mun "koti" ällöttää mua.

[Koditon]

Mulla ei ole ollut KOTIA sen jälkeen, kun 15-vuotiaana muutin vanhempien luota opiskelemaan. Sen jälkeen olen asunut varmaan kymmenessä KÄMPÄSSÄ, joista yksikään ei pidemmän päälle ole tuntunut kodilta. Aluksi jokainen kämppä on tuntunut mukavalta ja kodikkaalta, mutta n.puolen vuoden jälkeen kyllästyn ja koko kämppä alkaa ällöttää eikä siellä tee mieli viettää aikaa yhtään, eikä kotiintulo tunnu mukavalta..
Ennen tätä nykyistä asuntoa asuimme vuoden hirveässä kerrostaloslummissa juoppojen keskellä ja elämä oli yhtä helvettiä. Kun silloin kuulin, että meille on vapautunut rivitalokaksio, tuntui että voisin revetä onnesta.
Oma ulko-ovi, takka, parkettilattiat eikä muovimattoa jne. Nyt olemme asuneet 2vuotta ja antaisin vasemman jalkani, että päästäisiin muuttamaan tästä. Tämä asunto on oikeastikin todella epäkäytännöllinen ja täällä ei ole säilytystilaa, yksi vaatekaappi ja todella pieni vaatehuone. Tavaroille ei ole omia paikkoja, pyykkiteline on kokoajan jossain rumentamassa näköalaa ja sälää on ympäriinsä. Rakennetaan omaa taloa ja muutto on näillänäkymin ensi kesänä. Odotan kuin kuuta nousevaa, että saan heittää 80% tavaroista pois muuton yhteydessä, saan paljon säilytystilaa ja asunto pysyy pidempään siistimpänä, tarkoitan sitä, että pienessä asunnossa pitää imuroida lähes joka päivä ja pyyhkiä pölyjä tosi usein.
Nyt kuitenkin innostusta varjostaa pieni pelko, että mitä jos kyllästyn uuteen kotiinkin nopeasti? En ole asunut omakotitalossa sen jälkeen kun muutin vanhempien luota pois, joten odotan kovasti, että tuntisin vihdoin sen talon KODIKSENI jonne on mukava palata ja jossa viihdyn.
Nykyiseen asuntoon en edes halua vieraita pyytää (mä tykkään et käy vieraita) kun on aina niin sekaista ja sotkuista...

Kiitos jos jaksoit lukea
Mielelläni kuulisin jos jollain muulla on vastaavia kokemuksia / tuntemuksia..

 

[Usvametsän neito]

Kuulostaa paljon minulta! Oon 15 vuotiaasta asunu omillani ja muuttanu vähän väliä kun oli opiskelua ja muuta. Eli siis aina kun olen saanut "kotini" valmiiksi, on tullut muutto. Laskin et seitsemän kertaa olen muuttanut kymmenessä vuodessa. Mut nyt asutaan rivitalokolmiossa ja meillä on perhe joten tähän on nyt "jäätävä" muutamaksi vuodeksi. Ollaan asuttu tässä nyt kohta kolme kuukautta ja kaikki alkaa olla sisustuksellisesti ok. Osaanko mä asettua?? Tämä on onneksi viihtyisä ja pohjaratkaisu on tosi hyvä ja vielä päätyasunto, että sikäli nyt olis hyvät mahdollisuudet onnistua ihan asumaan tässä ja kutsumaan tätä kodiksi.

 

[Mulla]

mulla oli sama ongelma.
Vika vaan ei ollut asunnoissa, vaan mun pääni sisällä.
Mua ahdisti. Mä olin rauhoton. Mä olin juureton. Mä ajattelin, että jossain muualla on varmasti parempi.
Nyt asutaan itse rakentamassa talossa, ja olen joutunut ratkaisemaan asiat täällä. Tämän täytyy nyt olla koti. Jo kouluikäisten lastenkin takia. Ainakin niin kauan kun nuo asukotona.

 

[tyytyväinen]

Kai sä omasta suunnittelemasta kodista pidät. Saa ne sekasin väljemmätkin tilat jos niikseen ja enemmän vaan siivoamista, imuroidessakin menee kauemmin.

 

[vv]

Kun muutat uuteen kotiisi, heitä tosiaan pois kaikki mahdollinen turha. Mieti ajan kanssa jo etukäteen niitä huonekaluja, jotka haluat mukaan, ja ne joista haluat luopua. Jos ei ole paljon rahaa, osta kirppareilta tai muuten käytettynä huonekaluja ja kunnosta ne vaikka maalaamalla.

Päätä etukäteen ne värit, joita kotiisi haluat ja pysy niissä valitessasi niin kankaita kuin huonekalujakin. Osta sisutuslehtiä ja tutkistele niistä mikä miellyttää silmääsi. Leikkaa irti kivat kuvat ja liimaa leikatut kuvat vaikka vihkoon niin pysyvät tallessa. Mä tein näin jo pitkään (ostan paljon sistustuslehtiä kirppareilta, esim. kokonaisia vuosikertoja 5 eurolla) ja hiljalleen pää täyttyi kivoista ideoista, jotka tuntuivat niiltä kaikkein omimmilta. Rahaa ei tosiaan tarvitse olla kummoisen paljon sisustaessasi ja kivaa kotia laittaessasi! Kun oikein pohdiskelet, alat hiljalleen saada yhä enemmän ideoita, miten saat kotisi yhä enemmän itsesi näköiseksi.

Kun muutat ja pakkaat , ole hyvin järjestelmällinen ja purkaessasi, pohdi kunnolla ja ajan kanssa käytännöllisimmät ratkaisut. Älä pura laatikkoa, ennen kuin sen sisällölle on oma paikka. Eli järjestä JOKA tavaralla oma paikka. Se on oikeasti ainoa keino, jolla kämppä pysyy kivan näköisenä. Tietty ne tavarat pitää sinne omaan paikkaansa aina myös palauttaa, mutta kuitenkin kaiken a ja o on paikka jokaiselle esineelle.

Äläkä ole turhan tunteellinen tavaroiden suhteen! Jos et jotakin oikeasti tarvitse, anna se pois!

 

[Koditon]

Kai sä omasta suunnittelemasta kodista pidät. Saa ne sekasin väljemmätkin tilat jos niikseen ja enemmän vaan siivoamista, imuroidessakin menee kauemmin.

Se mua pelottaakin, että pidänkö sitten vielä vuoden päästä kun on muutettu? Koska mulla selvästi on joku sisäinen levottomuus, että kyllästyn todella nopeasti, enkä tällä hetkellä tunne mitään paikkaa kodikseni.

Ja saa toki sekaisin, mutta se pöly ja sotku ei leviä niin äkisti kun tällaisessa pienessä asunnossa. Sen olen kokemuksen kautta oppinut. Enkä mä ole mikään siisteysintoilija..

 

[Gluteus maximus]

IhAN samat fiilikset!!!!!

 

[...]

Kai sä omasta suunnittelemasta kodista pidät. Saa ne sekasin väljemmätkin tilat jos niikseen ja enemmän vaan siivoamista, imuroidessakin menee kauemmin.

Se mua pelottaakin, että pidänkö sitten vielä vuoden päästä kun on muutettu? Koska mulla selvästi on joku sisäinen levottomuus, että kyllästyn todella nopeasti, enkä tällä hetkellä tunne mitään paikkaa kodikseni.

Ja saa toki sekaisin, mutta se pöly ja sotku ei leviä niin äkisti kun tällaisessa pienessä asunnossa. Sen olen kokemuksen kautta oppinut. Enkä mä ole mikään siisteysintoilija..

Ehkä sunkin tapauksessa on vika jossain muualla, kun kodissa/kodeissa. Mieti miksi sulla on huono on/ollut niissä kodeissa?

 

[Koditon]

Kai sä omasta suunnittelemasta kodista pidät. Saa ne sekasin väljemmätkin tilat jos niikseen ja enemmän vaan siivoamista, imuroidessakin menee kauemmin.

Se mua pelottaakin, että pidänkö sitten vielä vuoden päästä kun on muutettu? Koska mulla selvästi on joku sisäinen levottomuus, että kyllästyn todella nopeasti, enkä tällä hetkellä tunne mitään paikkaa kodikseni.

Ja saa toki sekaisin, mutta se pöly ja sotku ei leviä niin äkisti kun tällaisessa pienessä asunnossa. Sen olen kokemuksen kautta oppinut. Enkä mä ole mikään siisteysintoilija..

Ehkä sunkin tapauksessa on vika jossain muualla, kun kodissa/kodeissa. Mieti miksi sulla on huono on/ollut niissä kodeissa?

No olen kyllä pääni puhki miettinyt, enkä kertakaikkiaan keksi
Ne ei vaan ole tuntunut kodilta.

 

[Mahza]

Musta tuntuu usein kanssa tommoselta, varsinki ku joka kämppä missä oon asunu alkaa aina jossain vaiheessa muistuttaa kaatopaikkaa :ashamed: Mä oon luonteeltani hamsteri, ja hilloon ihan liikaa tavaraa joka nurkan täyteen. Ja sit kaaos on valmis.
Mutta on niin vaikee luopuu tavaroista...

 

[Koditon]

Meillä toi tavaran paljous on se, mikä tekee tästä asunnosta sekaisen ja se, että tavaroille ei ole omia paikkoja. Olen koittanut miestä pyytää et laittais hyllyjä makkarin seinään niin sais vaik jotain pojan leluja ja kirjoja yms hyllyille pois sängyiltä ja lattioilta. Mulla on nyt sellaiset sängynaluslaatikot lapsen leluille, mut ei sinne kaikki mahdu..
Lisäks mä olen tosi kyllästynyt meidän verhoihin, mattoihin yms, mutta ei tässä vaiheessa viitsi enää hankkia uusia kun uuteen kotiin sit kohta kuitenkin hankitaan uudet jutut..
Turhauttaa ja ottaa päähän.

 

[mocca83]

Ehkä sinä alitajuisesti torjut nuo asunnot. Jos et vaan pysty näkemään muita asuntoja "oikeina" koteina, ilman että ne on omakotitaloja. Tai ehkä niistä on puuttunut se tunnelma, mihin sinä esim. olet tottunut lapsuuden kodissasi. Tuntuuko sinusta että olet päässyt kotiisi, kun menet vanhempiesi tai jonkun muun luokse kylään? Pystytkö keksimään, mikä se on mikä sen tunteen tuo?

Taitaa se asunto kuitenkin muuttua kodiksi vasta kun sinne pääsee asettumaan. Johon voi sit mennä parista kuukaudesta vuosiakin. Itsellä oli vanhassa asunnossa ihan sinne muutosta lähtien tunne, että haluan vain pois sieltä. Uutta asuntoa ei kuitenkaan 4 vuoteen löytynyt ja sinä aikana kerkesin kiinytä asuntoon. Tämän tietysti tajusin vasta sieltä pois muutettua.

 

[mökin muija]

Kuulostaa niin tutulta. Minä kans ootan kuin kuuta nousevaa, että saan potkaista esikon tonne yläkertaan. Ja se on ihan viittävaille.... Tytön huoneeseen laitetaan sitten kaunista, etsitään nätti sänky yms.
Nimim. kyllästynyt pieniin tiloihin

 

[Koditon]

Ehkä sinä alitajuisesti torjut nuo asunnot. Jos et vaan pysty näkemään muita asuntoja "oikeina" koteina, ilman että ne on omakotitaloja. Tai ehkä niistä on puuttunut se tunnelma, mihin sinä esim. olet tottunut lapsuuden kodissasi. Tuntuuko sinusta että olet päässyt kotiisi, kun menet vanhempiesi tai jonkun muun luokse kylään? Pystytkö keksimään, mikä se on mikä sen tunteen tuo?

Taitaa se asunto kuitenkin muuttua kodiksi vasta kun sinne pääsee asettumaan. Johon voi sit mennä parista kuukaudesta vuosiakin. Itsellä oli vanhassa asunnossa ihan sinne muutosta lähtien tunne, että haluan vain pois sieltä. Uutta asuntoa ei kuitenkaan 4 vuoteen löytynyt ja sinä aikana kerkesin kiinytä asuntoon. Tämän tietysti tajusin vasta sieltä pois muutettua.

En mä enää tunne lapsuudenkotianikaan kodiksi.. Tai viihdyn siellä ja tykkään olla siellä, mutta vuosien varrella on tullut se tunne, et haluan kuitenkin esim.omaan sänkyyn nukkumaan ja haluan kotiin vaikkei koti kodilta tunnukaan. Olen siellä porukoillakin jotenkin levoton.
En mä joka päivä ole ahdistunut asiasta, mutta tänään taas kävin kaverilla jolla on äärettömän kaunis ja siisti koti ja tuli sellainen pistos sydämeen, et hyi hitto mun kämppä on karmee.. Ja vaikka se kaverin talo ei oo yhtään mun tyylinen, niin olisin kuitenkin paljon mieluummin jäänyt sinne kun tullut tähän omaan läävään.. Ehkä se on joku omakotitalojuttu, et koen ne omakseni.. En tiedä.. Ja pitäis yrittää olla kiitollinen siitä, et ylipäätään on katto pään päällä, mutta on se aika ontto olo kun tuntuu ettei ole kotia..

 

[tinttu]

Tuttu tunne Et oo yksin aatteides kanssa
Tässä itse juuri totuttelen uuteen omakotitaloomme ja aika toiveikkaat on kyllä tunnelmat