Mun äiti väitti että vauvoilla on nykyisin enemmän uniongelmia kuin ennen

[mari -76]

Sanoi ettei hän muista että 70- ja 80-luvuilla olisivat äidit kovin paljon valitelleet unen vähyyttää tai vauvojen heräilyä. Kuulema minä ja sisarukseni heräsimme kerran yössä, paitsi veljeni joskus kaksi kertaa.

Olisikohan tämä mahdollista? Mietin hänen kanssaan syitä ja ajattelin että yksi tai useampi näistä vaikuttaa siihen että vauvat eivät ehkä nuku niin hyvin:

- selällään nukuttaminen
- perhepetien yleistyminen (meillä ainakin lisäsi heräilyä kun alettiin perhepetiä)
- vauvantahtisuuden ja nopean itkuun vastaamisen korostaminen (ennen vanhaan kuulema usein sanottiin että "unissaan vähän itkeskelee, kyllä se kohta loppuu" esimerkiksi yöllä)

Mitä mieltä olette?

 

[Emilyn]

Eiköhän tuo perhepetien vähentyminen ole ennemminkin syy. Yleensä niillä, joilla vauva nukkuu perhepedissä, se myös nukkuu parhaiten.

Luulenpa että jos nykyään uniongelmat ovat yleisempiä, se johtuu siitä että niistä vain puhutaan ääneen enemmän, ei omata realistisia odotuksia vauva-arjesta vaan kuvitellaan että vauvan pitäisikin nukkua heti alusta alkaen heräämättä ja ollaan sitten heti puhki, kun se ei teekään niin. Koska nykyäänhän kaiken pitäisi mennä juuri niinkuin äiti haluaa.

 

[vieras]

Ennenvanhaan asunnot olivat paljon pienempiä ja esim. me nukuimme koko perhe samassa huoneessa, suurin osa vieläpä samassa sängyssäkin..

 

[v]

Eiköhän tuo perhepetien vähentyminen ole ennemminkin syy. Yleensä niillä, joilla vauva nukkuu perhepedissä, se myös nukkuu parhaiten.

Luulenpa että jos nykyään uniongelmat ovat yleisempiä, se johtuu siitä että niistä vain puhutaan ääneen enemmän, ei omata realistisia odotuksia vauva-arjesta vaan kuvitellaan että vauvan pitäisikin nukkua heti alusta alkaen heräämättä ja ollaan sitten heti puhki, kun se ei teekään niin. Koska nykyäänhän kaiken pitäisi mennä juuri niinkuin äiti haluaa.

tuota perhepetijuttua en millään voi peesata mutta muuten olen samaa mieltä.

 

[poipoipoi]

Aika kultaa muistot...

 

[coatrack]

Tästä oli just lähiaikoina lehdissä tuolla otsikolla, olisko äitisi ottanut asian siksi puheeksi/alkanut miettimään? Jutussa kerrottiin uniongelmista tyyliin "varsinkin työssäkäyvät yksivuotiaiden vanhemmat ovat väsyneitä vauvan heräilyn takia", eli päättelin itse että vauvan uni itsessään ei ole muuttunut vaan aikuisten suhtautuminen siihen. Vaikka äitiyslomat oli ennen lyhyitä, oli tosi monet äidit silti lasten kanssa kotona ekat vuodet eikä ole siis pitänyt herätä aikaisin aamulla viemään vauvaa hoitoon ennen töihinmenoa.

 

[ap]

Eiköhän tuo perhepetien vähentyminen ole ennemminkin syy. Yleensä niillä, joilla vauva nukkuu perhepedissä, se myös nukkuu parhaiten.

Luulenpa että jos nykyään uniongelmat ovat yleisempiä, se johtuu siitä että niistä vain puhutaan ääneen enemmän, ei omata realistisia odotuksia vauva-arjesta vaan kuvitellaan että vauvan pitäisikin nukkua heti alusta alkaen heräämättä ja ollaan sitten heti puhki, kun se ei teekään niin. Koska nykyäänhän kaiken pitäisi mennä juuri niinkuin äiti haluaa.

Mä en kyllä ole samaa mieltä. Luulen että asia on pikemminkin päinvastoin. Nykyisin äitiyden oletetaan olevan kokopäivätoimi ja eletään pikemminkin enemmän vauvan ehdoilla kuin tuolloin 70-80-luvulla. Ja ehkä se jopa onkin se ongelma, että vauvan sallitaan herätellä vanhempiaan pitkin yötä.

Meidän vauvan uniongelmat alkoivat perhepetiin siirryttyämme, ja vannon kuten moni muukin ystäväpiirissämme että enää ei yksikään vauva tule meillä nukkumaan perhepedissä...

 

[joku]

Tai sitten aika kultaa muistot.

 

[Ruokaaa]

Ennen alotettiin kiinteet ihan tosi aikasin, nykysin kun ollaan pelkällä maidolla usein puolivuotiaaks asti, niin sitä maitoo tarvii sit tankata usein yölläkin koko ajan että ei olis lapsella nälkä. Voihan sekin olla että aika kultaa muistot, mutta kyllä mun äiti ja monet kavereiden äidit on sanonut ihan samaa noista yövalvomisista. Löysin kirppikseltä vuonna -79 kirjotetun neuvolaoppaan, ja kyllähän ne neuvot nykyäidistä kuulostaa aika hurjilta, siis että viimestään 2-kuisena alotellaan raasteilla jne., mutta mun mielestä yhteys on itsestäänselvä!

 

[voi jessus]

Eiköhän tuo perhepetien vähentyminen ole ennemminkin syy. Yleensä niillä, joilla vauva nukkuu perhepedissä, se myös nukkuu parhaiten.

Luulenpa että jos nykyään uniongelmat ovat yleisempiä, se johtuu siitä että niistä vain puhutaan ääneen enemmän, ei omata realistisia odotuksia vauva-arjesta vaan kuvitellaan että vauvan pitäisikin nukkua heti alusta alkaen heräämättä ja ollaan sitten heti puhki, kun se ei teekään niin. Koska nykyäänhän kaiken pitäisi mennä juuri niinkuin äiti haluaa.

Ootko sä yhtään kärryillä tutkimuksista? Perhepedit on yleisempiä nykyään kuin 70- ja 80-luvuilla.

 

[ap]

Eiköhän tuo perhepetien vähentyminen ole ennemminkin syy. Yleensä niillä, joilla vauva nukkuu perhepedissä, se myös nukkuu parhaiten.

Luulenpa että jos nykyään uniongelmat ovat yleisempiä, se johtuu siitä että niistä vain puhutaan ääneen enemmän, ei omata realistisia odotuksia vauva-arjesta vaan kuvitellaan että vauvan pitäisikin nukkua heti alusta alkaen heräämättä ja ollaan sitten heti puhki, kun se ei teekään niin. Koska nykyäänhän kaiken pitäisi mennä juuri niinkuin äiti haluaa.

Ootko sä yhtään kärryillä tutkimuksista? Perhepedit on yleisempiä nykyään kuin 70- ja 80-luvuilla.

Tai ainakin vauvan vieressä nukkuminen oli tuohon aikaan ehdottomasti kielletty ja vaarallista, ainakin virallisen ohjeistuksen mukaan.

 

[Kowalski]

Nykyään ei oo häpeä valittaa väsymystään. Ennen ehkä oli?

 

[xyz]

Aika kultaa muistot...

Peesi tälle. Olin itse koliikkilapsi, mutta eipä äitini enää juuri itkujani ja väsymystä muista.

 

[bb]

- vauvantahtisuuden ja nopean itkuun vastaamisen korostaminen (ennen vanhaan kuulema usein sanottiin että "unissaan vähän itkeskelee, kyllä se kohta loppuu" esimerkiksi yöllä

Tämä niin totta monien kohdalla.. ja kun asiasta mainitsee, sanotaan että ollaan kokeiltu olla heti vastaamatta niin itku vaan pahenee. Tietysti kun vauva on heti alusta totutettu että kun suu aukee kysytään mikä hätänä..

 

[emmy83]

Mä veikkaan enemmänkin sitä, että nykyään on sallittua puhua äidin väsymisestä, 70- 80 luvulla se oli tabujosta äidit eivät puhuneet.

 

[ap]

- vauvantahtisuuden ja nopean itkuun vastaamisen korostaminen (ennen vanhaan kuulema usein sanottiin että "unissaan vähän itkeskelee, kyllä se kohta loppuu" esimerkiksi yöllä

Tämä niin totta monien kohdalla.. ja kun asiasta mainitsee, sanotaan että ollaan kokeiltu olla heti vastaamatta niin itku vaan pahenee. Tietysti kun vauva on heti alusta totutettu että kun suu aukee kysytään mikä hätänä..

Tää tuli mulle just tänään mieleen kun laitoin puolivuotiaani nukkumaan ja alkoi vähän itkeskellä kun lähdin sängyn luota. Ajattelin että odotan vähän, ja tuskalliseltahan se aina tuntuu, ja pitkältä. Mutta kun tässä koneella kelloa katsoin niin kolme minuuttia vähän itkeskeli, sitten nukahti.

Jos olisin jäänyt sitä nukuttelemaan ja rauhoittelemaan niin siinä olisi mennyt vaikka kuinka pitkään.

Niin ja sitten tosiaan mietin että jos olisin tosi lapsentahtinen ja ymmärtäväinen äiti niin olsiin varmaan heti mennyt rauhoittelemaan ja silittelemään... mutta helpommalla pääsin näin

 

[hep]

No eikös joskus sanottu, että vauvan itku vahvistaa vaan sen keuhkoja ja kun on tarpeeksi itkenyt, ei enää jaksa itkeä. Nykyään vastataan paremmin itkuun, niin vauvat uskaltaa itkeä ja heräillä.

 

[äippä]

kaikkea oli muka ennen vähemmän.Minusta se johtuu siitä että ennen asioita ei tutkittu eikä niistä tiedetty.Nykyajan internet ajassa ja kaiken maailman tutkimisen ajassa kaikesta tiedetään enemmän.

 

[coatrack]

Tässä on tää mainitsemani uutisoitu juttu viime viikolta:

Pienille lapsille tarkoitetut unikoulut ovat yhä suositumpia. Jopa neljäsosa vanhemmista uupuu pikkulapsien unihäiriöiden vuoksi, joten unikouluille on kova kysyntä. Taantuman myötä niiden määrää on kuitenkin karsittu julkisessa terveydenhoidossa.

Unikoulun tarkoituksena on opettaa lapsi nukahtamaan itse ilman aikuisen apua. Jos kotikonstit lapsen nukuttamiseen eivät riitä, voi apua etsiä esimerkiksi ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämistä unikouluista.

Kun aikaisemmin suositeltiin, että lapsi saa huutaa itsensä uneen, nykyään suositaan lempeämpää, niin sanottua "tassuhoitoa", jossa lasta käydään silittämässä, jos lapsi hätääntyy.

- Se on apu uniassosiaatio-ongelmaan, jossa lapsi tyypillisesti noin tunnin välein heräilee pitkin yötä kuusi seitsemän kertaa. Ja tämän tyyppiseen ongelmatiikkaan kannattaa lähteä unikoulua kokeilemaan, kehottaa vastaava lastentautien lääkäri Jukka Vakkila sairaala Mehiläisestä.

Julkisella puolella unikouluja on karsittu rahapulan vuoksi, vaikka jopa joka neljäs perhe kaipaisi apua lapsen unirytmin korjaamiseksi.

Alle vuoden ikäisten lasten unihäiriöt ovat erityisesti länsimaiseen kulttuuriin liittyvä ilmiö. Kun esimerkiksi molemmat vanhemmat ovat päivät töissä, yöllä olisi saatava nukuttua. Lapsen yöheräämiset verottavat vanhempien jaksamista.

Yksi unikoulusta avun saanut perhe on Peiposen perhe, jonka 11-kuukautinen Velma-tyttö heräili vielä pari viikkoa sitten tunnin välein sitkeästä nukuttamisesta huolimatta. Unikoulun jälkeen yömaidon juominenkin on jäänyt, Velman äiti Susanna Peiponen kertoo.

 

[voi jessus]

Eiköhän tuo perhepetien vähentyminen ole ennemminkin syy. Yleensä niillä, joilla vauva nukkuu perhepedissä, se myös nukkuu parhaiten.

Luulenpa että jos nykyään uniongelmat ovat yleisempiä, se johtuu siitä että niistä vain puhutaan ääneen enemmän, ei omata realistisia odotuksia vauva-arjesta vaan kuvitellaan että vauvan pitäisikin nukkua heti alusta alkaen heräämättä ja ollaan sitten heti puhki, kun se ei teekään niin. Koska nykyäänhän kaiken pitäisi mennä juuri niinkuin äiti haluaa.

Mä en kyllä ole samaa mieltä. Luulen että asia on pikemminkin päinvastoin. Nykyisin äitiyden oletetaan olevan kokopäivätoimi ja eletään pikemminkin enemmän vauvan ehdoilla kuin tuolloin 70-80-luvulla. Ja ehkä se jopa onkin se ongelma, että vauvan sallitaan herätellä vanhempiaan pitkin yötä.

Meidän vauvan uniongelmat alkoivat perhepetiin siirryttyämme, ja vannon kuten moni muukin ystäväpiirissämme että enää ei yksikään vauva tule meillä nukkumaan perhepedissä...

Peesaan ap:ta. Äitiys on nykyään ihan hemmetinmoista suorittamista ja täydellisyydentavoittelua, ennen lapsi syntyi elämän keskelle ja meni "siinä sivussa".

 

[hei]

No keskenmenojakaan ei ollut yhtä paljon ja lapset oli iloisempia, äidit laihempia ja parempikuntoisi ja ja ja..

Aika kultaa muistot sanon minä. =) Ja toinen juttu, et silloin ei asioista puhuttu yhtä paljon. Kyllä niitä keskenmenojakin oli, mutta niistä ei puhuttu samalla tapaa kuin nyt.

Ja p.s olen vuosimallia -80. Valvotin äitiäni kuuleman mukaan 4 x yössä aina 4 vuotiaaksi asti.

 

[ööö]

toisaalta meillä 70 ja 80 luvulla syntyneillä on paljon mielenterveysongelmia, mistähän se johtuu.

jos mulla itsellä olis yöllä hätä, olisi ihan mukava että siihen joku vastaisi. siispä teen saman vauvalleni.

 

[minä]

Mun mielestä osa syy voi olla myös imettävän äidin ruokavalio, nykyisin syödään ihan eritavalla kuin ennnen.

Ja mun äitiä oli kielletty nukkumasta mun vieressä koska se on vauvalle vaarallista

 

[poipoipoi]

toisaalta meillä 70 ja 80 luvulla syntyneillä on paljon mielenterveysongelmia, mistähän se johtuu.

jos mulla itsellä olis yöllä hätä, olisi ihan mukava että siihen joku vastaisi. siispä teen saman vauvalleni.

"toisaalta meillä 70 ja 80 luvulla syntyneillä on paljon mielenterveysongelmia, mistähän se johtuu"

Siitä että lapset "kasvoivat siinä sivussa", mitä joku tuossa edellä piti hyvänä linjana. Itse yhdyn sun ajatuksiin.

 

[vieras]

toisaalta meillä 70 ja 80 luvulla syntyneillä on paljon mielenterveysongelmia, mistähän se johtuu.

jos mulla itsellä olis yöllä hätä, olisi ihan mukava että siihen joku vastaisi. siispä teen saman vauvalleni.

"toisaalta meillä 70 ja 80 luvulla syntyneillä on paljon mielenterveysongelmia, mistähän se johtuu"

Siitä että lapset "kasvoivat siinä sivussa", mitä joku tuossa edellä piti hyvänä linjana. Itse yhdyn sun ajatuksiin.

Mielenterveysongelmat ovat kuitenkin yleistyneet tähän mennessä sukupolvi sukupolvelta. En mitenkään pysty uskomaan, että esim. 40-50-luvuilla kasvatus olisi ollut kovin lapsentahtista tai lapsen tarpeista lähtevää, sitä aiemmista vuosikymmenistä puhumattakaan (jos nyt tarkastellaan vaan Suomen historiaa, ei mitään viidakkoheimoja).

Ja 90-00-lukujen lapset näyttävät tilastojen mukaan olevan vielä kovemmin mielenterveyspalvelujen tarpeessa kuin 70-80-luvuilla syntyneet lapsena. Vaikea kuvitella, että heistä ainakaan meitä terveempiä aikuisia tulisi.