Mun lapsi ei mahdu laatikkoon..

...jonka kasvatusalan ammattilaiset on määritelleet..

Tyttö täyttää nyt 4 vuotta ja on ollut nyt päiväkodissa, osapäiväryhmässä, 2 kk. Aikaisemmin ei ole ollut hoidossa ja on ainut lapsi.

Ennenkuin mä vein tytön hoitoon niin mulla oli iloinen, valloittava, omanlaisensa tyttö. Ja päiväkotiin viemisen jälkeen olen saanut kuulla kuinka ei onnistu se eikä tämä. Nyt sitten sain paperin pk:sta tytön neuvolaa varten. Ei onnistu vuorovaikutteinen keskustelu, ei osaa odottaa vuoroaan, on herkkä ja saattaa siirtymistilanteissa hermostua ja itkeä.

Nämä kaikki mulla on ollut kyllä tiedossa jo pitkän aikaa. Se, mikä mua vähän ärsyttää, on se että ensinnäkin 4 -vuotiaasta tehdään niin "raaka arvostelu" heti kun on päiväkodissa aloittanut. Ei meilläkään onnistu aina se vuorovaikutteisuus kotona, tyttö on kovaluonteinen ja jos ei häntä satu asia sillä hetkellä kiinnostamaan, hän ei noteeraa millään tavalla. Ei osaa odottaa vuoroaan ei, hän on kärsimätön ja tempperamenttinen luonteeltaan eikä ainoana lapsena ole tietenkään samalla tavalla joutunut vuoroaan odottamaan kuin lapsi, joka on monilapsisemmasta perheestä. Tyttö on myös vauvasta asti ollut rauhaarakastava lapsi eikä ole koskaan tykännyt hälinästä vaan on saattanut hermostua.

Pariin kertaan kun oon tuon paperin lukenut niin ei siinä mitään sellaista ole mistä pitäisi huolestua. Mua vaan tympii yleensäkin tämä systeemi että ihan pienestä asti pitäisi lapsen sopia siihen pieneen laatikkoon ja jos ei näin käy niin heti on jotain vialla. Meillä on tyttö muutenkin ollut sellainen että on etenkin motorisessa kehityksessä tullut hieman jäljessä mutta asiat on oppinut sitten kerralla, ilman harjoittelua. Ja näin uskon tämänkin asian kanssa käyvän. Onhan se nyt ihan selkee homma että jos lapsi menee yksilapsisesta perheestä päiväkotiin vajaa 4 v ikäisenä, ei häneltä voi odottaakaan että esim. vuorovaikutustaidot on samalla tasolla kuin esim. lapsella joka on hoidossa ollut 1 v lähtien.. huoh..

Loppuun täytyy vielä sanoa, että niin paljon kuin tämä tällä hetkellä mua ottaakin päähän, niin on hyvä että loapsia pk:ssa seurataan jotta mahdolliset ongelmat nähdään ennemmin kuin myöhemmin ja niihin sitten päästään tarttumaan ajoissa.

Kiitos jos jaksoit lukea koko sekavan tekstin Ja sori, oli vaan pakko purkaa.. :snotty:

 

Mulla oli pojan kanssa sama tilanne kun aloitti reilun 3 v ikäsenä puolipäiväsenä tarhassa, toilailua jatku ja jatku aina vaan eikä mikän auttanu, just samalle kuulostaa kirjoituksesi kuin mitä itse olisin sillon voinut kirjottaa. 5 v neuvolasta laitettiin lähete ADHD tutkimuksiin ja vajaa 7 veenä sai diagnoosin. En sano että tytölläsi olisi ADHD mutta samalta vaan kuulostaa kirjoituksesi kuin omani voisi olla. Tsemppiä vaan, kyllä se siitä!! :hug:

 

Mulla oli pojan kanssa sama tilanne kun aloitti reilun 3 v ikäsenä puolipäiväsenä tarhassa, toilailua jatku ja jatku aina vaan eikä mikän auttanu, just samalle kuulostaa kirjoituksesi kuin mitä itse olisin sillon voinut kirjottaa. 5 v neuvolasta laitettiin lähete ADHD tutkimuksiin ja vajaa 7 veenä sai diagnoosin. En sano että tytölläsi olisi ADHD mutta samalta vaan kuulostaa kirjoituksesi kuin omani voisi olla. Tsemppiä vaan, kyllä se siitä!! :hug:

Kiitokset sulle kommentista!

Mä tiedän että tällaisten asioiden takia (just esim. ADHD) takia tyttöä nyt seurataan. Eivät ole sitä suoraan mulle sanoneet mutta uskoisin sen olevan syy.. Ja niinhän sitä sanotaan että tieto lisää tuskaa mutta tässä tilanteessa myös vähentää Mä oon itte avustaja ammatiltani ja lukenu ja opiskellu paljon monenlaista aiheesta. Mä en itte oo kertaakaan tullu edes ajatelleeksi että tytöllä ois oikeesti jotain ongelmaa. Tietenkään mä en silleen mikään asiantuntija ole ja siks ihan hyvä että selvittävät mutta tällaset on ollu omat fiilikset.

ADHD:hen kyllä liittyy tuon kaltaiset ongelmat, sen tiedän. Mutta mun mielestä tässä on lähinnä tytön kypsymättömyyttä. Ja sen totesi myös lto aamulla pk:ssa että näin todennäköisesti on. Mutta parempi vaan katsoa kuin katua

 

Mutta ajattele asioita tosiaan myös positiiviselta kannalta. Nyt lapsesi voi saada lisää tukea ja huomiota päivähoidossa, eihän se ole mikään huono asia? Huomiota mínusta voi olla kahdenlaista - rakentavaa ja kielteistä. Se että osoitetaan kaikki ongelmat ja niiden helpottamiseksi ei tehdä mitään, ei ole rakentavaa ja tuskin auttaa mitenkään asiaan. Päiväkodissa on paljon lapsia ja minusta äitinä olisi ihanaa, jos lapseni saisi tarvittaessa enemmän huomiota kuin muut. Siihen riittäisi ihan sekin, että on uusi tulokas, joka ei osaa vielä kaikkia päiväkodin koukeroita.

 

Nämä kaikki mulla on ollut kyllä tiedossa jo pitkän aikaa. Se, mikä mua vähän ärsyttää, on se että ensinnäkin 4 -vuotiaasta tehdään niin "raaka arvostelu" heti kun on päiväkodissa aloittanut. Ei meilläkään onnistu aina se vuorovaikutteisuus kotona, tyttö on kovaluonteinen ja jos ei häntä satu asia sillä hetkellä kiinnostamaan, hän ei noteeraa millään tavalla. Ei osaa odottaa vuoroaan ei, hän on kärsimätön ja tempperamenttinen luonteeltaan eikä ainoana lapsena ole tietenkään samalla tavalla joutunut vuoroaan odottamaan kuin lapsi, joka on monilapsisemmasta perheestä.

¤Ilkeilee¤ No eikö noita olisi kuitenkin voinut jo tuon ikäiselle opettaa, eikä heti mennä palvelemaan sitä kulta lutu mussukkaa ¤Ilkeilee¤

Ei vaan ihan tosissaan. Nuo kaikki ovat sellaisia taitoja, jotka parilla isommalla sisaruksella varustettu 2 v osaa jo. Niinpä minusta edes jossain muualla kuin pullossa kasvaneen 4 v:n olisi kaikella järjellä luullut ne oppineen, tai ainakin perusteet niistä, leikkiessään muiden lasten kanssa ja toimiessan normaalisti kotona.

 

Mutta ajattele asioita tosiaan myös positiiviselta kannalta. Nyt lapsesi voi saada lisää tukea ja huomiota päivähoidossa, eihän se ole mikään huono asia? Huomiota mínusta voi olla kahdenlaista - rakentavaa ja kielteistä. Se että osoitetaan kaikki ongelmat ja niiden helpottamiseksi ei tehdä mitään, ei ole rakentavaa ja tuskin auttaa mitenkään asiaan. Päiväkodissa on paljon lapsia ja minusta äitinä olisi ihanaa, jos lapseni saisi tarvittaessa enemmän huomiota kuin muut. Siihen riittäisi ihan sekin, että on uusi tulokas, joka ei osaa vielä kaikkia päiväkodin koukeroita.

Niin mä olen ajatellut asiaa myös posiviiselta kannalta. Niinkuin tuossa aiemmin kirjoitin, on sinällään hyvä että asioihin tartutaan ajoissa.

Mutta myös niinkuin aiemminkin kirjoitin, aika moni asia tyttäreni kehityksessä on tullut vähän myöhempään kuin normaalisti ja jokaisen asian kanssa on neuvolassa päivitelty. Kyseessä on kuitenkin ihan normaali lapsi joka vain oppii asiat vähän myöhemmin. Esim. vaippahomma. Tyttö oli pitkään vaipoissa ja sitäkin jo ihmeteltiin että onko jossain vikaa. Vaipat saatiin pois vasta 3 v 7 kk iässä. Se kuitenkin onnistui sitten kerralla, ei yhtään vahinkoa sattunut ja vajaan 2 kk päästä päivävaipasta luopumisesta, jätettiin pois yövaippakin. Eli täällä hommat tapahtuu myöhempään mutta kertarysäyksellä

Lapset nyt vaan on erilaisia ja kehittyvät eri tahtiin

 

Nämä kaikki mulla on ollut kyllä tiedossa jo pitkän aikaa. Se, mikä mua vähän ärsyttää, on se että ensinnäkin 4 -vuotiaasta tehdään niin "raaka arvostelu" heti kun on päiväkodissa aloittanut. Ei meilläkään onnistu aina se vuorovaikutteisuus kotona, tyttö on kovaluonteinen ja jos ei häntä satu asia sillä hetkellä kiinnostamaan, hän ei noteeraa millään tavalla. Ei osaa odottaa vuoroaan ei, hän on kärsimätön ja tempperamenttinen luonteeltaan eikä ainoana lapsena ole tietenkään samalla tavalla joutunut vuoroaan odottamaan kuin lapsi, joka on monilapsisemmasta perheestä.

¤Ilkeilee¤ No eikö noita olisi kuitenkin voinut jo tuon ikäiselle opettaa, eikä heti mennä palvelemaan sitä kulta lutu mussukkaa ¤Ilkeilee¤

Ei vaan ihan tosissaan. Nuo kaikki ovat sellaisia taitoja, jotka parilla isommalla sisaruksella varustettu 2 v osaa jo. Niinpä minusta edes jossain muualla kuin pullossa kasvaneen 4 v:n olisi kaikella järjellä luullut ne oppineen, tai ainakin perusteet niistä, leikkiessään muiden lasten kanssa ja toimiessan normaalisti kotona.

Ihan normaalielämää meillä on eletty, ei asuta pullossa. Eikä tätä "kulta lutu mussukkaa" ole aina ja kaikessa palveltu. Tytöllä on ns. vaativa temperamentti eikä todellakaan ole luonteeltaan niitä helpoimmin tyynnytettäviä lapsia, joka myös tuo mukavan lisämausteen tähän hommaan.

 

Se täytyy lisätä että näissä kaikissa asioissa on tapahtunut jo tämän 2 kk aikana hurjaa kehitystä. Ainahan sitä kestää aikansa ennenkuin oppii "talon tavoille", etenkin kun menee ensimmäistä kertaa hoitoon.

 

Vuoden päästä jo ihmettelette "ongelmia". Mein tyttö on lähtenyt tarhaan 1v2kk ja ollut siellä kolmena päivänä viikossa ja sama rata jatkuu edelleen. Mein neiti on onneksi vaikka kovapäinen niin sopeutuva (uhmat tulee kotona ei tarhassa). Kaverin tyttö kanssa kovapäinen, mutta pikkuhiljaa edistyy kanssa asioissa... omaatahtia. Kyllä se siitä. Ja vaativa temperamenttinen ei ainakaan tule isompana jäämään muiden jalkoihin =) :flower:

 

Vuoden päästä jo ihmettelette "ongelmia". Mein tyttö on lähtenyt tarhaan 1v2kk ja ollut siellä kolmena päivänä viikossa ja sama rata jatkuu edelleen. Mein neiti on onneksi vaikka kovapäinen niin sopeutuva (uhmat tulee kotona ei tarhassa). Kaverin tyttö kanssa kovapäinen, mutta pikkuhiljaa edistyy kanssa asioissa... omaatahtia. Kyllä se siitä. Ja vaativa temperamenttinen ei ainakaan tule isompana jäämään muiden jalkoihin =) :flower:

Juu mä oon ihan samalla asialla tuosta temperamentista itteeni lohduttanu!

Ja näin se varmasti meneekin, vuoden päästä jo ihmettelee että mitä ongelmia Meillä oli pari kk sitten ihan järjetön uhma!! Päivät oli silkkaa huutoa ja itkua, ei passannut tytölle sitten yhtään mikään! Nyt on taas hieman rauhallisempi jakso meneillään ja sen huomasin että jotenkin tuo uhmakin tyttöä kovasti "kehitti". Sen jälkeen on monet hommat onnistuneet paljon helpommin.

Kyllä se tästä. Nyt on jo paljon parempi fiilis muutenkin ku aamupäivällä ku on hetken ehtinyt näitä asioita ajattelemaan järkevästi

 

Vuoden päästä jo ihmettelette "ongelmia". Mein tyttö on lähtenyt tarhaan 1v2kk ja ollut siellä kolmena päivänä viikossa ja sama rata jatkuu edelleen. Mein neiti on onneksi vaikka kovapäinen niin sopeutuva (uhmat tulee kotona ei tarhassa). Kaverin tyttö kanssa kovapäinen, mutta pikkuhiljaa edistyy kanssa asioissa... omaatahtia. Kyllä se siitä. Ja vaativa temperamenttinen ei ainakaan tule isompana jäämään muiden jalkoihin =) :flower:

Juu mä oon ihan samalla asialla tuosta temperamentista itteeni lohduttanu!

Ja näin se varmasti meneekin, vuoden päästä jo ihmettelee että mitä ongelmia Meillä oli pari kk sitten ihan järjetön uhma!! Päivät oli silkkaa huutoa ja itkua, ei passannut tytölle sitten yhtään mikään! Nyt on taas hieman rauhallisempi jakso meneillään ja sen huomasin että jotenkin tuo uhmakin tyttöä kovasti "kehitti". Sen jälkeen on monet hommat onnistuneet paljon helpommin.

Eihän teillä ole hätää, jos jo 4 v:nä on ollut rauhallisempia jaksoja. Esikoinen on vaativalla tempperamentilla varustettu enkä ole 6 vuoteen rauhallista jaksoa kokenut. Alle 1 v:nä vielä menikin jotenkin, muttei sen jälkeen.

Mutta olipa lapsi millaisella tempperamentilla tahansa varustettu tietyt "normaali" kehitysaskeleet hänen olisi pitänyt tiettyyn ikään mennessä ottaa. Ellei hän niitä ole ottanut, niin kehitystä on seurattava tarkemmin, jotta nähdään kurooko hän eron umpeen vai jääkö jälkeen. Tai mahdollisesti tarvitseeko erityistä tukea saavuttaakseen muut.

 

Vuoden päästä jo ihmettelette "ongelmia". Mein tyttö on lähtenyt tarhaan 1v2kk ja ollut siellä kolmena päivänä viikossa ja sama rata jatkuu edelleen. Mein neiti on onneksi vaikka kovapäinen niin sopeutuva (uhmat tulee kotona ei tarhassa). Kaverin tyttö kanssa kovapäinen, mutta pikkuhiljaa edistyy kanssa asioissa... omaatahtia. Kyllä se siitä. Ja vaativa temperamenttinen ei ainakaan tule isompana jäämään muiden jalkoihin =) :flower:

Juu mä oon ihan samalla asialla tuosta temperamentista itteeni lohduttanu!

Ja näin se varmasti meneekin, vuoden päästä jo ihmettelee että mitä ongelmia Meillä oli pari kk sitten ihan järjetön uhma!! Päivät oli silkkaa huutoa ja itkua, ei passannut tytölle sitten yhtään mikään! Nyt on taas hieman rauhallisempi jakso meneillään ja sen huomasin että jotenkin tuo uhmakin tyttöä kovasti "kehitti". Sen jälkeen on monet hommat onnistuneet paljon helpommin.

Eihän teillä ole hätää, jos jo 4 v:nä on ollut rauhallisempia jaksoja. Esikoinen on vaativalla tempperamentilla varustettu enkä ole 6 vuoteen rauhallista jaksoa kokenut. Alle 1 v:nä vielä menikin jotenkin, muttei sen jälkeen.

Mutta olipa lapsi millaisella tempperamentilla tahansa varustettu tietyt "normaali" kehitysaskeleet hänen olisi pitänyt tiettyyn ikään mennessä ottaa. Ellei hän niitä ole ottanut, niin kehitystä on seurattava tarkemmin, jotta nähdään kurooko hän eron umpeen vai jääkö jälkeen. Tai mahdollisesti tarvitseeko erityistä tukea saavuttaakseen muut.

Niinkuin mä tuolla aiemmin jo kirjoitin niin tytöllä on nämä "normaalit" kehitysaskeleet tulleet kaikki tulleet vähän myöhässä. Ei edes niin myöhässä että olisi yksikään neuvolantäti tai lääkäri sanonut että on selkeästi jäänyt jälkeen vaan että seuraillaan. Kaikki taidot on kyllä saavutettu eikä mitään asioita ole oppimatta.

Tämä tässä on just se mikä mulla välillä tökkää. Kun on määritelty että tähän ikään mennessä täytyy osata tämä ja jos ei se heti silloin onnistu niin voihan kamalaa sentään! Tyttöäkin ajatellen, kun kaikki ne taidot on kuitenkin tulleet! Just tuossa äitipuoleni kans eilen juttelin puhelimessa ja sanoin hänelle että harmittaa tietyllä tavalla tämä. Että heti kun ei sovi siihen pieneen laatikkoon niin jotain täytyy olla vialla. Äitipuoleni tuumasi vaan että kun ajattelee näitä heidänkin kaikkia 9 lastenlasta, jos kaikkien pitäisi samaan laatikkoon kuulua niin saisi aika iso laatikko olla. Lapset ovat kuitenkin yksilöitä.

Jotkut lapset kehittyvät hitaammin kuin toiset eikä se ole merkki heti siitä että jotain on vialla. Meillä tyttö taasen kasvaa nopeammin kuin toiset, nyt pian 4 v:llä on pituutta 110 cm ja painoa kohta 22 kg.

 

Mulla taas on 5 v poika, joka oli päiväkodissa 2 vuotiaasta 4 vuotiaaksi, tässä välissä vuoden kotona + kerhossa ja nyt syksystä uudessa päiväkodissa osa-aikaisena.

Pojaksi on "epätyypillinen": hyvä keskittymiskyky, jaksaa odottaa vuorioaan, kiltti, käyttäyttyy hyvin, ei töni, ei kiusaa, ei saa kiukkukohtauksia pk.ssa, rauhallinen, menee ryhmän mukana sopuisasti. Hämmentyy jos häntä kiusataan, ei saa pyytää aikuista auttamaan tilanteeseen. "hitaasti lämpiävä", menee kauan, että tutustuu uusiin ihmisiin.

Kotona kyllä hannaa vastaa ja huutaa ihan kiitettävästi, mutta päiväkoti ja vieraat ihmiset ja lapset ovat kokonaan oma alueensa.

Kun päiväkotia oli käyty ALLE 2 kk (ja osa-aikaisena!) yksi päiväkodin täti esitti huolensa lapsesta, kun ei tämä osoita tunteitaan, kertoi miten täällä lapset heittäytyy lattiallekin parkumaan mutta tämä meidän ei.. jäi olo että se olisi sitä toivottavaa käytöstä. Mietti, onko kotona kaikki kohdalaan!? :headwall:
Täti huokaili, että kun lapsen pitäisi saada kavereita ! No, siksihän se muksu siellä pk:ssa onkin; jotta saisi kavereita ja oppisi olemaan ryhmässä, pitämään puolensa!

Lyhyesti: lapsi käyttäytyy hyvin ja vasta tutustuu päiväkodin ihmisiin, niin kotona on ongelmia.

Eli ap:n temperamenttinen lapsi ei sovi 4-vuotiaan tytön muottiin eikä minun rauhallinen, kiltti ja herkkä poikani sovi 5 vuotiaan pojan muottiin.

:ashamed: |O