Mun lapsi on niin kumma

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kummanmamma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kummanmamma

Vieras
hän on niin epsosiaalinen, että sydämeen koskee.
ei osaa olla kenekään kanssa, paitsi oman perheen kanssa. samanikäisiä kavereita ei ole, eikä läheisiä sukulaisiakaan, tässä keskenämme vaan ollaan ja koko ajan on poika kiinni minussa ja kiukuttelee ja on hankala. hän jotenkin tajuaa, että jotain on pielessä, kun muut pojat kulkee keskenään ja joukossa ja tuo omani vaan nyhjöttää yksin.

äidin sydämeen sattuu, kun muut lapset leikkii keskenään, mutta oma poika ei vaan mahdu kenenkän leikkiin mukaan, ei kyllä tarjoudukaan, jos on kerran torjuttu.
tuleeko tuosta yhteiskunnan jäsentä ikinä?
 
mä en tajua näitä ihme ilkeilijöitä, jotka on heti haukkumassa, jos sydmestäsi itku kurkussa kirjoitat lapsesi vaikeuksista ja toivot hieman apua tai edes myötätuntoa. ja vielä tälle voivoille, että meillä on kyllä muitakin lapsia, jotka on kai sitten vissiin päässyt sieltä tynnyristä ulos kasvamaan, kun ovat muut ihan normaaleja.
 
Menisin perheneuvolaan tai jonnekin. Muuttaisin toisaalle, missä poika voisi saada tuoreen alun. Laittaisin partioon tai muuhun harrastukseen. Kaikkeni tekisin, eikä mikään uhraus voisi olla liian pieni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
silmukka80 ja minä, mitä teidän pojat sitten hommailee nämä kesälomapäivät?

Meillä on poika puhjennut niin sanotusti kukkaan viime lukuvuoden aikana ja kavereita on löytynyt ja sosiaaliset taidot karttuneet. Siinä määrin kuin karttuvat koska poika on luonteeltaan itsekseen viihtyvä pohdiskelija jota ei kiinnosta isot ihmisjoukot ja kova meteli. Ymmärrän häntä niin hyvin koska olen varsinkin lapsena ollut hyvin samankaltainen, vieläkin esim. juhlat ovat aika kova paikka minulle.

Pojalla on myös samanikäinen sisko rinnakkaisluokalla joka on yltiösosiaalinen ja tämä ehkä tuo vielä enemmän esiin pojan "yksinäisyyden".
Olemme kyllä vanhempina tehneet töitä sen eteen että poika oppisi ihmissuhde taitoja, olen kutsunut meille paljon muita lapsia ja ohjannut leikkiä sekä lähtenyt paljon mukaan pihalle koska on tuntunut että minun tukea on kaivattu. Nyt leikki sujuukin mukavasti jo ueammankin lapsen kanssa ilman aikuista...lähes aina.

Lähes kaikki kaverit kyllä ovat tyttöjä. Poikien maailma on vielä vähän oudompi. Onneksi on serkku joka on oikein reipas nuorimies ja he viihtyvät yhdessä. Mutta hiljaa hyvä tulee, uskon ttä nyt kolmannella luokalla ehkä poikien touhutkin alkavat pikku hiljaa kiinnostamaan =)

Tuntui että tarhassa lapsen piti mahtua tiettyyn muottiin, nyky trendinä on olla ulospäin suuntautunut ja supliikki. Auta armias kun poikani ei pitänyt yhteisistä piirileikeistä, tuntui että suurin tuska oli tarhan tädeillä ja aina asiaa päiviteltiin.
Poika itse on kovin onnellinen ollut aina joten kotona olemme nähneet sen tärkeimpänä asiana.
Mutta kyllä äidin sydäntä on lämmittänyt kun vihdoin pojankin puhelin pirisee ja pyydetään ulos eikä aina vain tytön.

Anteeksi pitkä vuodatus, aihe on lähellä sydäntä :ashamed:

Koita jostain keksiä suht samanikäinen leikkitoveri ja osallistu itse aluksi lasten tekemiseen, tue ja ohjaa yhteisleikkiin. Mutta ennen kaikkea ole aina läsnä, helli ja rakasta. Pojan pitää tietää että on aivan täydellinen juuri sellaisena kuin on.
Jutelkaa myös asioista niiden oikeilla nimillä ettei lapsi parka hautaa sydämeen murheita, kysy onko hän omasta mielestään yksinäinen?

Ja edelleen, täältä löytyy leikkitoveri ;)

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja voivoi:
Itepähän oot sitä tynnyrissä kasvattanut. Eihän ne toiset lapset ota sitä sun lasta leikkiin, jos hän ei osaa leikkiä toisten kanssa.

haista sinä paska ja muille : 9 v.

Missä päin asutte? Mun poika kans aika yksinäinen ja on ihan saman ikäinen.
Koulussa kyllä pari kaveria, mut nyt kun on lomaa ni yksin kyyhöttää kaikki päivät.
 
pohjois-pohjanmaalla asutaan, mutta en usko, että yhteen saattaminen auttaa tämä pojan kanssa, hän ei haluaisi kuitenkaan ruveta leikkimään kenenkään kanssa...tämä on niin kuluttavaa.
 
kiva, silmukka80, että on tilanne parantunut. ehkä meilläkin on valoa (tynnyrin) tunnelin päässä...jos tuo jotenkin oppisi leikkimään niitä poikien leikkejä, tämän seudun pojat leikkii kai lähinnä huutamalla, kun en muunlaista leikkiä näe...en osaa poikaa edes auttaa, kun en yksinkertaisesti tiedä, millaisia hommia tuon ikäiset tekee keskenään, kun en niitä ole koskaan nähnyt.
 

Ehkäpä hän vain on ujo ja sisäänpäinkääntynyt. Mun veli oli juuri tuontyyppinen. Piirteli vain yksikseen ja jutteli jopa itsekseen. Omissa synttärijuhlissaankin hakeutui vain yksin istuskelemaan sohvalle ja tuijottelemaan ikkunasta kun muut lapset kirmasivat puutarhassa. Muut perheen lapset oli kaikki sosiaalisia ja vilkkaita, hän yksin outolintu. Mutta älyssä ei ollut vikaa, hän oli vain aina hyvin omalaatuinen. Jo ihan nuoresta piirteli hyvin osuvia hauskoja piirroksia ja sarjakuvia ja kertoi perhepiirissä vitsejä omalla kuivalla huumorintajullaan.

Ehkäpä tämä on poikasi luonne? Mun veli sai lopulta kasvaessaan parempia ystäviä, mutta koskaan hän ei ole haalinut kaveriporukkaa. Viihtyy näiden muutamien omiensa kanssa. Rakastan veljeäni juuri sellaisena kuin hän on ja tykkään siitä, että hän on aina ollut oma itsensä eikä yrittänytkään olla joku sporttinen, koulun suosituin poika. Joo, sen sijaan hän jo ala-asteella kasvatti pidemmän tukan joka roikkui silmillä, sai kai niin olla vähän syrjässä muista! :)
 
Onko ollut pitkään kotihoidossa? Mä oikeasti puhuisin asiasta avoimesti asiantuntijoiden kanssa. Tuollainen epäsosiaalisuus noin varhaisella iällä on riskitekijä. En tiedä voiko skitsofreniaa estää, mutta en haluaisi ottaa riskiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vastaaja:
Onko ollut pitkään kotihoidossa? Mä oikeasti puhuisin asiasta avoimesti asiantuntijoiden kanssa. Tuollainen epäsosiaalisuus noin varhaisella iällä on riskitekijä. En tiedä voiko skitsofreniaa estää, mutta en haluaisi ottaa riskiä.

Oikeasti hyppää junan alle skitsofrenioinesi!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja yksi vastaajista:
muita tyttöjä ei vissiin ole... :(

kyllä mä uskon, että tytöissäkin on epäsosiaalisia/ yksin viihtyviä, mutta osaiskohan tytöt sen jotenkin paremmin peittää? tai sitten aina ajatellaan, että tytöillä on yksi bestis, mutta ppojat viihtyy joukossa...tästä en olisi kyllä kovin vakuuttunut, koska musta pojatkin nyhjää kaksistaan nykyään.
 
Mun poika on hyvin vastaavanlainen, myös 9 v. Oishan se helppoa äidille, kun menisi tuolla muiden mukana palloa potkimassa. Mutta meidän poika ei ole sellainen. On kyllä yritetty kannustaa ja viedä sinne tänne ja hommata kavereita. Mutta mä olen myös lukenut aika paljon aiheesta ja todennut, että pahinta, mitä äiti voi tehdä, on antaa lapsen ymmärtää, että ei ole hyvä sellaisena kuin on, vaan yrittää muuttaa häntä. Eikä tuo persoonallisuus mitenkään ennakoi mitään huonoa tulevaisuutta, päinvastoin. Kyse ei muuten ole välttämättä sosiaalisuudesta ollenkaan, vaikka siihen kaikki viittaavat. Lue Liisa Keltikangasta, hän kirjoittaa näistä asioista todella hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mun poika on hyvin vastaavanlainen, myös 9 v. Oishan se helppoa äidille, kun menisi tuolla muiden mukana palloa potkimassa. Mutta meidän poika ei ole sellainen. On kyllä yritetty kannustaa ja viedä sinne tänne ja hommata kavereita. Mutta mä olen myös lukenut aika paljon aiheesta ja todennut, että pahinta, mitä äiti voi tehdä, on antaa lapsen ymmärtää, että ei ole hyvä sellaisena kuin on, vaan yrittää muuttaa häntä. Eikä tuo persoonallisuus mitenkään ennakoi mitään huonoa tulevaisuutta, päinvastoin. Kyse ei muuten ole välttämättä sosiaalisuudesta ollenkaan, vaikka siihen kaikki viittaavat. Lue Liisa Keltikangasta, hän kirjoittaa näistä asioista todella hyvin.


Juuri näin mäkin ajattelen. Hyväksytään lapsemme sellaisina kuin he ovat. Ei kaikkien tarvitse olla kukkulan kuninkaita ja ristoreippaita. Olisi kamalaa jos vanhemmat koko ajan tuuppisivat mukaan aktiviteetteihin joihin ei halua ja antaisivat ymmärtää että nyt kuuluu tehdä näin ja olla näin. Itsetunto siinä murenee.

Tsemppiä ap:lle!
 
niin, tiedän ja ymmärrän, mitä kirjoitatte, mutta tämä käytännön arki on niin vaivalloista, kuvittelin lapsiperheen elon ja äitinä olon niin erilaiseksi, olin valmistautunut hulinaan ja vilinään ja nyt on vain tämä hiljaisuus ja rättiloppu akka täällä murehtimassa.
ja anteeksi rutinani kaikille niille, joilla on isoja ongelmia esim. lasten terveyden kanssa, tiedän, että tämä tällainen on aika merkityksetöntä, mutta joskus vaan hermot loppuu.
 
Meillä samanmoinen hankala tyttö 10 v. Psykologi sanoi suurin piirtein näin. Ei kaikkien tartte olla yltiösosiaalisia, osa viihtyy itsekseen eikä osaa edes muodostaa kaverisuhteita, koska ei mielestään tarvi niitä. Usein taidot kyllä karttuvat iän myötä. Maailmaan mahtuu monenlaista kulkijaa. Lapsi muodostaa itse kaverisuhteensa sellaisten kanssa, joitten kanssa on helppo olla eikä tarvi pingottaa. Aikuinen ei voi tähän vaikuttaa eikä pakottamalla synny suhteita. Joku lapsi on niin itsenäinen, ettei osaa jakaa tekemisiä toisten kanssa vaan pärjää parhaiten itsekseen. Ei aikuisiltakaan vaadita jatkuvaa vilkasta kanssakäymistä toisten kanssa, miksi lasten pitäisi olla aina taitavia ja aktiivisia?
 
Ei aikuisiltakaan vaadita jatkuvaa vilkasta kanssakäymistä toisten kanssa, miksi lasten pitäisi olla aina taitavia ja aktiivisia?

tuossa piilee kyllä viisaus..en ole itsekään järin sosiaalinen, viihdyn yksin ja oman perheen kanssa.
ehkä nykyaika on vain niin sosiaaliskeskeistä, että lapset ohjataan/pakotetaan puoliväkisin olemaan koko ajan muitten kanssa ja osallistumaan tähän "suosituimmuuskisaan", jota vanhemmat tuntuvat lapsillansa käyvän.
 

Yhteistyössä