G
ggggg
Vieras
Äitini on kieltäytynyt hoitamasta lapsenlapsiaan, moneen otteeseen. Aloitti jo silloin kun odotin ensimmäistä(vahinko) ja en kyllä edes kysynyt vaan ihan omatoimisesti marmatti nähdessämme että hän on omat lapsensa hoitanut ja turha sitten odottaa että hän alkaa muiden lapsia hoitamaan.
Kun esikoinen oli pieni, jäin yksinhuoltajaksi ja masennuin. Pyysin äidiltäni apua muutaman kerran lapseni hoitoon, mutta koskaan ei suostunut, ei edes hammaslääkäriajaksi suostunut ottamaan, eikä auttamaan kun olimme molemmat yhtäaikaa kipeitä. Aukoi vaan päätä ja edelleen sanoi että itse teit, hoidakin itse. Myös siinä tilanteessa kun olin vaikeasti masentunut ja en oikeasti pystynyt/jaksanut huolehtia lapsesta kunnolla ja oli huostaanoton uhka. Tässä tilanteessa meitä auttoi eräs puolituttu.
Nyt sitten vuosia myöhemmin, kun äitini läheinen ystävä on tullut mummoksi ja oikein hehkuttaa mummoudellaan ja lapsenlapsillaan, on äitini alkanut esittää mummoa aina kun mahdollista esim. sukujuhlissa. Emme ole olleet siis juurikaan tekemisissä tässä näinä vuosina, nähneet noin 2-4 kertaa vuodessa ja puhuneet puhelimessa vielä harvemmin. Sukulaisten silmissä hän esittää läheistä mummoa, en oikein itsekään osaa reagoida tähän muuten kuin olemalla hämilläni ja hiljaa. Lapsikin on aika kummissaan asiasta mutta on aika ujo luonteeltaan eikä ole sen kummemmin mitään ihmeitä möläytellyt hänkään, on kyllä ihmetellyt jälkeenpäin joskus. MItään aiempia puheitaan ei ole koskaan ottanut puheeksi itse eikä ole suostunut asiasta mitään puhumaan, olen itse pari kertaa yrittänyt nostaa kissaa pöydälle.
Nykyään hän pitää silloin tällöin yhteyttä ja on esim. pyytänyt minua sosiaalisessa mediassa kaverilistalleen, johon en kyllä ole vastannut. Olen ahdistunut tilanteesta ja koen usein joutuneeni jotenkin hyväksikäytetyksi kun olen hänen kanssaan tekemisissä. Käytös on sellaista nykyään että kutsutaan vaikka johonkin ja ollaan niin maireina kun tullaan paikalle ja muut ovat näkemässä, mutta kun muut eivät näe, olen ilmaa. Mitkään asiani eivät myöskään häntä edelleenkään kiinnosta pätkääkään, hän haluaa vain soittaa ja valittaa sisaruksistani tai muista ihmisistä, mistään muusta juttelu ei saa tuulta alleen.
Miten tekisit tässä tilanteessa itse, jatkaisitko niin kuin ennenkin? Tilanne syö minua jotenkin kohtuuttomasti. En oikein tiedä kumpi olisi parempi, yrittää vaan olla täysin piittaamatta koko ihmisestä vai pitäisikö minun edes yrittää ottaa kontaktia, jos siltä puolelta tulee jotain yhteydenottoa.
Kun esikoinen oli pieni, jäin yksinhuoltajaksi ja masennuin. Pyysin äidiltäni apua muutaman kerran lapseni hoitoon, mutta koskaan ei suostunut, ei edes hammaslääkäriajaksi suostunut ottamaan, eikä auttamaan kun olimme molemmat yhtäaikaa kipeitä. Aukoi vaan päätä ja edelleen sanoi että itse teit, hoidakin itse. Myös siinä tilanteessa kun olin vaikeasti masentunut ja en oikeasti pystynyt/jaksanut huolehtia lapsesta kunnolla ja oli huostaanoton uhka. Tässä tilanteessa meitä auttoi eräs puolituttu.
Nyt sitten vuosia myöhemmin, kun äitini läheinen ystävä on tullut mummoksi ja oikein hehkuttaa mummoudellaan ja lapsenlapsillaan, on äitini alkanut esittää mummoa aina kun mahdollista esim. sukujuhlissa. Emme ole olleet siis juurikaan tekemisissä tässä näinä vuosina, nähneet noin 2-4 kertaa vuodessa ja puhuneet puhelimessa vielä harvemmin. Sukulaisten silmissä hän esittää läheistä mummoa, en oikein itsekään osaa reagoida tähän muuten kuin olemalla hämilläni ja hiljaa. Lapsikin on aika kummissaan asiasta mutta on aika ujo luonteeltaan eikä ole sen kummemmin mitään ihmeitä möläytellyt hänkään, on kyllä ihmetellyt jälkeenpäin joskus. MItään aiempia puheitaan ei ole koskaan ottanut puheeksi itse eikä ole suostunut asiasta mitään puhumaan, olen itse pari kertaa yrittänyt nostaa kissaa pöydälle.
Nykyään hän pitää silloin tällöin yhteyttä ja on esim. pyytänyt minua sosiaalisessa mediassa kaverilistalleen, johon en kyllä ole vastannut. Olen ahdistunut tilanteesta ja koen usein joutuneeni jotenkin hyväksikäytetyksi kun olen hänen kanssaan tekemisissä. Käytös on sellaista nykyään että kutsutaan vaikka johonkin ja ollaan niin maireina kun tullaan paikalle ja muut ovat näkemässä, mutta kun muut eivät näe, olen ilmaa. Mitkään asiani eivät myöskään häntä edelleenkään kiinnosta pätkääkään, hän haluaa vain soittaa ja valittaa sisaruksistani tai muista ihmisistä, mistään muusta juttelu ei saa tuulta alleen.
Miten tekisit tässä tilanteessa itse, jatkaisitko niin kuin ennenkin? Tilanne syö minua jotenkin kohtuuttomasti. En oikein tiedä kumpi olisi parempi, yrittää vaan olla täysin piittaamatta koko ihmisestä vai pitäisikö minun edes yrittää ottaa kontaktia, jos siltä puolelta tulee jotain yhteydenottoa.
