Mun elämä .. milloin siitä tuli näin hirveää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yksss
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

Yksss

Vieras
En osaa kirjoittaa ja kuvailla tätä elämääni joten laitan ranskalaisilla viivoilla kaikki ne asiat jotka ovat "pielessä" .. ja asiat joista olen onnellinen ja joihin olen tyytyväinen ... antakaa mulle rehellistä palautetta ja mielipiteitä. Minusta tuntuu etten jaksa elämääni tällaisenaan enää kovin kauaa.

- perhe : minulla on ihana perhe. Olemme terveitä (kop kop) meillä on hauskaa olemme huumorintajuisia ja hassuttelemme paljon. Silti tuntuu ettemme ole tarpeeksi yhdessä. Kun olemme kotona, jokainen on pitkälti omissa hommissaan. Meillä on yhteinen harrastus, joka vie paljon aikaa kun sitä alkaa toteuttamaan ja se on jäänyt melkeinpä kokonaan pois. Olemme jotenkin kamalan saamattomia. Haluaisin että lapset harrastaa enemmän liikuntaa/ulkoilua mutta päivä toisensa jälkeen huomaan niiden möllöttävän kotosalla pelaten, lukien .. ja niin on taas yksi päivä mennyt.

- mies : minulla on hyvä mies. Minulla ei ole sille vain mitään sanottavaa. Emme juurikaan puhu ja jos puhumme, puhettamme sävyttää piikit ja huokailut.
Emme juurikaan riitele ja teemme naljailusta mestarillista työtä, tuskin muut huomaavat miten kamalasti puhumme toisillemme. En tiedä miten olemme tähän ajautuneet, en haluaisi mutta teen sitä silti. Joskus katson miestäni ja ihmettelen miksi olen tässä liitossa. Tämä on mun ainoa elämä! Enkö ole ansainnut parempaa, jotain iloa NAURUA, rakastamista?! Eikö hän ole ansainnut parempaa! Sillä se on myöskin totta, toivoisin hänen olevan onnellisempi. Pelkään ettemme tee toisiamme enää onnelliseksi. Pelkään ja myöskin tiedän sen että se kyllä näkyy myös lapsillemme vaikka varsinaisesti emme riitelekään.

- minä itse : olen tyytymätön itseeni. Rankaisen itseäni kerta kerran jälkeen siitä etten voi olla täydellisempi. Haluaisin olla hoikka niinkuin ennen, energisempi. Nyt olen lihava, pukeudun telttoihin, en jaksa vapaapäivisin edes meikata tai laittaa hiuksia. Ketä se hyödyttää, miksi tekisin niin .. Koska en jaksa ajatella, syön lisää. Minulla on ahmimishäiriö. Siirrän päivä päivältä, viikko viikolta "elämäntaparemonttia" josta olen itselleni jankuttanut jo monta vuotta. Laihdun ja lihon, lihon ja laihdun taas lihotakseni jälleen.
Koko perhe syö väärin. Lapset eivät karsasta vihanneksia, salaatteja, puuroja, hedelmiä jne. mutta silti en laita niitä esille läheskään tarpeeksi.

- En koe olevani masentunutkaan. Jos jollain lailla saisin elämäni otteeseeni, kaikki helpottuisi. Pidän työstäni, jopa niin paljon että joskus on kivempaa olla töissä kuin kotona. Säikyn ajatuksiani ja pakotan itseni ajattelemaan toisin. Tiedän että jossian tuolla ollaan ME ; minä ja mieheni, toisiamme rakastaen ja kunnioittaen. Nyt on joku lukko joka ei vaan meinaa aueta.
 
Kaunis kirjoitus.
Ehdotan että näytät tämän perheellesi, kaikille yhtäaikaa pöydän ääressä, ja pyydät että keskustelette asiasta mitä voisitte asialle tehdä YHDESSÄ.
 
[QUOTE="hmm";25474178]Oliskikohan tuo joku ikäkausijuttu?

Mustakin on joskus tuntunut suunnilleen tuolta. Ja ajoittain vieläkin tuntuu.[/QUOTE]

En mä tiedä. Ennen mä pistin "ruuhkavuosien" piikkiin, tiedäthän kun on pienet lapset ja työ ja kaikki ...

No, lapset kasvaa ja aikaa olis mutta kun en viitti. Mä oon jotenkin niin jämähtänyt tähän ..
 
Sulla on masennus. Lähde liikkeelle, syö oikein ja panosta ensin nyt itseesi. Kun on parempi olo, alkaa ne muutkin asiat helpottaa ja selvittelette niitä.

Dieetit ei kannata. Keksi ruokavalio ja liikunta mitä harrastat lopun ikääsi.
 
Tuon kirjoituksen pohjalta en kokisi että liitossanne taikka perheessänne olisi mitään "vikaa". Kuulostaa vaan semmoselta arkipäiväistyneeltä. Vaihtoehtona on joko puhua asiasta miehen kanssa ja sopia mitä teette, miettiä miten elämään tulisi lisää iloa ja naurua ja yhteistä puuhaa. Tai sitten erota, jota en näkisi parhaana ratkaisuna jos ei muuta ongelmaa ole.

Itse tajusin tässä juuri, että elämä on omissa käsissä. Toki voi tulla ulkopuoleltakin jotain yllätyksiä, mutta se mitä teen, miten koen asiat ja elämän on omissa käsissäni. Yritän nyt muistaa tämän "huikean" oivallukseni ihan joka päivä, etten pikkuhiljaa lipsahtaisi taas siihen vanhaan tuttuun "pitäisi sitä, pitäisi tätä, sitten joskus, huomenna, ens viikolla..."-kuvioon ja tekisi taas saman oivalluksen joskus kymmenen vuoden päästä.

Kaikki ei voi olla täydellistä ja mennä kokoajan just niinkuin haluaisi mutta jos voi edes pienillä muutoksilla viedä asioita haluamaansa suuntaan niin se on jo iso juttu. Eikö voisi vaikka sopia että sunnuntai on perheen ulkoilupäivä/yhdessä harrastuspäivä, vanhemmille "treffipäivä" vaikka joka toinen viikko, miten nyt sopivimmalta tuntuu jne. Oletko hankkinut ahmimishäiriöön apua?

Tsemppiä! Itsekin vasta opettelen tekemään elämästäni sellaista mitä haluan ja tarttumaan toimeen myös muissakin kuin ihan pakollisissa kuvioissa.
 
Opettele nauttimaan arjesta, ihan siitä että olette kotona ilman että teette mitään erikoista. Musta on kiva kun koululainen lukee omassa huoneesa, pienemmät leikkii keskenään ja me miehen kaa tehdään omiamme. Kaikki on koolla rennosti. Ala halia miestäsi(läheisyys elvyttää niitä rakkauden tunteita usein), tee päätös ettet naljaile vaikka mies niin tekisi. Opettele pitämään itsestäsi sellaisena kuin olet, tee asioita joista nautit.

Elämä ei ole suoritusta, vaan olemista ja elämistä, relaa siis.
Keskity niihin asioihin jotka on hyvin, tykkäät työstäsi, olette terveitä, siinä on jo paljon kiitollisuuden aihetta.
 
aloittaisin siitä, että elvyttäisin sen perheen yhteisen harrastuksen. Sen seurauksena loppuu kotona lorviminen (vaikka tietty pitää kotonakin levätä mutta jos se turhauttaa), paino tippuu ja saa liikuntaa, ja kun perheenä teette asioita tulee se yhteenkuuluvuuden tunne takaisin. Se vaikuttaa varmasti sinun ja miehesi väleihin myös.
 
Sullahan on kaikki periaatteessa hyvin. Etsi onnea elämän pienistä iloista ja tee itsellesi asioita joista nautit ja joista saat tarpeeksi haastetta. Opettele iloitsemaan siitä, mita sulla jo on. Mieti, mitä haluat. Pilko se pieniin asioihin ja aloita niistä aivan pienistä asioista ja teoista, askel kerrallaan ja lähde systemaattisesti kohti niitä asioita, joita elämässä haluat.
 

Yhteistyössä