Mummot joilla itsellä pieniä lapsia

miten jaksatte ottaa huomioon lapsenlapset ja käydä vielä töissä? Riittääkö oikeastaan aikaa olla mummo? Meillä sellainen tapaus että oma äitini on 46v., työelämässä ja lapsia kotona kolme,kaikki kyllä jo koulussa(8,10,14). Aikaa ei tunnu riittävän minun lapselleni juuri ollenkaan. Valittaa aina kun ei ole aikaa kunnolla edes omille lapsille. Välillä tuntuu että tytölläni on vaan yksi mummo, myös tämä on työssä käyvä, hänellä ei ole pieniä lapsia enää mutta aikaa riittää molempien lapsien lapsille.
Oma äitini ei ole hoitanut tytärtäni ikinä,eli olisi selvitettävä joka asia hänelle jos tyttöni olisi hänellä hoidossa. toinen mummo on niin oma-alotteinen kun ottaa tytön luokseen, ei mitään ongelmaa.
Haluaisin niin että tytölläni olisi lämpimät välit molempiin mummoihin pienestä pitäen. Itse olin todella mummon tyttö!!

 

Äitisi ei ole vielä välttämättä aivan valmis mummoksi. Oma äitini sanoi, kun tuli mummoksi 54-vuotiaana ettei ole vielä valmis mummoksi. Siinä vaiheessa hänellä oli enää yksi teini-ikäinen kotona. Anoppini sen sijaan ryhtyi kilpailemaan lasten saavutuksilla ja sillä että kumpi on parempi äiti!

Ei siis alku ollut kovin ihanteellinen kummankaan kanssa, mutta loppujen lopuksi kumpikin kehitti hyvän suhteen kaikkiin lapsenlapsiinsa eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

 

Niin sitä se on jonkun kerran mulle sanonutkin että kun oon aika nuori mummoksi, mutta en ole ajatellut sen haittaavan. Vaan olisiko tuo sen valmiimpi esim 10 vuoden päästä.. Sitten varmaan on valmiimpi kun nuorin pikkusiskoni saa lapsia.. siihen menee aikaa,mutta minun lapseni on jo silloin iso.

 

Onhan toi kurjaa, mutta sinun pitää vain ajatella (ja hyväksyä!), että lapsesi ja äitisi suhde tulee olemaan vähemmän "isoäitimäinen". Voihan se silti olla hyvä suhde!

 

\

miten jaksatte ottaa huomioon lapsenlapset ja käydä vielä töissä? Riittääkö oikeastaan aikaa olla mummo? Meillä sellainen tapaus että oma äitini on 46v., työelämässä ja lapsia kotona kolme,kaikki kyllä jo koulussa(8,10,14). Aikaa ei tunnu riittävän minun lapselleni juuri ollenkaan. Valittaa aina kun ei ole aikaa kunnolla edes omille lapsille. Välillä tuntuu että tytölläni on vaan yksi mummo, myös tämä on työssä käyvä, hänellä ei ole pieniä lapsia enää mutta aikaa riittää molempien lapsien lapsille.
Oma äitini ei ole hoitanut tytärtäni ikinä,eli olisi selvitettävä joka asia hänelle jos tyttöni olisi hänellä hoidossa. toinen mummo on niin oma-alotteinen kun ottaa tytön luokseen, ei mitään ongelmaa.
Haluaisin niin että tytölläni olisi lämpimät välit molempiin mummoihin pienestä pitäen. Itse olin todella mummon tyttö!!

Olisit kiitollinen, että Sinulla on äiti =). Äidin arvon huomaat vasta, kun äitiä ei enää ole . Näin on minulla.

Miksi äitisi pitäisi hoitaa Sinun tytärtäsi? Lastenhoito on kuules Sinun hommaasi eikä äitisi! Sinähän se olet lapsen äiti! Lastenhoito ei mummoille kuulu!

Äidilläsi on kädet täynnä työtä muutenkin. 8-vuotias, 10-vuotias ja 14-vuotias vaativat äidin aikaa ja huomiota. 14-vuotias on pahimmassa murroisässä. Murrosikäisen kasvatus on hermoillekäyvääa arjen taistelua. Puhun nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ja äitisi käy vielä töissäkin. Joten missähän välissä hän lapsenlasta hoitaisi?

Vaikutat todella itsekkäältä, kun vaadit, että äitisi pitäisi hoitaa lapsenlastaan. Miksi vertailet äitisi ja anoppisi osallistumista lastenhoitoon? Hoidatatko lapsesi anopilla?

Miksi lapsen pitäisi olla "mummon tyttö" ? Taidat olla vielä aika keskenkasvuinen äiti ?

ihmettelen näitä nykyajan ruikuttajaäitejä, jotka kuskaavat lapsensa isovanhempien hoitoon . Oletteko laiskoja vai uusavuttomia vai ihan molempia?

 

Äidilläni on minun lisäkseni murrosikäinen (12v) lapsi uuden miehensä kanssa. Silti hän jaksaa leikkiä ja touhottaa ensimmäisen lapsenlapsensa kanssa, ottaa jopa yöksi hoitoon tarpeen vaatiessa, tosin isäpuoleni on ollut ainoa isäni ja on ottanut lapseni myös "omaksi" lapsenlapsekseen ja on hoitamassa ja leikkimässä mukana. Samoin siskoni on hoitanút muutaman tunnin kerrallaan lastani ja on myös äitini apuna tarvittaessa.
Ehkä äitisi ei jaksa hoitaa kolmen lapsen lisäksi vielä lapsenlapsiaan, mutta voisiko sisaruksesi olla sinulle apuna ja samoin äitisi apuna? Itsekkin olen siskoani hoitanut joten nyt hänen vuoronsa, ehkä minun lapseni sitten hoitavat hänen lapsiaan =)

 

Voi että, taas sieppoo tuon yhden äidin kommentit! Ei vanhempien tarvitse olla mitään laiskoja tai uusavuttomia, jos haluavat isovanhempien huomiota lapsilleen :headwall:

Uusavuttomuutta on,jos ei OSAA hoitaa lastaan. Laiskuuden nyt kaikki ymmärtää, mitä se on. Käsittääkseni ap ei ole kumpaakaan, on vaan surullinen siitä, että mummilla ei ole aikaa hänen lapselleen. Minusta on ihanaa, että on näinkin päin asioita ajattelevia, eikä vain niitä, jotka koko ajan sättivät ja moittivat isovanhempia ja ovat iloisia, että heitä ei TARVITSE nähdä usein. Sitä minä taas en ymmärrä!

Ap: onhan sentään hyvä, että lapsellasi on edes toinen mummi, joka hoitaa ja huomioi lastasi. Toivottavasti sinunkin äitisi vielä jossain vaiheessa jaksaa huomioida enemmän ja läheisyys säilyisi. Aika monesti on niin, että toisen puolison vanhemmat ovat enemmän ns. "lapsirakkaita", kuin toisen. Näin oli myös minulla aikoinaan. Silti en ole katkera omille vanhemmilleni, vaikka he eivät ole juurikaan hoitaneet minun lapsiani, eivätkä lellineet millään tavalla. Silti lapseni heistä tykkäävät, mutta mitään hirveän läheistä sidettä ei heidän välilleen ole muodostunut.

 

\

Voi että, taas sieppoo tuon yhden äidin kommentit! Ei vanhempien tarvitse olla mitään laiskoja tai uusavuttomia, jos haluavat isovanhempien huomiota lapsilleen :headwall:

Uusavuttomuutta on,jos ei OSAA hoitaa lastaan. Laiskuuden nyt kaikki ymmärtää, mitä se on. Käsittääkseni ap ei ole kumpaakaan, on vaan surullinen siitä, että mummilla ei ole aikaa hänen lapselleen. Minusta on ihanaa, että on näinkin päin asioita ajattelevia, eikä vain niitä, jotka koko ajan sättivät ja moittivat isovanhempia ja ovat iloisia, että heitä ei TARVITSE nähdä usein. Sitä minä taas en ymmärrä!

Ap: onhan sentään hyvä, että lapsellasi on edes toinen mummi, joka hoitaa ja huomioi lastasi. Toivottavasti sinunkin äitisi vielä jossain vaiheessa jaksaa huomioida enemmän ja läheisyys säilyisi. Aika monesti on niin, että toisen puolison vanhemmat ovat enemmän ns. "lapsirakkaita", kuin toisen. Näin oli myös minulla aikoinaan. Silti lapseni heistä tykkäävät, mutta mitään hirveän läheistä sidettä ei heidän välilleen ole muodostunut.

Hei "ämmi"!

Luepas Ap:n kirjoitus tarkemmin. Hän halusi, että äiti hoitaisi hänen lastaan enemmän. Kirjoituksesta sai sen käsityksen, että anoppi on "parempi mummo" kun hän hakee lapsenlasta kylään ja hoitoon oma-aloitteisesti. Isovanhemmat voivat olla kiinnostuneita lapsenlapsistaan ilman, että hoitavat heitä jatkuvasti.

Ap:n äiti on työssäkäyvä ihminen ja hänellä 8-, 10- ja 14-vuotiaat lapset kotona. Ymmärsin, että Ap:lla on 1 lapsi? Minusta on kohtuutonta vaatia omalta äidiltä lapsenlapsen hoitamista.

Omista sisaruksista on Ap:lle varmasti apua ja seuraa lapselle =). Ap ei kirjoituksessaan kertonut, onko hän pyytänyt omilta sisaruksiltaan apua.

Kommenttina "ämmille":
"Silti en ole katkera omille vanhemmilleni, vaikka he eivät ole juurikaan hoitaneet minun lapsiani, eivätkä lellineet millään tavalla."

Miksi isovanhempien pitää hoitaa ja lelliä lapsenlapsiaan? Lastenlasten hoitaminen ei monelta edes onnistu, kun asutaan kaukana lasten perheistä. Mitä tarkoitat "lellimisellä"? Onko se vanhempien sääntöjen kumoamista ja lastenlasten pilalle hemmottelua?

Onko äidin ja isän suvuilla jokin kilpailu menossa, kumman vanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan enemmän ?

Uusavuttomia vanhempia löytyy todella paljon. Täällä paikkakunnalla sosiaalitoimen kotipalvelu tekee tehostettua perhetyötä niissä lapsiperheissä, joissa äiti ja isä eivät osa huolehtia arjesta . Lapsille ei osata laittaa kotiruokaa, ei osata leipoa, ei siivota, ei huolehtia lasten perushoidosta. Perheen rahankäyttö on hulvatonta, ei osata edes laskea perheen menoja ja tuloja. Ostetaan valmista ja kaikkea kivaa, mitä kaupassa nähdään.

Nämä uusavuttomat äidit ja isät on passattu lapsuudenkodissaan niin pilalle, ettei heille ole opetettu alkeellisimpiakaan kodinhoidon taitoja . Isovanhempia käytetään ilmaisina kotiapuina ja monet isovanhemmat joutuvat hoitamaan lapsenlapsiaan jatkuvasti, vaikka eivät jaksa tai halua . Minusta se ei ole oikein. Isovanhemmat ovat jo omat lapsensa hoitaneet ja kasvattaneet.

Kohtuus kaikessa B)!

 

Minulla on omista lapsista nuorin nelikuinen ja lapsenlapset ovat 3 kk ja toinen 10 kk.
Enkä usko että kukaan lapsistani on kokenut ettei minulta riittäisi aikaa - lapsenlapsillekin. Mummin luo saa tulla hoitoon/yökylään aina kun vain vanhemmille sopii. Mitään ihanampaa en tiedäkään kuin ne yöt jolloin mumminkammarissa nukkuu kolme pientä tuhisijaa.
Toinen lapsenlapsistani sai hankalan alun elämään ja on joutunut viettämään sairaalassa monia monia viikkoja ja joka reissulla on mummi ja nuorin täti olleet mukana äidin ja isän tukena.
En siis todellakaan usko että omat nuorimmaiset veisivät huomiota lapsenlapsilta - tai toisin päin.

 

Olen samanikäinen äiti ja mummo, kuin äippäliini-82:n äiti, , mutta minulla ei ole enää itsellä pieniä lapsia. Ehkä olen väärä ihminen kommentoimaan täällä, mutta katson asioita nyt mummon näkökulmasta. Itse haluan olla mummi, jonka luo lapsenlapset voivat tulla ja tulevat mielellään. Vaikka kuinka olenkin hoitanut omat lapseni, niin en haluakaan kieltäytyä hoitamasta noita pieniä naperoita, lapsenlapsiani. No, yksi vain tällä hetkellä, mutta kuitenkin...

Lellimisellä tarkoitan sitä, että mummolassa voi tehdä asioita eri tavalla kuin kotona, tiettyjä sääntöjä kuitenkin rikkomatta. Voi saada joskus ylimääräisen karkin tai voi hyppiä sängyllä, jos kotona ei sitä saa tehdä, noin pieninä esimerkkeinä mainitakseni. Toki isovanhemmat voivat välittää lapsenlapsistaan muutenkin, mutta kokemukseni on, että toiset näyttävät välittämisen jotenkin syvemmin. Lapset vaistoavat kyllä herkästi oikean välittämisen. Haluan itse, että lapsenlapsille jäisi mummolakokemuksista turvallinen, iloinen muisto. Isompana muistelevat, että mummolassa oli kivaa, siellä sai sitä ja tätä. Toisenlainen kokemus voi olla, että mummolassa ei saanut tehdä mitään jännää, aina komennettiin, ym.

Myönnän, että uusavuttomuutta voi olla nykypäivänä, en kylläkään tunne yhtään sellaista perhettä. Vielä vähemmän voin väittää ketään uusavuttomaksi tai laiskaksi täällä, pelkkien kirjoitusten perusteella.

 

Vielä jäi vihaiselta äidiltä kysymättä, että oletko jo päättänyt olla tulevaisuudessa mummo, joka ei lapsenlapsiaan sitten hoida? Eli turha tulla lapsilla kysymään hoitoapua sinulta? Sanotko heillekin, että viekää lapsenne muualle hoitoon, olen jo oman osuuteni tehnyt? Miltähän heistä mahtaa sitten tuntua?

 

\

Vielä jäi vihaiselta äidiltä kysymättä, että oletko jo päättänyt olla tulevaisuudessa mummo, joka ei lapsenlapsiaan sitten hoida? Eli turha tulla lapsilla kysymään hoitoapua sinulta? Sanotko heillekin, että viekää lapsenne muualle hoitoon, olen jo oman osuuteni tehnyt? Miltähän heistä mahtaa sitten tuntua?

En vaivaa päätäni puhki mummoroolini miettimisellä. Meillä äideillä riittää töitä muutenkin! Hoidanko mahdollisia lastenlapsiani vai en? Ehkä hoidan, ehkä en!

Mistäs minä tiedän, onko omilla lapsillani lapsia vai ei? Ja haluavatko he mummoja lastenhoitajaksi vai ei? En halua väkisin tuppautua kenenkään parisuhteeseen ja lastenhoitoon. Sen verran on kokemusta molemmista.

Lastenhoito- ja kasvatustyö on äidin ja isän hommaa. Ymmärtääkseni työ on tehty, kun nuorin lapsista muuttaa pois kotoa??? Onko isovanhempien päivystettävä 24/7? Eihän sitä tiedä, kuka lapsista tarvitsee tänään tai huomenna ilmaista lastenhoitajaa......

Hyviä, luotettavia lastenhoitajia saa maksamalla kohtuullisen korvauksen hoitajalle. Kaikki eivät voi tai halua olla isovanhempien avun varassa. Isovanhempien kanssa voi olla tekemisissä ja hyvissä väleissä vaikka mummo ja vaari eivät lapsia hoidakaan.

Isovanhempia ei pidä laittaa paremmuusjärjestykseen, kuka hoitaa lapsenlapsiaan eniten. Jos mummot ja vaarit asuvat lähellä lastensa perheitä, satunnainen lastenlasten hoito onnistuu. Jos mummolat ovat toisella puolella Suomea, miten usein mummon ja vaarin on tarjouduttava hoitajaksi?

Onko kohtuullista vaatia äidiltä lapsenhoitoapua, kun äiti käy työssä ja perheen 3 lasta asuvat kotona? Minusta tuo on jo kohtuutonta ja osoittaa melkoista itsekkyyttä aikuiselta tyttäreltä.

Tähän pitäisi saada Ap:n äidin näkemys. Miten hän kokee oman isoäidin roolinsa :flower:

 

Onneksi minulla ei ole sellaista äitä kun "vihainen äiti"! Olen jo pesästä muuttanut aikoja sitten, mutta silti vieläkin soittelen ja kysyn äidiltäni neuvoja niin lastenkasvatukseen kuin yleensäkin, toinen asia on sitten noudatanko niitä .
lapseni ovat mummolassa hoidossa (äitini osaa sanoa myös ei jos hänelle ei käy). Itse olen aikoinani siivoillut tehnyt kotihommia kotona enkä vain ole odottanut että "äitini kasvattaa minut" ja voin muuttaa omilleni. Tämä elämä on vuorovaikutusta, avasin tänään naiselle oven jolla oli kädet täynnä ruokakasseja, en jäänyt odottamaan vastapalvelusta. Minä autan äitiäni milloin missäkin, äitini auttaa minua! Olkookonkin että usein se apu mitä äidiltäni tarvitsen on lastenhjoitoa -nykyisin!
Samoin autan appivanhempiani, tosin he eivät auta lastenhoidossa, mutta monesti muulla tavalla...
Ei avun pyytäminen ole pahasta, en tarkoita että AP:n äiti (tai kukaan isovanhempi) olisi velvollinen hoitamaan lapsenlapsiaan, mutta tiedän että moni ottaisi kiitollisena lastenhoitoapua juuri omilta vanhemmiltaan, koska tuntevathan he ne parhaiten lastenhoitajina (ja ovat tuttuja ja turvallisia), ovathan he tosiaan kasvattaneet meidät!!

 

Mun anopillani on yksi lapsi, joka asuu vakituisesti kotona. Hän on 17v. ja lukiolainen. Luonteeltaan sellanen,että on mustasukkainen äitinsä lapsenlapsista, suuttuu jos häntä ei huomioida tarpeeksi. Ollut sellainen ongelma siitä asti, kun meidän esikoinen reilu 3v. synty. Tämä lapsi kyllä meidän ja muidenkin sisarustensa lapsista tykkää, mutta haluaisi silti saada huomiota enemmän omalta äidiltään.

 

[/quote]

Hei "ämmi"!


Kommenttina "ämmille":
"Silti en ole katkera omille vanhemmilleni, vaikka he eivät ole juurikaan hoitaneet minun lapsiani, eivätkä lellineet millään tavalla."

Miksi isovanhempien pitää hoitaa ja lelliä lapsenlapsiaan? Lastenlasten hoitaminen ei monelta edes onnistu, kun asutaan kaukana lasten perheistä. Mitä tarkoitat "lellimisellä"? Onko se vanhempien sääntöjen kumoamista ja lastenlasten pilalle hemmottelua?
[/quote


....sehän on tietysti ihan yhtä hyvä kysymys kun että miksi EI isovanhempien pitäisi hoitaa (ja lelliä=hemmotella) lastenlapsiaan!!!???
Aika suuressa osassa maapalloa se nyt vaan tuntuu olevan enemmän tapana että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan...niin miksi? Ehkä se on sitä ihmisyyttä? En tiedä!
Ei meidänkään toinen mummi ole ikinä hoitanut meidän lapsia, päinvastoin, me olemme hoitaneet hänen nuorintaan muutaman kerran eli lasten setää....eikä mulla ole sellanen tunne että se olis multa pois, mutta ihan iloinen olisin jos mummi olis meidän lapset ottanut joskus luokseen....ihan vaikka vain siksi että ovat sukulaisia ja pitävät tosistaan, siis mummi ja lapsemme.
Eli se että isovanhemmat ottavat lapset hoitoon VOI olla KIVAA kaikille osapuolille.Tartteeko sitä sen kummemmin perustella!?

 

En todellakaan ole mikään uusavuton joka ei itse haluaisi hoitaa lastaan tai jaksa. Itse todellakin lapseni hoidan ja kasvatan!! Arvatahan se piti että joku alkaa mäkättää tästä mun aloituksesta mutta eipä siinä mitään. Onneksi oma äitini ei todellakaan ole niinkuin sinä "vihainen äiti".
Tässä oli vaan kysymys siitä että toivoisin että äidilläni olisi aikaa tyttärelleni mutta en todellakaan tarkoittanut että äitini pitäisi hoitaa lastani jatkuvasti. En todellakaan ole niitä äitejä jotka kuskaavat lapsensa mummolle ja pitävät tätä itsestään selvyytenä, että kyllä se mummo hoitaa.
Kysyn aina käykö mummolle että hoitaisi tytärtäni esim tunnin että käyn asioilla. Muuten kyllä isi hoitaa kun on kotona.
Olen todellakin surullinen siitä että mummolla ei ole aikaa tytölleni. Äitini on hyvä ihminen enkä häntä missään nimessä moiti. Olen vanhin kaikista lapsista. Hoidan paljon vieläkin näitä nuorimmaisia,tulevat joskus koulusta meille tai muuta sellaista. Meitä on yhteensä 5. Kolme enää kotona.
Tämä 14 vuotias on poika, ei hänestä ihan vielä ole lapsen vahdiksi mutta hän on sen luonteinen että kyllä hänelle voin lapseni joskus hoitoon jättää jos sitä tarvitsee, on sen verran fiksun tyyppinen eikä todellakaan kapinoiva teini.
Siis vielä sanon että itse olen sitä mieltä myös että jokaisen äidin pitää itse lapsensa hoitaa eikä mummojen. Tottakai ymmärrän että äidilläni on väsymystä oman perheen ja työn kanssa mutta tarkoitankin että lomilla voisi joskus ottaa tyttöni edes vähäksi aikaa että tutustuisivat kunnolla. Tyttöni vierastaa äitiäni hirmuisesti ihan kuin äitini olisi todella paha ihminen, sen haluaisin vaan korjata, koska äitini on todella ihana ja rakastava.
Itse olin mummon tyttö koska mummo melkein asui meillä kun olin pieni. Vielä ennen kuolemaansakin sanoi että minä sitä olen sinua hoitanut enemmän kuin kukaan!

 

No, mun kuopus oli 3v. kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi. Olen ottanut poikaa hoitoon, ollut pitkiäkin aikoja täällä, ja vaikka itsekin olen vielä työelämässä, niin otan lastenlapsia hoitoon, niin usein kuin suinkin voin, ja itsellä ei ole mitään menoja. Minusta on rikkaus, kun on oma ja lastenlapsetkin. Ihana on seurata lasten kehittymistä ja kasvamista ja onhan lastenlapsista omallekin lapselle seuraa ja leikkikaveria. Ja kun alun mustasukkaisuuksista on päästy, niin hyvin on mennyt. En tosin ole vielä niin vanha, ettenkö jaksaisi. ja kun olen aina touhunnut paljon lasten kanssa, niin en koe rasitteena olla lastenlastenkin kanssa. Tosin ei lapset joka päivä eikä joka viikkokaan tuo hoitoon, mutta joskus kuitenkin. saisivat tuoda kyllä useimminkin.

 

\

No, mun kuopus oli 3v. kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi. Olen ottanut poikaa hoitoon, ollut pitkiäkin aikoja täällä, ja vaikka itsekin olen vielä työelämässä, niin otan lastenlapsia hoitoon, niin usein kuin suinkin voin, ja itsellä ei ole mitään menoja. Minusta on rikkaus, kun on oma ja lastenlapsetkin. Ihana on seurata lasten kehittymistä ja kasvamista ja onhan lastenlapsista omallekin lapselle seuraa ja leikkikaveria. Ja kun alun mustasukkaisuuksista on päästy, niin hyvin on mennyt. En tosin ole vielä niin vanha, ettenkö jaksaisi. ja kun olen aina touhunnut paljon lasten kanssa, niin en koe rasitteena olla lastenlastenkin kanssa. Tosin ei lapset joka päivä eikä joka viikkokaan tuo hoitoon, mutta joskus kuitenkin. saisivat tuoda kyllä useimminkin.

Tämän peesaan minä aivankuin minun elämästä.Minä tulin mummoksi myös kun nuorin oli 3v,lapsenlapset on aina tervettulleita mummolaan heistä on kivaa kun mummolassa on lapsia ja paljon leluja,5 lapsenlapsi syntyy kesällä odotamme koko perhe innolla uutta vauvaa =) kyllä mummona olo on ihanaa =)

 

\

Itse olin mummon tyttö koska mummo melkein asui meillä kun olin pieni. Vielä ennen kuolemaansakin sanoi että minä sitä olen sinua hoitanut enemmän kuin kukaan!

Ehkä ne ongelmat ovat alkaneet/olleet jo tuolloin, jos mummosi on hoitanut sinua enemmän kuin äitisi. Taitaa olla totta, että ehkä äitisi tuntee itsensä liian nuoreksi isoäidiksi ja huolehtii vain omista kotona olevista.

 

\

\

Itse olin mummon tyttö koska mummo melkein asui meillä kun olin pieni. Vielä ennen kuolemaansakin sanoi että minä sitä olen sinua hoitanut enemmän kuin kukaan!

Ehkä ne ongelmat ovat alkaneet/olleet jo tuolloin, jos mummosi on hoitanut sinua enemmän kuin äitisi. Taitaa olla totta, että ehkä äitisi tuntee itsensä liian nuoreksi isoäidiksi ja huolehtii vain omista kotona olevista.

Onkohan ihan normaalia, että mummo hoitaa lapsenlasta enemmän kuin oma äiti? Lapsi pitää mummoa "äitinään". Haluaisin tietää, voiko lapsella edes olla terve suhde omaan äitiin, jos hän pitää mummoa läheisempänä kuin omia vanhempia?

Jos suhde omaan äitiin on huono, olisi tärkeää viettää aikaa omien lasten kanssa tarpeeksi. Pieni lapsi ei ymmärrä äidin ja isän poissaoloa. Lapsi kiintyy siihen aikuiseen, joka häntä eniten hoitaa.

 

Tarkoittikohan äippälini-82, että mummo on hoitanut häntä enemmän kuin äitinsä, vai että enemmän kuin joku muu - ulkopuolinen ihminen. Jos mummo on melkein asunut (kuten ap kirjoitti) samassa taloudessa, niin ei se ole mitenkään ihmeellistä, että on hoitanut lapsenlastaan! Mikä siinä VOI olla niin vastenmielistä joillekin, että isovanhemmat on läheisiä ihmisiä? Jotkut kommentit ovat järkyttävää luettavaa..

 

\

\

\

Itse olin mummon tyttö koska mummo melkein asui meillä kun olin pieni. Vielä ennen kuolemaansakin sanoi että minä sitä olen sinua hoitanut enemmän kuin kukaan!

Ehkä ne ongelmat ovat alkaneet/olleet jo tuolloin, jos mummosi on hoitanut sinua enemmän kuin äitisi. Taitaa olla totta, että ehkä äitisi tuntee itsensä liian nuoreksi isoäidiksi ja huolehtii vain omista kotona olevista.

Onkohan ihan normaalia, että mummo hoitaa lapsenlasta enemmän kuin oma äiti? Lapsi pitää mummoa "äitinään". Haluaisin tietää, voiko lapsella edes olla terve suhde omaan äitiin, jos hän pitää mummoa läheisempänä kuin omia vanhempia?

Jos suhde omaan äitiin on huono, olisi tärkeää viettää aikaa omien lasten kanssa tarpeeksi. Pieni lapsi ei ymmärrä äidin ja isän poissaoloa. Lapsi kiintyy siihen aikuiseen, joka häntä eniten hoitaa.

Voi vide...enhän mä nyt ihan kaikkea jaksanut lukea joten joo, mutta mikä ihme tää normittaminen nyt oikein on, että mikä on normaalia ja mikä ei...mun mielestä vois ajatella asiaa ennemminkin niin että joidenkin elämä nyt vaan menee niin että heillä on tilanteita jolloin tarvitaan muiden apua esim. lapsen hoitamisessa. Onko sekään nyt ihan normaalia että lapset on päivän päiväkodissa? NIINPÄ, sanokaapas se...eli se elämä nyt vaan menee meillä työssäkäyvilläkin niin että apua lastenhoitoon tarvitaan!!!!!
Voihan se olla että mummo hoiti lastenlastaan kun vanhemmat olivat töissä (oikaiskaa jos olen väärässä...) eli tuleehan siinä jo 8-9h/päivä....eli enemmän kuin omat vanhemmat.Mikä ihme siinä nyt oli ongelma?

 

\

Tarkoittikohan äippälini-82, että mummo on hoitanut häntä enemmän kuin äitinsä, vai että enemmän kuin joku muu - ulkopuolinen ihminen. Jos mummo on melkein asunut (kuten ap kirjoitti) samassa taloudessa, niin ei se ole mitenkään ihmeellistä, että on hoitanut lapsenlastaan! Mikä siinä VOI olla niin vastenmielistä joillekin, että isovanhemmat on läheisiä ihmisiä? Jotkut kommentit ovat järkyttävää luettavaa..

Niinpä niin tätähän minä juuri tarkoitinkin..hyvä että joku ymmärtää. Siis tarkoitin että mummo hoiti minua enemmän kuin kukaan muu ulkopuolinen. Siis oli meillä ja minä hänen luonaan, oli siis mun lähellä ja erittäin tärkeä mulle.

 

\

\

\

Itse olin mummon tyttö koska mummo melkein asui meillä kun olin pieni. Vielä ennen kuolemaansakin sanoi että minä sitä olen sinua hoitanut enemmän kuin kukaan!

Ehkä ne ongelmat ovat alkaneet/olleet jo tuolloin, jos mummosi on hoitanut sinua enemmän kuin äitisi. Taitaa olla totta, että ehkä äitisi tuntee itsensä liian nuoreksi isoäidiksi ja huolehtii vain omista kotona olevista.

Onkohan ihan normaalia, että mummo hoitaa lapsenlasta enemmän kuin oma äiti? Lapsi pitää mummoa "äitinään". Haluaisin tietää, voiko lapsella edes olla terve suhde omaan äitiin, jos hän pitää mummoa läheisempänä kuin omia vanhempia?

Jos suhde omaan äitiin on huono, olisi tärkeää viettää aikaa omien lasten kanssa tarpeeksi. Pieni lapsi ei ymmärrä äidin ja isän poissaoloa. Lapsi kiintyy siihen aikuiseen, joka häntä eniten hoitaa.

Kyllä äiti on minulle äiti ja mummo mummo vaikka mummon kanssa joskus pienenä vietinkin aikaa paljon!! Että ne eivät ole menneet mitenkään sekaisin niinkuin luulet. Sinä nyt et ihan ymmärtänyt mistä tässä on kysymys, mutta ei sinun tarvitsekaan. Mikä siinä on sinun mielestäsi niin ihmeellistä jos mummot HALUAVAT viettää aikaa lapsenlastensa kanssa?? Ei se tee kenestäkään yhtään huononpaa äitiä vaikka mummo hoitaisikin välillä lasta, huom VÄLILLÄ!