Mun isä tekee kuulemma kuolemaa..

[Miili]

Vaikea ymmärtää kun ei ole kuvailemaasi elämää nähnyt. Mutta itsehän päätöksen teet.

 

[mamma]

jännä että et pysty vastaamaan mulle mitään, minulla on kans todella pahoja kokemuksia mutta olen niistä selvinnyt. tulee jotenki olo että sä et halua asioita nähdä niinkuin neuvon.. tee miten teet, mutta tiedän ihmisiä jotka on päättäneet viime hetkellä mennä sopimaan asiat ihmisen kans joka on tehnyt pahaa. lopulta se on ollut hyvä asia ja siitä on tullut helpottunut olo. on saattanut jopa asioita selvitä yms.. muista että kun isäsi kuolee niin sinun kostosta ei ole enää mitään hyötyä, sinä elät edelleen ja tulet jopa joskus suremaan päätöstä!

 

[PipariSuu]

Mä en muista että olisin koskaan sen kanssa puhunut lapsena mitään muuta, kuin sen mennessä ruokakauppaan pyytänyt tuomaan jotain sieltä. Isänpäiväkorttien tekemisenkin lopetin ala-asteella. Kerran sanoin opettajalle, etten halua tehdä, mutta se kehotti silti tekemään - niinpä tein, ja kun opettaja ei nähnyt, revin ja heitin koulun roskikseen. Tuohon aikaan varmasti vielä vihasinkin, mutta vuosiin ei ole kyseinen ihminen elämässäni ollut eikä ole ollut syytä mitään tunteita kannatella. Viha kuluttaisi turhaan energiaa.

Humalassa se kyllä aina itki sitä miten sen isä sitä hakkasi, sillon usein ihmettelin miten se ei tajua olevansa ihan samanlainen mitä itkee.

Ja joku puhui anteeksiannosta, niin ei sieltä päin ole koskaan mitään anteeksipyyntöjä kuulunut eikä ne kyllä ole koskaan mua kiinnostaneetkaan. Ei asiat anteeksipyytämällä miksikään muutu.

Etkö itse huomaa kuinka olet "turruttanut" tunteesi omaa isääsi kohtaan? Jopa niin, ettet tunne enää edes vihaa?

 

[Emilyn]

Piparisuu ja Sone; ei se ole katkeruutta, ettei mene hautajaisiin. En mä sen enempää menisi kenenkään muunkaan tuntemattoman ihmisen hautajaisiin, joka olisi minulle yhdentekevä ihminen.

Kyllä se on hyvinkin katkeruutta, ettei mene toisen luokse jos sinne pyydetään. Jos asia olisi täysin sama, niin miksi et sitten menisi? Siksikö, että asia satuttaisi sua? Jos asia satuttaisi, niin ei se silloin ole ihan sama, etkä silloin olisi täysin välinpitämätön.

Etkö itse näe asiaa? Jos olisit oikeasti välinpitämötän menisit, siskosi ja äitisi pyynnöstä, olisit isällesi neutraali ja se siitä. ja asia ei sua vaivaisi sen enempää. Nyt kuitenkaan ei ole näin vaan ilmeisesti sisältäsi haluat "suojella" itseäsi ja koittaa "kostaa" isällesi.. Miksi muuten et kävisi katsomassa toista?

Voi hyvänen aika.. Lue nyt vaikka uudelleen tuo mitä tuossa yllä kirjoitan. En mä mene muittenkaan luokse vain kohteliaisuuttani, jos en ihmisiä tunne eikä ole mitään syytä mennä.

Mutta sä et taida voida edes kuvitella tilannetta..

 

[Fleur de Lis]

...jos ei olisi joutunut itse hirveyksiä kokemaan. Mutta se ei osannut katkaista kierrettä....

Ei mitenkään pahalla, mutta mitä luulet, kuinka hyvin on tyttärestä polvi parantunut?

En tiedä minkä verran muistat tekstejäni, mutta melkosen selväksi olen tehnyt että ruumiillinen kuritus ei ole hyväksyttyä vaan otteen pitää olla ohjaava ja kannustava kasvatus. Tuosta mun siskosta mä olisin huolissani, jos se joskus hankkisi lapsia - jos hänen mies/lasten isä pieksää häntä niin mitenkähän lasten kävisi.. :/ Tosin onhan sillä sen nykyisellä avomiehellä lapsi, jonka yh mies on ollut, mutta lapsi usein otettukin huostaan viime vuosina

En tiedä mitään isompaa kokonaisuutta. Vain tämän ketjun viestit. Mutta tarkoitin juurikin sitä, että sinä varmaankin kykenet vielä paljon suurempaankin ja parempaan, täydellisempään kierteen katkaisuun.

Paljon myötätuntoa, välittämistä, voimia, ja yhä vain lisääntyvää ymmärrystä ja viisautta Sinulle haluan vielä vain toivoa, mikäli vain sallit, etkä pidä sitä näin tuntemattoman taholta liian pateettisena, pinnallisena tai jotenkin muuten ikävänä ja/tai liian kevyesti heitettynä.

En osaa enää mitään enempää sanoa.
"mamma" (vierailija) tässä ketjussa kirjoittaa mielestäni hyvin.

Isäsi kuolee, mutta sinulle ja lapsillesi toivon tosissani: Hyvää elämää!

 

[Sone]

Ymmärrän sua täysin. En ymmärrä, että mitä siitä hyötyisit, että menisit lätisemään isäsi vierelle..."toki annan sulle anteeksi kun nyt olet kuolemassa.". Jos et ole kaivannut isääsi 10 vuoteen, en usko, että ikävä tulee.
Mutta toki jos mielesi muuttuu, niin ok sekin. Miltä susta tuntuu.

Äideistä ja isistä tehdään jotain ihme jumalia, joille pitää antaa kaikki anteeksi vain siksi "että en on sun vanhemmat". Kai se lapsen rakkaus, hyväksyntä, luottamus on jotenkin ansaittava, muutenkin kuin olemalla äiti tai isä.

Ei äideille ja iseille tarvia kaikke antaa anteeksi ja lätistä vaan sen takia että ne on pannu alulle. Anteeksi antaminen on suurempi helpotus sille joka antaa eikä joka saa.

Olen erimieltä asiasta. On paljon suurempi helpotus sille, joka pystyy antamaan anteeksi hirveätkin asiat kuin sille, joka vaan pyytää sitä anteeksi.

Jtenkin nyt esitin asian väärin, siis samaa mieltä kanssasi. Joku häiriö tässä ulosannissa nyt vaan Siis se joka pystyy antaa anteeks saa sen suurimman hyödyn.

 

[Emilyn]

Mä en muista että olisin koskaan sen kanssa puhunut lapsena mitään muuta, kuin sen mennessä ruokakauppaan pyytänyt tuomaan jotain sieltä. Isänpäiväkorttien tekemisenkin lopetin ala-asteella. Kerran sanoin opettajalle, etten halua tehdä, mutta se kehotti silti tekemään - niinpä tein, ja kun opettaja ei nähnyt, revin ja heitin koulun roskikseen. Tuohon aikaan varmasti vielä vihasinkin, mutta vuosiin ei ole kyseinen ihminen elämässäni ollut eikä ole ollut syytä mitään tunteita kannatella. Viha kuluttaisi turhaan energiaa.

Humalassa se kyllä aina itki sitä miten sen isä sitä hakkasi, sillon usein ihmettelin miten se ei tajua olevansa ihan samanlainen mitä itkee.

Ja joku puhui anteeksiannosta, niin ei sieltä päin ole koskaan mitään anteeksipyyntöjä kuulunut eikä ne kyllä ole koskaan mua kiinnostaneetkaan. Ei asiat anteeksipyytämällä miksikään muutu.

Etkö itse huomaa kuinka olet "turruttanut" tunteesi omaa isääsi kohtaan? Jopa niin, ettet tunne enää edes vihaa?

Se on se välinpitämättömyys. Miksi sitä ihmistä kohtaan pitäisi olla jotain tunteita? Johan siitä on kohta 10 vuotta, kun olen sen kanssa saman katon alla asunut. Se on kuule pitkä aika - unohtaa ja jättää asiat taaksensa. Niitä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteeni voin vaikuttaa.

 

[vieras]

Olenkin joskus kirjoittanut, että ymmärrän kamaliakin tekoja, mutta hyväksyä niitä ei voi.

Jokainen meistä on joskus se vastasyntynyt ja viaton lapsi. Niin paha ja sairas kuin joku onkin, kuten vaikka isäni, on silti hirveää ajatella että hänet on yritetty elävältä polttaa sänkyynsä vauvana. Ehkä siitäkin olisi kasvanut tasapainoinen mies, jos ei olisi joutunut itse hirveyksiä kokemaan. Mutta se ei osannut katkaista kierrettä. Luulen jopa, että se ei itsekään pohjimmiltaan tajunnut millainen "hullu" oli. Eihän kukaan periaatteessa läpeensä paha ole.

Mutta silti, en vain muodollisuuksien vuoksi aio häntä lähteä tapaamaan.

Hänellä ei ole ollut mallia normaalista, jos molemmat vanhemmat ovat olleet hirviöitä. Sinulle ehkä tieto normaalista perheestä on tullut jotakin kautta. Tai sitten ei ole vaan saanut kierrettä katki, koska on niin rikkinäinen ihminen ollut vauvasta asti. Sellaisella taustalla vahvuuden vaatiminen voisi olla sula mahdottomuus. Ymmärrän kyllä tunteesi silti. Mieti kuitenkin tarkkaakin tarkemmin.

 

[Emilyn]

Täällä on viimepäivinä otsikoissa ollut aivan kauheita lapsikohtaloita,mitä vanhemmat ovat tehneet ja kaikki ovat olleet niin ettei kyseisilläkään vanhemmilla olis oikeutta elää jne.
Miksi tässä tapauksessa pitäisi olla erimieltä ja antaa anteeksi,kun mahdollisuudet on ollut samanlaiseen tragediaan kuin edellä mainituissa tapauksissa? :/

Tämä onkin mielenkiintoinen ilmiö. Kauhistellaan sitä, miten jotain vuoden ikäistä on pahoinpidelty toistuvasti. Mutta ne, jotka selviää sellasten ihmisten käsissä hengissä aikuiseksi asti, niin sitten syyllistetään kun "se on sentään sun isä..". Aika outoa logiikkaa.

 

[nedra]

Mäkään en ymmärrä miksi ap:n pitäisi mennä,eiköhän hän aikuinen ihminen osaa ajatella vähän tulevaisuuteen ja tuntee oman itsensä.Miksi mennä repimään itseään vielä kerran,on tekoja joita ei voi pyytää anteeksi,antaa anteeksi,eikä mielestäni tarvitse edes antaa sitä tilaisuutta "katua" niitä.

 

[kunnioitan päätöstäsi]

Musta sua on turha syylistää siitä ettet halua nähdä enää isääsi, se on sun päätös ja sitä pitää kunnioittaa.
Ja toiselta puolelta asiaa, muutenkin olen sitä mieltä että jokainen päättää haluaako nähdä kuolevan ihmisen vai ei. Ketään ei pidä syylistää tai pakottaa, oli se sitten kuoleva kukatahansa.

 

[Bad Virgin-]

Täällä on viimepäivinä otsikoissa ollut aivan kauheita lapsikohtaloita,mitä vanhemmat ovat tehneet ja kaikki ovat olleet niin ettei kyseisilläkään vanhemmilla olis oikeutta elää jne.
Miksi tässä tapauksessa pitäisi olla erimieltä ja antaa anteeksi,kun mahdollisuudet on ollut samanlaiseen tragediaan kuin edellä mainituissa tapauksissa? :/

Tämä onkin mielenkiintoinen ilmiö. Kauhistellaan sitä, miten jotain vuoden ikäistä on pahoinpidelty toistuvasti. Mutta ne, jotka selviää sellasten ihmisten käsissä hengissä aikuiseksi asti, niin sitten syyllistetään kun "se on sentään sun isä..". Aika outoa logiikkaa.

Olen huomannut asian,kun valitettavasti tuli luettua sitä yhtäkin ketjua :'(
Mut sinä teet ihan niinkuin susta itsestään tuntuu :hug:

 

[Rukoilijasirkka]

Täällä on viimepäivinä otsikoissa ollut aivan kauheita lapsikohtaloita,mitä vanhemmat ovat tehneet ja kaikki ovat olleet niin ettei kyseisilläkään vanhemmilla olis oikeutta elää jne.
Miksi tässä tapauksessa pitäisi olla erimieltä ja antaa anteeksi,kun mahdollisuudet on ollut samanlaiseen tragediaan kuin edellä mainituissa tapauksissa? :/

Tämä onkin mielenkiintoinen ilmiö. Kauhistellaan sitä, miten jotain vuoden ikäistä on pahoinpidelty toistuvasti. Mutta ne, jotka selviää sellasten ihmisten käsissä hengissä aikuiseksi asti, niin sitten syyllistetään kun "se on sentään sun isä..". Aika outoa logiikkaa.

En mä ajattele, että isäsi ansaitsis sut luoksensa käymään. Mutta sen se ansaitsis, että se kuulis sulta, miten huono isä se sulle oli. Ei sun ole silti pakko mennä.

 

[Bad Virgin-]

Aivan turha puhua järkeä, kun ei ymmärrä, niin ei ymmärrä...isänsä tyttö.

Sä taas voisit noudattaa tota sun nikkiäsi?

 

[just]

Aivan turha puhua järkeä, kun ei ymmärrä, niin ei ymmärrä...isänsä tyttö.

sun mielipide ainoa järkipuhe? Aika moni ymmärtää Emilyniä, niin myös minä.
Anna jokaisen elää omaa elämää.

 

[lumi]

Hmm, vaikea tilanne, itse sen päätöksen teet, mutta älä kuitenkaan sinä
heittaydy marttyyriksi tässä asiassa, jooko? Vaikuttaa siltä, että olet itsestäsi kovinkin
ylpeä... Anna isäsi kuolla, anna asian olla, eihän se sinua voi vaivata jos se on sulle
se "tuntematon" ihminen???

 

[PipariSuu]

Ymmärrän sua täysin. En ymmärrä, että mitä siitä hyötyisit, että menisit lätisemään isäsi vierelle..."toki annan sulle anteeksi kun nyt olet kuolemassa.". Jos et ole kaivannut isääsi 10 vuoteen, en usko, että ikävä tulee.
Mutta toki jos mielesi muuttuu, niin ok sekin. Miltä susta tuntuu.

Äideistä ja isistä tehdään jotain ihme jumalia, joille pitää antaa kaikki anteeksi vain siksi "että en on sun vanhemmat". Kai se lapsen rakkaus, hyväksyntä, luottamus on jotenkin ansaittava, muutenkin kuin olemalla äiti tai isä.

Ei äideille ja iseille tarvia kaikke antaa anteeksi ja lätistä vaan sen takia että ne on pannu alulle. Anteeksi antaminen on suurempi helpotus sille joka antaa eikä joka saa.

Olen erimieltä asiasta. On paljon suurempi helpotus sille, joka pystyy antamaan anteeksi hirveätkin asiat kuin sille, joka vaan pyytää sitä anteeksi.

Jtenkin nyt esitin asian väärin, siis samaa mieltä kanssasi. Joku häiriö tässä ulosannissa nyt vaan Siis se joka pystyy antaa anteeks saa sen suurimman hyödyn.

Njuu nyt ku luin, niin taitaa tää flussa tehdä tepposensa... Eli ihan siinä luki sitä mitä halusit tuoda ilmikin ja mää vaan käsitin väärin..

 

[Emilyn]

Täällä on viimepäivinä otsikoissa ollut aivan kauheita lapsikohtaloita,mitä vanhemmat ovat tehneet ja kaikki ovat olleet niin ettei kyseisilläkään vanhemmilla olis oikeutta elää jne.
Miksi tässä tapauksessa pitäisi olla erimieltä ja antaa anteeksi,kun mahdollisuudet on ollut samanlaiseen tragediaan kuin edellä mainituissa tapauksissa? :/

Tämä onkin mielenkiintoinen ilmiö. Kauhistellaan sitä, miten jotain vuoden ikäistä on pahoinpidelty toistuvasti. Mutta ne, jotka selviää sellasten ihmisten käsissä hengissä aikuiseksi asti, niin sitten syyllistetään kun "se on sentään sun isä..". Aika outoa logiikkaa.

En mä ajattele, että isäsi ansaitsis sut luoksensa käymään. Mutta sen se ansaitsis, että se kuulis sulta, miten huono isä se sulle oli. Ei sun ole silti pakko mennä.

Kyllä se ajatuksena kihelmöi, että menisi kuolinvuoteelle toteamaan että siinä nyt makaat etkä voi enää muita satuttaa, mutta mitäpä siitä kukaan hyötyisi, eiköhän se ole sille tullut selväksi jo vuosien aikana kun en ole kotona käynyt. Koen, että sekin käynti veisi turhaan energiaa koska se olisi jo vähän kostonmaku suussa tehty, eikä sellaiseen ole intressejä. Kirje olisi toki vaihtoehto myös. Mutta toisaalta, äitiäni mun käy sääliksi, näen hänet myös uhrina enkä varta vasten halua hänen mieltään pahoittaa enempää.

Ja nimimerkille Mamma; kommentoin tekstissäsi esittämiisi asioihin jo äsken kirjoituksissani.

 

[Jaska-]

Ymmärrän sua täysin. En ymmärrä, että mitä siitä hyötyisit, että menisit lätisemään isäsi vierelle..."toki annan sulle anteeksi kun nyt olet kuolemassa.". Jos et ole kaivannut isääsi 10 vuoteen, en usko, että ikävä tulee.
Mutta toki jos mielesi muuttuu, niin ok sekin. Miltä susta tuntuu.

Äideistä ja isistä tehdään jotain ihme jumalia, joille pitää antaa kaikki anteeksi vain siksi "että en on sun vanhemmat". Kai se lapsen rakkaus, hyväksyntä, luottamus on jotenkin ansaittava, muutenkin kuin olemalla äiti tai isä.

Ei äideille ja iseille tarvia kaikke antaa anteeksi ja lätistä vaan sen takia että ne on pannu alulle. Anteeksi antaminen on suurempi helpotus sille joka antaa eikä joka saa.

Olen erimieltä asiasta. On paljon suurempi helpotus sille, joka pystyy antamaan anteeksi hirveätkin asiat kuin sille, joka vaan pyytää sitä anteeksi.

Eikös hän niin sanonut juuri?

Mutta totta, itsesi takia sinä sinne menet tai sitten isäsi takia.
Tämä on yksi asia mikä erottaa miehet ja naiset toisistaan, tietynlainen kunnia käsite puuttuu naisilta.

Siksi meillä on sanontoja kuten "naisen kosto on kauhea"
Sitä verrataan juurikin miehen kostoon, missä miehillä tietty kunnia estää jatkamasta ´kostoa´ tai sitten se kunnia käsite vaatii tekemään jonkun asian huolimatta siitä miltä itsestä tuntuu.

Sanon tämän siitä huolimatta että se kuulostaa sovinistiselta.
--------------------------

Harva tuollaisesta koskaan pääsee yli niin ettei se jossain vaiheessa tule mieleen, vaikka sitten kun on itse 60 vuotias ja istut yksin rantakivellä...kyllä se kolahtaa takaisin myöhemmin.

Siinä vaiheessa sitä muistaa varmaankin että olisi pitänyt edes käydä kättä puristamassa niin kuin miehet tekevät, vaikka sitten oman itsensä vuoksi.

Et ehkä huomaa mutta olet jo omalla tavalla samanlainen kuin Isäsi.

*ei se anteeksipyyntö mitään muuta* näin sanoit..... Siksi isäsikään ei ole koskaan pyytänyt anteeksi. ?

Jossain vaiheessa on liikuttava sen vaiheen yli missä ajatellaan sitä että mitä toinen ansaitsee väärin tekemistään asioista ja on ajateltava itseään ja sitä että se *kierre* katkeaa.

Joskus etiketin mukaan toimiminen (tavan vuoksi) vaatii enemmän voimaa kuin toimia tunteiden perusteella.




PS: tietysti jos olet vielä kostonmaku suussa...niin sitten ei voi mitään..ymmärrän sen toki, tässä se miehen ja naisen ero on mitä alussa käsittelin. Ei ole rajaa olemassa sille kostolle.
Surullista...

 

[Klonkku]

Täällä on viimepäivinä otsikoissa ollut aivan kauheita lapsikohtaloita,mitä vanhemmat ovat tehneet ja kaikki ovat olleet niin ettei kyseisilläkään vanhemmilla olis oikeutta elää jne.
Miksi tässä tapauksessa pitäisi olla erimieltä ja antaa anteeksi,kun mahdollisuudet on ollut samanlaiseen tragediaan kuin edellä mainituissa tapauksissa? :/

Tässä on kyllä ajattelemisen aihetta itse kullekin.

 

[Sone]

Täällä on viimepäivinä otsikoissa ollut aivan kauheita lapsikohtaloita,mitä vanhemmat ovat tehneet ja kaikki ovat olleet niin ettei kyseisilläkään vanhemmilla olis oikeutta elää jne.
Miksi tässä tapauksessa pitäisi olla erimieltä ja antaa anteeksi,kun mahdollisuudet on ollut samanlaiseen tragediaan kuin edellä mainituissa tapauksissa? :/

Tämä onkin mielenkiintoinen ilmiö. Kauhistellaan sitä, miten jotain vuoden ikäistä on pahoinpidelty toistuvasti. Mutta ne, jotka selviää sellasten ihmisten käsissä hengissä aikuiseksi asti, niin sitten syyllistetään kun "se on sentään sun isä..". Aika outoa logiikkaa.

En mä ajattele, että isäsi ansaitsis sut luoksensa käymään. Mutta sen se ansaitsis, että se kuulis sulta, miten huono isä se sulle oli. Ei sun ole silti pakko mennä.

Miun mielestä myös tässä ei nyt oo kyse siitä et isä jotain anteeksi antoa nyt ansaitsisi, vaan lähinnä sitä et ap sais mielenrauhan asiasta. Anteeksi nyt kun kuitenkin sanon Emilyn, mutta en usko että tää asia on siulle kuitenkaan ihan yhdentekevää, jos olis niin et olis tehny tätä alotustakaan. Mutta silti jos siusta tuntuu siltä ettet halua enää avata vanhoja haavoja ja käydä asiaa sen enenpää läpite, niin siinä tapauksessa se on vaan parempi että ne hautautuu isäs mukana kun se päivä nyt tulee, ja ilman sinua.

 

[PipariSuu]

Täällä on viimepäivinä otsikoissa ollut aivan kauheita lapsikohtaloita,mitä vanhemmat ovat tehneet ja kaikki ovat olleet niin ettei kyseisilläkään vanhemmilla olis oikeutta elää jne.
Miksi tässä tapauksessa pitäisi olla erimieltä ja antaa anteeksi,kun mahdollisuudet on ollut samanlaiseen tragediaan kuin edellä mainituissa tapauksissa? :/

Tämä onkin mielenkiintoinen ilmiö. Kauhistellaan sitä, miten jotain vuoden ikäistä on pahoinpidelty toistuvasti. Mutta ne, jotka selviää sellasten ihmisten käsissä hengissä aikuiseksi asti, niin sitten syyllistetään kun "se on sentään sun isä..". Aika outoa logiikkaa.

En mä ajattele, että isäsi ansaitsis sut luoksensa käymään. Mutta sen se ansaitsis, että se kuulis sulta, miten huono isä se sulle oli. Ei sun ole silti pakko mennä.

Juu en mäkään ajattele, että ISÄ ANSAITSEE sitä. Ajattelen samanlailla kuin Sirkka, mutta myös sellaisella lisäyksellä, että se voi helpottaa itse emilia myöhemmässä elämässään, että on siellä käynyt. Voi jopa nähdä omasta isästään jotain hyviäkin puolia ja jäisi mieleen myös hyviä, eikä vain pahoja. Siis kehoitan siksi menemään, jotta itse emilylle tulisi parempi olo loppupeleissä.

 

[Emilyn]

Hmm, vaikea tilanne, itse sen päätöksen teet, mutta älä kuitenkaan sinä
heittaydy marttyyriksi tässä asiassa, jooko? Vaikuttaa siltä, että olet itsestäsi kovinkin
ylpeä... Anna isäsi kuolla, anna asian olla, eihän se sinua voi vaivata jos se on sulle
se "tuntematon" ihminen???

Ei sen kuolema mua vaivaa ja tietysti sitä muistaa aikuisenakin mitä on lapsena kokenut. Eihän siitä pääse yli, ei 16 vuotta voi pois noin vaan pyyhkiä. Muistot ne on ikävätkin muistot. Mutta niitten kanssa voi oppia elämään siinä missä muittenkin muistojen.

Ja siltä osin on tätä päivää odottanut, että sellainen tietynlainen helpotus tulee. Kun muutin kotoa pois, meni useampi vuosi että pelkäsin että se tulee riehumaan oven taakse tms. Nythän se ei tosin enää ole siinä kunnossa että edes kykenisi.

 

[luonnonlapset]

etten käynyt ukkia katsomassa ennen hänen kuolemaansa. Kun viimeisen kerran suljin oven takanani, vannoin etten sinne mene. Ei ollut miehellä kanttia tulla itse sopimaan vaan yritti saada minut tulemaan luokseen toisten välityksellä. Pari vuotta sairastettuaan kuoli. Siitä on jo kohta 15 vuotta eikä vielä tähän mennessä ole tullut katumusta.

Kannattaa kuitenkin varautua että vastapuolelta saattaa tulla hyvinkin alatyylistä tekstiä, itseäni esim. syytettin siitä että olin ukin sairastuttanut syöpään, ym. yhtä roisia. Mutta seison vielä tänäkin päivänä päätökseni takana, enkä usko että se hevillä siitä muuttuu. Voimia sinulle kuitenkin, voin hyvin kuvitella minkälainen tilanne on. Olen sitä mieltä että kannattaa tehdä niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.

 

[mamma]

:,( surullista.. mutta minkäs teen! tiedän vain miten paljon asiat vaan on helpottanut ku olen voinut puhua asiasta ja antaa lopulta anteeksi.. suren isääsi, hänellä on ollut varmaan todella rankka lapsuus, ois saanut tarpeeksi aikasiin apua ni olis sinunki elämä ollu helpompaa. mut joskus asiat vaan menee näin ja sille ei voi enää mitään.. suren tietenkin myös sinua, ei ole koskaan oikein kokea tuollainen elämä mutta..
onnea elämällesi tosiaan! en enää kirjoita tänne mitään!