Meillä anoppi vähän väliä kyselee, mitä lapset tarviis ja sillointällöin vie minut shoppailemaan niin että saan itse valita esim. Just sellaisia vaatteita mistä tykkään ( lapset vielä niin pieniä etteivät itse osaa valita). Olen kyllä sanonut anopille, että on tosi ihanaa kun hän meitä noin auttaa kun on taloudellisesti tiukkaa, enkä edes viitsi mitään kallista valita. Hän itse monesti katsoo jonkun kaalliimman ja laadukkaamman vaihtoehdon ja sanoo, että hän mielellään ostaisi sen jos vaan minulle kelpaa.
Etenkin alussa hävetti ottaa vastaan mitään tai maksattaa ostoksiani hänellä, mutta tiedän että tekee samaa tyttärelleen, ja mieskin sanoo että turhaan nolostelen asiaa.
Nyt jouluksi taas kysyi mitä lapsislle ja kun leluja on jo niin paljon, niin ehdotin lastenhuoneeseen yhtä kivaa kalustetta, joka sitten maksettiin puoliksi. Siltikin soittelee kaupoista, että täällä oois tämmöinen ja tämmöinen, saako hän ostaa sen? Joskus joudun kieltäytymään, kun lähes aina meillä käydessään tuo jotain.
Omalta äidiltä en edes odota mitään edes lapsille, niin en pety. Ehkä siksikin hävettää ottaa anopin lahjoja vastaan, kun en omalta äidiltänikään mitään saa...