Ei tää ole provo, eikä musta siinä kahvittelussakaan mitää outoa ole. Mä olen tuntenut exän ja sen nyxän molemmat 15-vuotiaasta saakka, ja tosiaan tuo nainen oli mun paras kaveri monta vuotta (ennenkuin tää suhdekuvio selvis. Ei me enää olla parhaita kavereita, mutta olen mä anteeksi antanut) ja rakastinhan mä exääkin aikoinani, joten miksi mä en toivois niille pitkää onnellista elämää? Mulle tärkeitä ihmisiä menneisyydestä, ja vaikka tekivät kuten tekivät, mä olen käsitellyt asian ja päässyt siitä näiden kymmenen vuoden aikana täysin yli.
Mutta on mulla kokemusta myös toisenlaisesta exästä, sellaisesta jonka kanssa mikään ei suju ja jonka nyxäkään ei ole oikein fiksuimmasta päästä.. joten tiedän senkin puolen. Ehkä just sen takia mä osaan arvostaa tätä toista exää ja sen nyxää, kun tiedän miten paljon huonommin asiat voiskaan olla.