Mummon juomisongelma

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rietuliini
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

rietuliini

Jäsen
13.11.2004
38
0
6
Mieheni äiti hoitaa työnsä, mutta vapaa-aikana juo melko paljon, jopa sunnuntaina saattaa jatkaa juomista tissutellen vaikka maanantaina menee töihin. Hän tykkää kovasti lapsista ja on innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsestaan. Hän kyselee aina poikaamme hoitoon, (on ollut vain pari kertaa tunnin). Viimeeksi olimme alustavasti sopineet, että tuomme pojan hänelle ja kun sitten mentiin, hän oli selvästi juonut. Emme tietenkään jättäneet poikaa mummolaan, vaikka hän sanoikin, että menkää vain!!! Luuli ilmeisesti, ettei huomata hänen juoneen. Lähdettiin lyhyen kyläilyn jälkeen pois puhumatta asiasta. Nyt odottelen, että mieheni selvittäisi tämän asian, mikä tuntuu olevan tosi vaikeaa. Luottamus anoppiin meni aika lailla kokonaan, en tiedä voinko tulevaisuudessa päästää hoitoon saatika yökylään, koska hän oli valmis hoitamaan nytkin lastamme juovuksissa, vaikka lupaisikin olla selvinpäin. Tämä asia tuntuu pahalta sekä vaivaa minua todella paljon ja olen tosi pettynyt lapseni mummoon. Olen ajatellut, että hän lasta hoitaessaan ei joisi, se on mielestäni itsestäänselvyys! Kertokaa ajatuksia ja kokemuksia vastaavasta!
 
:wave: Mun äiti teki samat mulle, ja mä tein selväksi,etten tuo enää lapsiani hälle hoitoon. Luotto meni. Enkä pyydä häntä meille...
Mun äiti kans hoitaa työnsä,mut vapaa-aikansa juo enemmän tai vähemmän...Siinä ei puheet auta.Paras on tehdä selväksi,että te elätte omaa elämäänsä,hän omaansa.Ja jos haluaa,että teidän elämänne kohtaavat jotenkin,niin siinä välissä ei ole viinaa.Kokeilkaa sillai,et pyydätte anoppiasi teille hoitamaan lasta...en veisi sinne lapsiani,mut perustelisin hänelle sen kun hän on selvinpäin.humalaiselle on turha selitellä.Voimia!
 
Siis minun äitini. Hän asuu kaukana enkä tiedä todellista tilannetta. Töissä hän käy ja hoitaa asiansa ok, mutta vapaalla ollessa en usko hänen olevan selvinpäin. Kuvittelin, että kun hän erosi isästäni tilanne helpottaisi mutta ei :/

Olen joutunut sanomaan, että minulle ei tarvitse kännissä soittelemaan. Lyönyt luurinkin korvaan. Voitte arvata, mistä hän kännissä "puhuu" Eli siitä kuinka isäni on NIIIIIN huono mies, kiero ja ties vaikka mitä...

Pahinta on kuitenkin nyt, kun olen saanut esikoiseni. Äitini haluaisi selvästi mummottaa. Mutta tavatessamme hän ei kykene olemaan kokoaikaa juomatta. VAIKKA hän tietää etten pidä siitä että hän on kännissä niin kuitenkin esim. viikon mittainen vierailu on niin pitkä, että sen aikana on pakko kännätä ainakin yksi päivä.

Tästä seuraa sitten se, että en halua edes nähdä äitiäni. Mikä on :'( koska hän on ihana ihminen selvinpäin ja haluaisin että hän voi mummottaa niin paljon kuin sielu sietää.

Mutta minkäs tässä tekee? Asia ei voi olla hänelle epäselvä. Enkä minä kehtaa siitä enää hänelle sanoakaan..
 
Tuonkaltainen +++ muut tilanteet johti siihen, että hain sille entiselle anopille just perjantaina lähestymiskieltoa.
On myrkyttänyt kännisillä, irvistelevillä ja sekopäisillä puheillaan mun vanhemman tytön mieltä (nyt 5v 9kk).
Jätti myös tytöt palauttamatta keväällä..., silloin en ollut viellä vihainen..., mutta nyt riittää.
Kamala kuulla kun 5v puhuu kuin itsestäänselvyytenä paskaa jote se vainoharhainen hirviöakka on sille suoltanut.
 
Täällä myös yksi pieni perhe, joka kärsii isovanhempien juomisesta. Lapselta on viety nyt viimeinenkin isovanhempi, kiitos kuningas alkoholin. Itse alan olla jo ääriäni myöten täynnä vihaa ja surua tuon asian tiimoilta, tuntuu kuin kohta halkeaisin. Voi kun lapseni saisi jostain selvän mummon ja vaarin, sellaiset isovanhemmat, jotka olisivat rehellisiä ja joihin voisi luottaa...
 
Senkun jatkuu ja lähestymiskieltooikeudenkäynti alkaa 2 tunnin päästä.
Sill on siell lakimies ja kaikki.
Vaatii multa 800 eur kipurahaa perättömästä lähestymiskiellosta.
Ja mikä hauskaa.
Siellä on sen entinen mies, lastemme äidin isä todistamassa.
Eli pariskunta koolla..., pariskunta joka tuhosi kaksi omaa tytärtään viinan ja väkivaltaisuuden takia siten, että tytöt ( toinen siis lastemme äiti/ex-vaimoni) huostaanotettiin.
 
Meillä oli semmonen tilanne, että vanhempani ostivat kesämökin kesällä -99, jonka jälkeen alkoi äitini rankempi juominen.
Hänellä oli tosi pitkät kesälomat, jolloin juominen riistäytyi käsistä. Eka lapsemme syntyi vuonna 2002 ja hän oli kyllä välillä hoidossa vanhemmillani, kunnes yhden kerran äitini oli selvästi humalassa viedessämme lasta hoitoon.
Sen jälkeen emme tavanneet enää kuin arkisin.

Yritin puhua äidille, mutta siitä ei tullut mitään. Yhdenkin kerran hän lukkiutui vessaan yrittäessäni ottaa asiaa puheeksi. Tilanne meni sitten niin pahaksi, että kaksi vuotta sitten kesän päätteeksi hän joi itsensä kahdeksi viikoksi sairaalaan.
Olin salaa helpottunut, koska hän pelästyi niin, että juominen loppui kokonaan. Tai niin luulin, mutta kaksi vuotta myöhemmin oli taas sairaalassa haimatulehduksen vuoksi. Nyt ollut yli puoli vuotta kuivilla ja toivottavasti myös pysyy.

Tää on asia, josta jostain syystä ei puhuta, vaikka ongelma on selvästi aika monissa perheissä tuttu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pikkuvaemo:
Tää on asia, josta jostain syystä ei puhuta, vaikka ongelma on selvästi aika monissa perheissä tuttu.

Totta! Mutta nyt oli uudessa meidän perhe-lehdessä tästä juttu, oli todellakin sellainen, missä oli asiaa eikä sitä liioin kaunisteltu. Iltalehden nettisivuilla oli siitä kans tehty tiivistelmä, löytyy varmaan arkistosta (olikohan pari viikkoa sitten, kun sen sieltä bongasin). Tää asia pitäisi nostaa tapetille ja vauhdilla! Meillä ainakin isovanhempi kieltää täysin, että hänen alkoholinkäyttönsä vaikuttaisi mitenkään lapsenlapseen.

Mörri: Eipä kuulosta helpolta tuo teidän tilanne :/ Jos voimia riittää niin otahan yhteyttä lehtiin, jos ette voita tuossa taistossa, olisi hyvä saada kissa nostettua pöydälle!
 
Ja meni aivan loistavasti. Kesti 3 tuntia.
Valheita..., valheita ja taas valheita. Meinas riemu revetä kun anopin 3 todistajaa oli todistajanlausuntonsa antanu.
Muut puhu kattilasta ja anopin (siis entisen) todistajat jostain aidanseipäistä.
päätös tulee viikon päästä.
Ja vaik ei lähestymiskieltoa tulisikaan..., niin ainakin nyt herää huomaamaan, että olen tosissani.
Minun on saatava työrauha sille elämäni tärkeimmälle työlle jota nyt teen.
Sen työn vaikutus tulee vaikuttamaan tyttöjeni koko elämään..., 80 vuotta tai jotain ja siinä minun on onnistuttava, sillä se tulee palkitsemaan itse itsensä..., kun saan joskus seurata omia, aikuisia, vahvaluonteisia ja oikeudenmukaisia tyttäriäni.
En tod tarvitse vihamielisiä omaneduntavoittelijoita lisärasitteeksi.
Mieluimmin jaan kaiken potentiaalini tytöilleni.
(siis tyttöjen äitihän on häippässy meiltä ja nauttii vapaudestaan. Ei ole kuukauteen käyny kertaakaan tyttöjä kattomassa. Ja joulunkaan jälkeen vaan 3 kertaa, yht noin 3 tuntia ja silloinkin meidän varastosta jotain romujaan).
 
että lähestymiskieltoa ei kevein perustein anneta.
Meidänkään asia ei ihan lähestymiskiellon niitä kategorioita täyttänyt.
Mutta oli kuitenkin 14 kuukauden jatkumona ja kun loppua ei näkyny olevan..., niin tuli.
 
Tuntuupa olevan yllättävän yleistä tuo isovanhempien juominen :'( Meillä on sellainen tilanne, että anoppi juo kausittain niin paljon, ettei tule kysymykseenkään antaa lapsiamme hänelle hoitoon. Selvinpäin hän on todella ihana ihminen ja tulee lasten kanssa toimeen mainiosti. Todella harmillista, etteivät pojan lapset tunnu anoppia kuitenkaan juuri kiinnostavan, alkoholi vie...
Anoppi sattuu vielä olemaan meidän perheelle ainoa sukulainen lähiseudulla, joten muuta tukiverkostoa meillä ei ole. Kovin yksin siis ollaan näissä lastenhoitoasioissa, eikä lapsillekaan ole kovin kiva keksiä selityksiä, miksi mummia ei olla nähty taas pitkään aikaan. Pienet kun tietysti olisivat kovin mielellään mumminsa kanssa :'(
 
Meillä ongelmaa ei voi juomiseksi sanoa, mutta oma äitini tissuttelee ja olen huolissani hänen terveydentilastaan. Äitini juominen ei vaikuta hänen kykyynsä hoitaa lapsia, mutta jotenkin tuntuu että jos joka iltaa täytyy ottaa olut tai lasillinen viiniä ennen nukkumaan menoa, niin jotain on vialla. Ja perjantaina heti kotiin päästyään avaa oluen ja siitä sitten alkaakin tissuttelu, joka loppuu ma aamuna. Äitini juo sen verran vähän, että on varmasti aamuisin ajokunnossa ja halutessaan pystyisi varmasti myös ajamaan myös illalla...
Olen joskus ajatellut, että pitäisi pitää kirjaa hänen juomisestaan ja sitten avata keskustelu, äitini tuntien kun keskustelun voisi käydä vaan nojaamalla faktoihin.
Olen jo jonkin aikaa miettinyt asian esilleottamista, mutta puheenaihe on varsin arka. Ja kun itsekkään en lasiin sylje, niin voin olla varma että saisin koko keskustelun silmilleni...
 
Tämä on todella surullinen ongelma! Minunkin äitini juominen on ryöstäytynyt käsistä. Meni monta vuotta, ennenkuin uskoin, että äitini tissuttelee arkisin, viikonlopput ja lomat menevät sitten reippaamman viinin ja konjakinjuonnin parissa. Faktaa on kuitenkin hankala näyttää, sillä äitihän kieltää ongelman ihan täysin ja on niin vakuuttava/manipuloiva, että melkein siihen haluaa uskoa. Puheenaihe on todella arka ja jos varovasti yrittää ottaa asiaa puheeksi niin vastassa on marttyyrien marttyyri. Kuvittelin, että asiat voisivat muuttua parempaa suuntaan kun äidistä tuli mummo mutta saahan sitä kuvitella. Kyllä se alkoholi on tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Nimiäisissäkin tuore mummo vetäisi illalla kunnon kännit ja tuputti minullekin koko ajan liköörinlitkujaan, eikä ymmärtänyt ettei se ole minulle edes vaihtoehto imetysaikana. Ikävää, kun olen niin pettynyt äitiini ja luottamus on täysin mennyt,en voi ollenkaan luottaa hänen puheisiinsa, totuus on aina ihan jotain muuta. Voin jopa sanoa inhoavani omaa äitiäni ja se tuntuu erityisen raskaalta nyt kun olen itsekin äiti. Minusta olisi kamalaa, jos oma lapseni tuntisi joskus näin minua kohtaan.
 
On tosi vaikea aihe. Meille on tulossa lapsi. Miehen isä on alkoholisti, en ole nähnyt häntä koskaan selvinpäin. Hän nyt ei itse aktiivisesti halua lapsia edes hoitaa, mutta kyllä varmasti haluaa tavata lastamme. Ja en mie halua häntä täysin sulkea tämän lapsen elämästä pois.

Miten ihmeessä näitä asioita selittää pienelle lapselle? Mieheni siskon lapsetkin taitavat vähän pelätä tätä isoisää, mutta tuskin vielä ymmärtävät miksi isoisä käyttäytyy omituisesti. Tämä juomisongelma on ollut niin kauan että hän tuskin enään pystyy lopettamaan (ihan miehen lapsuudesta alkaen vähintään eli kohta 30 vuotta) ja siitä asiasta on turha mennä puhumaan. En halua sotkea välejäni koko miehen sukuun, jotka tiedostavat ongelman, mutta myös hyväksyvät sen että mies juo. Käytännössähän siinä kävisi niin, että mua ei enään hyväksyttäs sukuun. Mieheni taas on niin tottunut siihen, että isänsä juo.

Voi jos joku kokenut tai ammattilainen osais kertoa kuinka näiden isovanhempien suhteen kannattaa toimia! Mutta kukaan ei taida tietää vastausta.
 

Yhteistyössä