Mun elämä on ihanaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mulla on mahtava aviomies ja aivan ihana tytär. Aviomieheni rakastaa lastamme. Leikkii ja touhuilee hänen kanssaan tosi paljon. Vietti vanhempainvapaan kotona lapsen kanssa kun mä menin töihin. Tekee ruokaa, siivoaa, käy kaupassa. Kaikkea samaa siis kuin mäkin. Se tekee kumpi ehtii/jaksaa.

Lapsemme on ollut ns."helppo". Hän on oppinut nopeasti ja helposti uusia asioita esim. vaipattomuuden oppi n.2. päivässä. Asumme omassa kodissa (josta siis vielä lainaa kylläkin ), meillä on auto ja molemmilla vanhemmilla työpaikat, hyvät sellaiset.

Elämäni on kaikinpuolin tosi hyvin.


Nyt saa sitten haukkua. Mitä mä sanoin väärin? (aina kun täällä haukutaan jos jotain hyvää itsestäsi sanot ). Kaikki on todellakin totta, uskokaa tai älkää.
 
Hyvä juttu, että nautit elämästäsi. Olen todella onnellinen puolestasi. Kaikille tuollainen elämä ei sopisi tai jotkut sellaista haluavat eivät sitä koskaan saa. Sinä olet löytänyt onnen, se on pääasia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kiva kiva. Niin minullakin on täydellinen elämä, mutta silti ei soi hills are aloud with the sound of music ja hallelujakuoro korvissa koko ajan.

Tätä mä mun aloituksella hain! :D Mikä siinä on kun ei porukka voi olla onnellisia toisten puolesta? Aina pitää jotenkin morkata? Hassua ja tyhmää. jokaisessa aloituksessa joku morkkaa, aina! :D

Mutta mä olen onnellinen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kiva kiva. Niin minullakin on täydellinen elämä, mutta silti ei soi hills are aloud with the sound of music ja hallelujakuoro korvissa koko ajan.

Tätä mä mun aloituksella hain! :D Mikä siinä on kun ei porukka voi olla onnellisia toisten puolesta? Aina pitää jotenkin morkata? Hassua ja tyhmää. jokaisessa aloituksessa joku morkkaa, aina! :D

Mutta mä olen onnellinen!

Minäkin olen onnellinen, enkä tosissani morkkaa sinua, mutta en myöskään tunne mitään tarvetta röyhistellä kun mun asiat ovat niin hienosti. Mutta jos sun korvissa hallelujakuoro soi, niin ihanaa ja mahtavaa.
 
niin mullakiiiiii!

yksi juttu pisti silmään tekstissäsi :Aviomieheni rakastaa lastamme.
täh! Eikös nyt kaikki isät lastaan rakasta, itsestään selvä asia, ainakin meillä.
 
kaikilla on omat ongelmansa, aina ne ei näy ulospäin, eikä niitä itselleenkään usein myöntäisi. Mutta hyvä jos elämä hymyilee, sitä aikaa on niin kiva muistella ja kaivata kun tulee kakkaa niskaan, ja sitä tulee meille kaikille, toisille pikkulusikalla toisille ämpäritolkulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miten olisi:
kaikilla on omat ongelmansa, aina ne ei näy ulospäin, eikä niitä itselleenkään usein myöntäisi. Mutta hyvä jos elämä hymyilee, sitä aikaa on niin kiva muistella ja kaivata kun tulee kakkaa niskaan, ja sitä tulee meille kaikille, toisille pikkulusikalla toisille ämpäritolkulla.

Jos ap ei itse rakasta lasta? Kun on mennyt töihinkin jo vanhempainvapaalla ja oikeen painottaa, että mies rakastaa lasta :D
 
elämässä voi tulla eteen mitä vaan joten nauti ja ole onnellinen nyt! Huomiesta kun ei tiedä, elämä voi heittää häränpyllyä!
sellainen nöyrä ote elämään!
 
Alkuperäinen kirjoittaja paljon kokenut:
elämässä voi tulla eteen mitä vaan joten nauti ja ole onnellinen nyt! Huomiesta kun ei tiedä, elämä voi heittää häränpyllyä!
sellainen nöyrä ote elämään!

hyvin sanottu tuo nöyrä ote elämään. Todella elämää täytyy elää nöyrästi, ei leveillen.
 
Joo ja kuten arvelin, kakkaa tulee niskaan kirjoittaa täällä mitä vain. Todellakin rakastan myös mä lastamme. Ja siis mieheni rakastaa lastamme isolla R:llä, toisin kuin monesti täältä lukee joistakin isistä...Vääntäkää mitä väännätte kaikesta, ihan sama, kerroin vain mun elämästäni, kiitos niille, jotka oikeasti osaavat olla sydämellisiä <3 Mutta nyt menen katsomaan c.s.i, kiitos ja näkemiin :)
 
Hieno juttu! :flower:
Mun elämä on myös ihan täydellistä, en olis voinut kuvitellakaan miten ihanaa elämä voi olla :heart:

Näihin aloituksiin tullaan hyvin usein vaan v*ttuilemaan, ikävä kyllä :/
 
Tosiasia on se, että kaikille elämä EI VAAN heitä häränpyllyä. Toiset ihmiset pystyvät elämään koko elämänsä ilman suurempia vastoinkäymisiä, tasaisen onnellisina. Se on vain meidän katkerien ihmisten keksintöä ja kotoa opittua, että jokaiselle "kolahtaa" jossakin vaiheessa. Ja juuri sen takia on väärin olettaa, että omille "väärille" valinnoille saisi synninpäästön ilman että ottaa niistä täyden vastuun. Palstalla on lanseerattu lause "elämä ei aina mee niinkun on suunniteltu", mikä useimmiten koskee kaikkea muuta kun syöpään tms. sairastumista..
 
Minkä ikäsenä alotit ton vaipattomuuden? Muakin kiinnostais kokeilla ;)

Onnea sulle et kaikki menny noin hyvin, toi on meiänki suunnitelma, toivottavasti meilläkin toteutuu!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kannanottaja:
Tosiasia on se, että kaikille elämä EI VAAN heitä häränpyllyä. Toiset ihmiset pystyvät elämään koko elämänsä ilman suurempia vastoinkäymisiä, tasaisen onnellisina. Se on vain meidän katkerien ihmisten keksintöä ja kotoa opittua, että jokaiselle "kolahtaa" jossakin vaiheessa. Ja juuri sen takia on väärin olettaa, että omille "väärille" valinnoille saisi synninpäästön ilman että ottaa niistä täyden vastuun. Palstalla on lanseerattu lause "elämä ei aina mee niinkun on suunniteltu", mikä useimmiten koskee kaikkea muuta kun syöpään tms. sairastumista..

totta, ettei kaikille satu eroja, onnettomuuksia, sairauksia, lapsen kuolemia jne, mutta niihin on hyvä jollain tasolla varautua, olla juurikin NÖYRÄ.
Ne kestää silloin helpommin myös. Sairaus, tai kuolema ei ole mikään helvetin valinta! Kuullostat ihan 20veeltä bimbolta sori vaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei vaan:
Alkuperäinen kirjoittaja kannanottaja:
Tosiasia on se, että kaikille elämä EI VAAN heitä häränpyllyä. Toiset ihmiset pystyvät elämään koko elämänsä ilman suurempia vastoinkäymisiä, tasaisen onnellisina. Se on vain meidän katkerien ihmisten keksintöä ja kotoa opittua, että jokaiselle "kolahtaa" jossakin vaiheessa. Ja juuri sen takia on väärin olettaa, että omille "väärille" valinnoille saisi synninpäästön ilman että ottaa niistä täyden vastuun. Palstalla on lanseerattu lause "elämä ei aina mee niinkun on suunniteltu", mikä useimmiten koskee kaikkea muuta kun syöpään tms. sairastumista..

totta, ettei kaikille satu eroja, onnettomuuksia, sairauksia, lapsen kuolemia jne, mutta niihin on hyvä jollain tasolla varautua, olla juurikin NÖYRÄ.
Ne kestää silloin helpommin myös. Sairaus, tai kuolema ei ole mikään helvetin valinta! Kuullostat ihan 20veeltä bimbolta sori vaan!

Ikävä tuottaa pettymys, mutta olen 32-vuotias (lapseton) duunari alkoholistiperheen ainoa lapsi ja sukuni ensimmäinen ja viimeinen akateeminen, joka on mm. hoitanut äitiäni (alkoholisti, joka kännipäissään kaatuili kotona saaden vakavat aivoverenvuodot) 8 kk terveyskeskussairaalassa saattohoitohuoneesta syötettäväksi ja vaippojen vaihdoissa aina kotihoitoon asti. Samalla tuli tehtyä gradu, aloitettua jatko-opinnot ja vedettyä läpi eduskuntavaalikampanja. Olen käynyt terapiassa yli puolet elämästäni - tällä hetkellä omakustanteisena kun kaikki kelan tuet on käytetty eikä YTHS pysty auttamaan enempää. Veikkaan, että minua on aika vaikea haastaa realitykeskusteluun..
 

Yhteistyössä