Mun isä otti yhteyttä viiden vuoden poissaolon jälkeen... en tiedä pitäiskö olla iloinen vai ei...

[milla23v.]

Lapsuus meni äitin ja isän riitoja kuunnellessa, isää odotellessa ryyppyreissuilta, isän salarakas sotkujen selvittelyä kuunnellessa... Sitten isä lähti toisen naisen matkaan jolla oli lapsia eikä vaivautunut kuin pari kertaa kuukaudessa soittelemaan tai joskus vei jäätelölle kioskille puoleksi tunniksi, mutta uusi perhe vei isän minulta... Mulla oli joskus iltaisin niin ikävä enkä tajunnut miks isä ei tullut kotiin..

Viimeksi isä kävi vaimonsa kanssa ylioppilasjuhlissani tuomassa 20euroa rahaa lahjaksi, sen jälkeen soitin muutaman kerran mutta hän oli kiireinen eikä soittanut takaisin vaikka lupasi. tapasin mieheni ja päätin unohtaa isän. Nyt viiden vuoden jälkeen hän soitti ja kysyi miksei ollut saanut vuosi sitten kutsua häihimme ja oli niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. haluaisi tulla katsomaan lastenlastaan, onhan hän sentään pappa. sanoin että voi tulla. piti tulla lauantaina, ei tullut eikä vastannut puhelimeen. nyt sanoi että olisi taas huomenna tulossa kun lauantaina tuli muuta menoa.......

Miten mä tähän huomenna suhtaudun.. mä oon jotenki niin tunteeton häntä kohtaan, en enää välitä ja tuntuu että elämä olis helpompaa ilman. meidän elämänarvotkin on niin eri maailmoista... "säälittävä paska" on ainoa ajatus mikä tulee mieleen ku ajattelen lapsuutta ja kaikkia kokemuksia hänestä. voiko näin ajatella omasta isästä?

 

[pikasesti]

No ei ole sun pakko päästä elämääs,jos et halua.
Sinä saat ajatelle ihan sillai miten sinusta tuntuu.

 

[voi,sano että se aika meni jo kun sinua tarvitsin]

Ei ole äijällä näköjään tahti muuttunut.

 

[ap]

mä oon osan hänestä tajunnut vasta sen jälkeen kun oon katsonut mun miestä miten rakas ja tärkeä hän on lapsellemme ja lapsi hänelle eikä hän vois ikinä tehdä mitään tälläistä. Mä mietin usein mikä mussa on niin huonoa et mua ei oo kukaan rakastanut lapsena noin ja on ollut valmis unohtamaan mut niin pitkiksi ajoiksi.

 

[ap]

sitäkin mä mietin usein et mitä naiset hänessä oikeen näkee koska nytkin hänellä on itseään 15v nuorempi tyttöystävä vaikka on näköjään edelleen sama pettävä renttu. Mietin vaan että onko mulla oikeus riistää lapseltani pappa vaikka tiedän kyllä ettei hänestä siihen rooliinkaan olisi...

 

[sanv]

voi ja saa ajatella.. tollasia ihmisiä vaan on, mahd jotain mielenterveysongelmia, ahdistuneisuutta tms. Toki teet niinkuin itse ajattelet mutta jos jaksat niin jätä omaan arvoonsa, anna lupa tulla vaikkei välttämättä tule. onhan hän sentään pappa niin ehkä mahdollisuuden kyläilylle voi antaa.. itse olen näin tehnyt jo kymmenen vuotta, eipä oo näkynyt mutta joskus soittelee niinkuin mitään ei olisi tapahtunut ja lupailee kaikenlaista..

 

[FANG-ANN-75]

Sinuna kirjoittaisin pitkän ja tunnepitoisen kirjeen isällesi. joutuisi kohtaamaan asiat rauhassa ilman että voi heti puolustella että eiku mää vaan ja noku noku. Joutuis hetken miettimään. :hug:

 

[kuule]

Mieti haluatko oikeasti, että isäsi tulee lastasi tapaamaan! Jos hän satunnaisesti tuleekin ja lapsi oppii tietämään, että pappa on olemassa, niin mietipä kuinka lapsi pahoittaa mielensä, kun pappaa ei sitten koskaan näykään.
Ei lapsi ymmärrä miksi aikuiset käyttäytyvät niinkuin käyttäytyvät, kun ei sitä aina ymmärrä itsekään.

Mulla lähipiirissä samanlaisia ihmisiä!

 

[voi,sano että se aika meni jo kun sinua tarvitsin]

Ei sinussa ole mitään vikaa,vika on isässäsi.
Kaikista ei vain ole vanhemmiksi niin ikävää kuin se onkin.

 

[Peppari]

Mä en haluaisi lapsilleni sellaista pappaa joka pettää lupauksensa ja tekee ohareita. Siksipä en olekaan liiemmin isäni kanssa tekemisissä.