Ä
äityliini
Vieras
Eli meillä 1½ -vuotias tyttö, jota hoidetaan miehen kanssa vuorotellen kotona työaikoja sovitellen, mies tekee paljon ilta- ja viikonloppupäivystyksiä ja hoitaa arkipäivinä, minä teen 80 % työaikaa ja näin tyttö siis kotihoidossa. Mutta aina välillä tulee aikoja, että mummi täytyy tilata viikoksikin hoitamaan, koska itselläni on ulkomaan työkomennuksia ja olen max 2 yötä pois kotoa. Tyttö ja mummi tulevat mainoisti toimeen. Osaksi siksi, että mummi keskittyy 100 % lapseen ja tohuaa kokoajan lapsen kanssa ja kaikki menee lapsen ehdoilla. Esim. vaipan vaihto on mummin pestin jälkeen yhtä tuskaa, koska mummi juoksee vaipan kanssa tytön perässä ja tyttö vain nauraen viuhtoo pitkin huushollia. Samoin pukemisessa heillä menee 3 krt se aika, mikä itselläni. Noh, nyt viimeksi palattuani työkeikalta, kesti pari vuorokautta, aloin miettiä, että meneeköhän tää jo liian pitkälle. Tyttö on tosi ihana, kun mummi ei ole paikalla, mutta suoraan sanottuna touhu on aika mahdotonta, kun mummi on meillä. Mummi jäi vielä pariksi seuraavaksi päiväksi, koska miehenikin oli pitkässä päivystysvuorossa ja minä menssa töihin. Mutta iltanukutukset eivät onnistu mummin meillä ollessa, tyttö huutaa vain pois sängystä. Muulloin kääntää kaksi kertaa kylkeä ja nukahtaa itkuitta. Syömiset ei suju (mummi ilmeisesti aika paljon herkkuja antaa, mikä sinänsä ei minua haittaa, koska paino menee alakäyrillä). Ja tyttö palastaa vain mummin luo kokoajan. Kieltämättä olen vähän kateellnenkin... tulipa pitkästi. Mutta mitä ihmettä teen... Tuntuu, että olen menettämässä ykköspaikan tyttöni elämässä ja mummi astumassa tilalle... Onko samanlaisia kokemuksia? Miten toimitte?