Mummon silmissä eriarvoinen?

[vierastus]

Huomasin sen oikeastaan vasta nyt, siskoni on tästä puhunut jo pitkään mutta eilen sitten itsekin keskityin kuuntelemaan ja tajusin, että minä ja siskoni olemme ns. huonompia mummon silmissä kuin muut lapsenlapset.

Joka kerta kun kerroin (tai siskoni kertoi) tehneeni jotain, oli joku serkuistamme tai tädeistämme tehnyt vastaavan jutun, mutta paljon paremmin. Silloin on kyse lapsikohtaisuudesta kun serkkuni lapset ovat oppineet jotain myöhemmin kuin omani. Ja jos taas serkkujen lapset on oppineet jotain aikaisemmin se tarkoittaa sitä että on hyvin kasvatettuja, fiksuja lapsia. Ja ihan tarkalleen meni näin, sillä serkkuni vauva oppi konttaamaan aikaisemmin kuin omani ja tämä serkun vauva oli niin kamalan fiksu ja oppivainen kun niin aikaisin oppi konttaamaan. Kun taas omani lähti kävelemään aikaisemmin, niin sehän on niin täysin kiinni lapsesta.

Vähän hankala selittää tosiaan, mutta meitä lyttäävästi mummo puhui Ja kun mietin aikaisempia keskusteluita niin näinhän se on menny aiemminkin, en vain ole kiinnittäny siihen huomiota.

 

[Rukoilijasirkka]

Alkakaa sanoa takaisin.

 

[hipsu]

VOI, haleja sulle! Meillä on sama ilmiö appivanhempien taholta. Mieheni on niin näkymätön ja kuulumaton, samoin kuin hänen lapsensa.

 

[Etsiväkaksoset]

Joo no sama vika täällä. Kun mun lapsilla on synttärit, mun äitini ostaa heille lahjan. Mutta oli ostanut saman lahjan sitten siskon lapselle ihan "muuten vaan" samaan aikaan. Tuli vähän paha mieli kun itse lipsautti tuon asian.

 

[ap]

Alkakaa sanoa takaisin.

En minä ainakaan viitsi. Vanhempien ihmisten kunnioitus on niin selkärangassa, että sotii täysin sitä vastaan.

 

[no ne on sellasia]

Oma mummoni aikoinaan puhui että voi antaa minulle ja veljelleni sitten opintoja varten rahaa. Tuli sitten se aika että lähdin opiskelemaan ja keräsin rohkeuteni ja menin kysymään mummolta avustusta. Tämä totesi että no veljellesi voisin antaa mutta en sulle... Tuli melkoinen ahdistus ja eriarvoisuuden tunne, en saanut henkeä ja lähdin vain pois itkua nieleskellen... Muutenkin oli niin kamala paikka mennä rahaa kerjäämään.

 

[Rukoilijasirkka]

Alkakaa sanoa takaisin.

En minä ainakaan viitsi. Vanhempien ihmisten kunnioitus on niin selkärangassa, että sotii täysin sitä vastaan.

Mikä kunnioitus? Tai siis mitä se kunnioitus on? Onko se sitä, että oikeasti kunnioittaa, vai sitä, että mielistelee, jättää sanomatta, vaikka aihetta olisi?

 

[tuttua huttua]

Meitä serkuksia on 14 yhteensä ja selvästi ne jotka kävivät mummon luona useasti ja ns. nuolivat hänen takamustaa olivat paremmassa asemassa. Mummo oli oikea matriarkka ja aina oikeassa. Näille suosikelle hän syyti rahaa ja lahjoja muut ei saaneet mitään. Kun mummo kuoli en itkenyt hautajaisissa,ei jääny ikävä.

 

[Pessi]

Meitä serkuksia on 14 yhteensä ja selvästi ne jotka kävivät mummon luona useasti

Tokihan sitä on läheisempi niiden kanssa joita näkee useammin, ja jotka vaivautuvat pitämään yhteyttä ja käymään.

 

[hipsu]

Oma mummoni aikoinaan puhui että voi antaa minulle ja veljelleni sitten opintoja varten rahaa. Tuli sitten se aika että lähdin opiskelemaan ja keräsin rohkeuteni ja menin kysymään mummolta avustusta. Tämä totesi että no veljellesi voisin antaa mutta en sulle... Tuli melkoinen ahdistus ja eriarvoisuuden tunne, en saanut henkeä ja lähdin vain pois itkua nieleskellen... Muutenkin oli niin kamala paikka mennä rahaa kerjäämään.

ohoh! oli sulla pokkaa mennä kerjäämään! Tiedätkö, vanhoilla ihmisillä on kautta aikojen ollut tapana puhua asioita toivemielessä lainkaan aikomustakaan toteuttaa puheensa. Mulle on luvattu ajokortin saatuani pikku-fiat, en saanut. Joka kerta lapsille luvataan (kun ei ole kesä), että ens kesänä mennään veneilemään ja uimaan. Joo, ei ole sitä veneilykesää vielä koskaan tullut. Ja niin monia muita katteettomia lupauksia.

 

[tiedän tunteen]

Meitä lapsenlapsia oli kaksikymmentä, mutta oltiin mummomme silmissä hyvin eriarvoisia. Kun me serkukset mentiin mummolaan, osalle annettiin mehua ja karkkia ja osalle ei.. Siis jotkut lapset kutsuttiin keittiöön käymään ja sillä välillä annettiin toisille hyvää, kun muiden piti olla toisessa huoneessa ja jäätiin ilman.
Eipä mummolassa kovin paljon käytykään, kuin mitä väliin pakolliset.
Huono mieli jäi asiasta ja kun näin tehtiin aina.
No mutta mummo on jo edesmennyt ja minäkin yli kolmekymppinen, mutta tuli vaan mieleen nyt..

 

[tutta huttua.]

Meitä serkuksia on 14 yhteensä ja selvästi ne jotka kävivät mummon luona useasti

Tokihan sitä on läheisempi niiden kanssa joita näkee useammin, ja jotka vaivautuvat pitämään yhteyttä ja käymään.

Niin itse kun asuin 350km päässä niin en ihan viikoittain pysynyt siellä käymään

 

[äskeinen]

Oma mummoni aikoinaan puhui että voi antaa minulle ja veljelleni sitten opintoja varten rahaa. Tuli sitten se aika että lähdin opiskelemaan ja keräsin rohkeuteni ja menin kysymään mummolta avustusta. Tämä totesi että no veljellesi voisin antaa mutta en sulle... Tuli melkoinen ahdistus ja eriarvoisuuden tunne, en saanut henkeä ja lähdin vain pois itkua nieleskellen... Muutenkin oli niin kamala paikka mennä rahaa kerjäämään.

ohoh! oli sulla pokkaa mennä kerjäämään! Tiedätkö, vanhoilla ihmisillä on kautta aikojen ollut tapana puhua asioita toivemielessä lainkaan aikomustakaan toteuttaa puheensa. Mulle on luvattu ajokortin saatuani pikku-fiat, en saanut. Joka kerta lapsille luvataan (kun ei ole kesä), että ens kesänä mennään veneilemään ja uimaan. Joo, ei ole sitä veneilykesää vielä koskaan tullut. Ja niin monia muita katteettomia lupauksia.

Noh, itse olen saanut sellasen kasvatuksen että perättömiä ei puhuta. Alkoi vaan mummoa vissiin dementia jo liikaa vaivata tuossa vaiheessa ja alkoi nähdä mörköjä joka nurkalla. Vähitellen olen antanut anteeksi höperölle vanhukselle, mutta hautajaisissa ei kyllä yhtään itkettänyt. Eikä mennyt veli kyllä pyytämään sitä rahaa sen paremmin.

 

[tiedän tunteen]

Oma mummoni aikoinaan puhui että voi antaa minulle ja veljelleni sitten opintoja varten rahaa. Tuli sitten se aika että lähdin opiskelemaan ja keräsin rohkeuteni ja menin kysymään mummolta avustusta. Tämä totesi että no veljellesi voisin antaa mutta en sulle... Tuli melkoinen ahdistus ja eriarvoisuuden tunne, en saanut henkeä ja lähdin vain pois itkua nieleskellen... Muutenkin oli niin kamala paikka mennä rahaa kerjäämään.

ohoh! oli sulla pokkaa mennä kerjäämään! Tiedätkö, vanhoilla ihmisillä on kautta aikojen ollut tapana puhua asioita toivemielessä lainkaan aikomustakaan toteuttaa puheensa. Mulle on luvattu ajokortin saatuani pikku-fiat, en saanut. Joka kerta lapsille luvataan (kun ei ole kesä), että ens kesänä mennään veneilemään ja uimaan. Joo, ei ole sitä veneilykesää vielä koskaan tullut. Ja niin monia muita katteettomia lupauksia.

On pakko ottaa kantaa. Eihän hän kerjännyt vaan asiassa oli kyseessä lupausten pitäminen. Kyllähän sitä aina voi kysyä lupausten perään. Silloin se kerjäämistä olisi, jos ei olisi ollut koskaan puhettakaan.

 

[Nanni-77]

meillä myös anoppi pitää lapsenlapsia eri arvoisina. vaikka on meidän lapsen esim. synttärit kun mieheni siskon tyttö astuu ovesta sisään ei meidän tytöille sanota sanaakaan. On kurjaa kun vanhempi lapsi jo huomaa asian. Vaikka mummi asuu lähellä ei lapsemme hänestä puhu vaan mummusta joka asuu yli 600km päässä.Joka on myös sanonut; syli on avoin kaikille lapselapsille (5kpl) vaikka yhtäaikaa

 

[ap]

Alkakaa sanoa takaisin.

En minä ainakaan viitsi. Vanhempien ihmisten kunnioitus on niin selkärangassa, että sotii täysin sitä vastaan.

Mikä kunnioitus? Tai siis mitä se kunnioitus on? Onko se sitä, että oikeasti kunnioittaa, vai sitä, että mielistelee, jättää sanomatta, vaikka aihetta olisi?

No mielistele minä en, mutta en näe syytäkään sanoa vastaavalla tavalla takaisin.

Luulen, että syy on äidissämme. Mummo ei oikein koskaan tykännyt hänestä eikä äiti mummosta.

Ja noista välimatkoista yms. Me käymme useimmin mummolla kylässä, toki muut soittelevat sitten enemmän kun asuvat kauempana. Mekin soittelemme mutta vähän harvemmin, noin kerran kaksi kahdessa viikossa. Käymme varmaan noin kuukauden välein (meilläkin välimatkaa silti noin 200 km).

 

[pieras]

Muistan miten mun isoäitini ylisti välistä serkkujani ja se tuntui pahalta. Myöhemmin kuulin äidiltä, että hän koki minut ja sisarukseni läheisimmiksi lapsenlapsiksi ja se ylistys ikään kuin kompensoi puutteellista suhdetta.

Tarkoitan, että ei aina kyse ole siitä, että olisi vähempiarvoinen. Tämä siis silloin, kun toimitaan "puhetasolla".