K
"kiukkuinen"
Vieras
Eli ongelmana on se, että yksi lapsista on kova valehtelemaan ja tekemään luvattomuuksia. Lapsi on nyt 7-vuotis, mutta on tämä tällaista ollut "aina". Eli lapsi ottaa luvatta tavaroita täällä kotona, siis esimerkiksi minun tavaroitani. Ei vie kavereiltaan tai muualta, mutta kotona käy penkomassa paikkoja ja tavaroita jotka ei hänelle kuulu. Vie minun laukustani tavaroita yms.
Lisäksi lapsi keksii ihan älyttömiä juttuja, siis satuilee. Ja kirkkain silmin valehtelee asioista, alkaen läksyistä ja vaikka nyt sitten käsien pesusta tai siivoamisesta tai asioiden tekemisestä. Mummi tälle aina naureskelee, kun on niin suloista, ai että, ihan on samanlainen kuin mummi itse pienenä, mummikin aina satuili, voi että kun on niin ihanaa.
Mua suoraan sanottuna vituttaa, koska meidän mielestämme ei todellakaan ole mitenkään suloista tai ihanaa sellainen, että lapsi valehtelee kirkkain silmin tai että käy luvatta penkomassa äidin tai isän tavaroita. Ei ole suloista ja kivaa huomata kiireisenä aamuna, että lapsi on tyhjentänyt mun lompakosta tavarat, tai että on laittanut mun puhelimen jonnekin tai että bussikortti on kadonnut. Ei ole suloista ja ihanaa, ettei voida luottaa lapsen sanaan asioissa. Se on valehtelua, eikä "voi että semmoista ihanaa juksaamista".
Ihan perussäännöt on käytössä kaikillla muillakin meidän lapsilla, mutta mummi oikein ylistää tätä yhtä siitä, että käyttäytyy huonosti
Tästä ollaan mummin kanssa juteltu jo useamman kerran, muttei mene millään perille
Lisäksi lapsi keksii ihan älyttömiä juttuja, siis satuilee. Ja kirkkain silmin valehtelee asioista, alkaen läksyistä ja vaikka nyt sitten käsien pesusta tai siivoamisesta tai asioiden tekemisestä. Mummi tälle aina naureskelee, kun on niin suloista, ai että, ihan on samanlainen kuin mummi itse pienenä, mummikin aina satuili, voi että kun on niin ihanaa.
Mua suoraan sanottuna vituttaa, koska meidän mielestämme ei todellakaan ole mitenkään suloista tai ihanaa sellainen, että lapsi valehtelee kirkkain silmin tai että käy luvatta penkomassa äidin tai isän tavaroita. Ei ole suloista ja kivaa huomata kiireisenä aamuna, että lapsi on tyhjentänyt mun lompakosta tavarat, tai että on laittanut mun puhelimen jonnekin tai että bussikortti on kadonnut. Ei ole suloista ja ihanaa, ettei voida luottaa lapsen sanaan asioissa. Se on valehtelua, eikä "voi että semmoista ihanaa juksaamista".
Ihan perussäännöt on käytössä kaikillla muillakin meidän lapsilla, mutta mummi oikein ylistää tätä yhtä siitä, että käyttäytyy huonosti
Tästä ollaan mummin kanssa juteltu jo useamman kerran, muttei mene millään perille