tyttökaverille.

 

[vanneli]

[QUOTE="vieras";25423823]olisiko mahdollista, että suvussa olisi taipumusta Asperger-tyyppiseen oireiluun?[/QUOTE]

Jännä että kysyit.. Olen joskus itsekseni miettinyt että miehen äiti vaikuttaa aspergerilta..

 

[Kepsis]

Yksinkertainen missä mielessä? Ihminenhän voi olla hyvinkin älykäs ja esimerkiksi menestyä urallaan, mutta sosiaalisesti aivan puusilmä. Mieheni ei ole älyllisesti mitenkään vajaa jos siis siihen viittasit, hän on erittäin vaativissa tehtävissä ja korkeastikouluttautunut.

Eli kyseessä on siis vain röyhkeys, yksilö jolla riittää älyllinen kapasiteetti kusettamaan kaikkia ympärillä olijoitaan sillä että "ei tajua sosiaalisia tapoja" mutta on silti korkeasti kouluttautunut, vaativissa tehtävissä toimiva älykäs yksilö, miten ajattelit puolustella tulevaisuudessa hänen käyttäytymistään? Samat selitykset kuin täällä vai meinasitko yrittää toista lähestymistapaa? Sinut hän on ainakin osannut manipuloida täydellisesti uskomaan omaa "yksinkertaisuuttaan" vaikka samalla on erittäin älykäs ja muutenkin elämässä pärjäävä työmaailmassa toimiva henkilö.

 

[Kepsis]

Jännä että kysyit.. Olen joskus itsekseni miettinyt että miehen äiti vaikuttaa aspergerilta..

Näyttäkää minulle korkeassa virassa oleva asperger-diagnosoitu ihminen joka kykenee toimimaan hienosti työmaailman sosiaalisissa piireissä mutta yhtäkkiä kotona unohtaa totaalisesti miten tulee käyttäytyä kun kahvipöytään istuu sukulaisia joiden kanssa ei ole mitään sosiaalisia estoja.

 

[vier]

Eräs ystäväni jolla aspergerpiirteitä on kahdestaan ollessa aivan mukava seuramies. Ei sieltä puheliaimmasta päästä mutta aivan normaalisti osaa keskustella.

Mutta seurueessa ei pysty kunnolla seuraamaan keskustelua, ja siksi joko "möllöttää" hiljaa tai sitten saattaa hermostuksissaan tokaista jotain, kauniisti sanottuna, ei niin osuvaa. Pystyy siis keskittymään vain yhden ihmisen puheeseen kerrallaan.

Muutenkin hänelle on ollut sosiaaliset taidot vaikeita omaksua. Saattaa vieläkin tehdä jotain hassusti jos ei ajattele, ja häntä tuntemattomat varmaan ajattelee että voi mikä käytöstavaton mölli.

 

[vierailija]

Yks idiootti anto mulle tän keskustelun ku puhuttiin Aspergerista, joka mullakin on. Väitti että jos mä pierasen julkisella paikalla niin se johtuu siitä että mulla on Asperger. Ei varmasti johdu. Tämä kaveri ei itsekään oo mikään hyvän käytöksen perikuva.

 

[m1es]

No eivät ap:n miehen käytöstavat mikään uraongelma kuitenkaan ole, Trumpistakin tuli presidentti...