V
vierailija
Vieras
Meillä on teini-ikäinen tyttö joka on aina ollut vähän omanlaisensa. Tästä seurannut kiusaamista ja itsetunto-ongelmia. Myös itsetuhoisuutta ollut, mutta nyt kaikki on huomattavasti paremmin ja välit meihin vanhempiin on aina olleet hyvät. Tyttö kärsii paniikkihäiriöstä ja hän on hyvin haavoittuvainen ja painostettuna menee lukkoon. Me olemme yhdessä löytäneet hyvän koulutusvaihtoehdon, myös tyttö itse on tyytyväinen ja innoissaan aloittamassa nyt koulutaipaletta.
Ongelma onkin nyt mummi. Isän äiti. Hän on erittäin korkeasti koulutettu ja erittäin vanhoillinen ja vaatii että kaikki tietenkin käy lukion! Mies yrittänyt jutella kauniisti äitinsä kanssa ettei ahdistaisi nuorta kaiken muun paineen keskellä, mutta mummi ei halua asiasta keskustella. Itsestäänselvyys että tyttö kouluttautuu yhtä suuresti ja mahtavasti kuin koko suku ja hän itse! Piste. Ei mitää, mutta kun mummi tytöllekin asiaa jankuttaa kokoajan, ja kahdesti päättynyt paniikkikohtaukseen.
Miten tästä nyt vääntäs mummille rautalangasta että tyttö ahdistuu nyt liikaa tästä??
Ongelma onkin nyt mummi. Isän äiti. Hän on erittäin korkeasti koulutettu ja erittäin vanhoillinen ja vaatii että kaikki tietenkin käy lukion! Mies yrittänyt jutella kauniisti äitinsä kanssa ettei ahdistaisi nuorta kaiken muun paineen keskellä, mutta mummi ei halua asiasta keskustella. Itsestäänselvyys että tyttö kouluttautuu yhtä suuresti ja mahtavasti kuin koko suku ja hän itse! Piste. Ei mitää, mutta kun mummi tytöllekin asiaa jankuttaa kokoajan, ja kahdesti päättynyt paniikkikohtaukseen.
Miten tästä nyt vääntäs mummille rautalangasta että tyttö ahdistuu nyt liikaa tästä??