Mummi jo liian tärkeä?

[äityliini]

Eli meillä 1½ -vuotias tyttö, jota hoidetaan miehen kanssa vuorotellen kotona työaikoja sovitellen, mies tekee paljon ilta- ja viikonloppupäivystyksiä ja hoitaa arkipäivinä, minä teen 80 % työaikaa ja näin tyttö siis kotihoidossa. Mutta aina välillä tulee aikoja, että mummi täytyy tilata viikoksikin hoitamaan, koska itselläni on ulkomaan työkomennuksia ja olen max 2 yötä pois kotoa. Tyttö ja mummi tulevat mainoisti toimeen. Osaksi siksi, että mummi keskittyy 100 % lapseen ja tohuaa kokoajan lapsen kanssa ja kaikki menee lapsen ehdoilla. Esim. vaipan vaihto on mummin pestin jälkeen yhtä tuskaa, koska mummi juoksee vaipan kanssa tytön perässä ja tyttö vain nauraen viuhtoo pitkin huushollia. Samoin pukemisessa heillä menee 3 krt se aika, mikä itselläni. Noh, nyt viimeksi palattuani työkeikalta, kesti pari vuorokautta, aloin miettiä, että meneeköhän tää jo liian pitkälle. Tyttö on tosi ihana, kun mummi ei ole paikalla, mutta suoraan sanottuna touhu on aika mahdotonta, kun mummi on meillä. Mummi jäi vielä pariksi seuraavaksi päiväksi, koska miehenikin oli pitkässä päivystysvuorossa ja minä menssa töihin. Mutta iltanukutukset eivät onnistu mummin meillä ollessa, tyttö huutaa vain pois sängystä. Muulloin kääntää kaksi kertaa kylkeä ja nukahtaa itkuitta. Syömiset ei suju (mummi ilmeisesti aika paljon herkkuja antaa, mikä sinänsä ei minua haittaa, koska paino menee alakäyrillä). Ja tyttö palastaa vain mummin luo kokoajan. Kieltämättä olen vähän kateellnenkin... tulipa pitkästi. Mutta mitä ihmettä teen... Tuntuu, että olen menettämässä ykköspaikan tyttöni elämässä ja mummi astumassa tilalle... Onko samanlaisia kokemuksia? Miten toimitte?

 

[Äiti11]

Meillä myös mummo hoiti lastamme lapsen ollessa noin vuoden ikäinen. Mummo ns. noudatti meidän sääntöjä kasvatuksessa eli arkipäivät oli samanlaisia kuin isän tai äidin kanssa. Mummo oli kyllä ihan varmasti paljon enemmän juuri lapsen kanssa, leikkien ja viihdyttäen sitä. Äitinä ja isänä sitä kotona tekee välillä muutakin. Minusta on ihanaa että mummo antaa lapsellemme paljon huomiota ja aikaa. Toisaalta lapsen itsensä kannalta on hyvä että teillä kotona on teillä ja mummolla ns. samat kasvatukselliset periaatteet. Keskustelkaa mummon kanssa niistä asioista jotka mietityttävät teitä. Yrittäkää luoda sellaiset yhteiset säännöt. Kertokaa että arvostatte mummon hoitoa mutta kertokaa niistä päivistä kun mummo lähtee mitä ongelmia teillä on silloin lapsen kanssa.

Nykyisin lapsemme on päivähoidossa. Mummojen kanssa lapsemme on siis paljon harvemmin ja silloin kun hän on mummojen kanssa niin niillä on ihat omat "sääntönsä" eli enää mummojen ei tarvitse olla kuin lelliviä mummoja (ja sitä ne kyllä tekevätkin).

 

[ap.]

joo, kyllä meillä on ihan samat säännöt muuten kuin ruoan osalta, jossa itse olen kaketi liiankin puritaani. Eli mummi antaa esim. jäätelöä jälkiruoaksi, joskus keksin yms. mitä itse en anna. Siitä en viitsi alkaa kättä vääntämään. Mutta muuten on ihan samat säännöt. Itselläni vain vaipanvaihto sujuu kädenkäänteessä, samoin tyttö ei temppuile pukiessa ja nukkumaan mennään ns. helposti. Nämä kaikki jutut mummin kanssa pidempiä prosesseja... Eli ei ehkä nyt ole kyse eriävistä kasvatuskäytännöistä, vaan mummi on "löperömpi", mikä tietty tytölle sopii. Enhan voi mennä sanomaan, että laitapa se vaippa nyt napakammin äläkä anna temppuila pukiessa. Tosta syömisestä tosin voisi sanoa, mutta kun itsekin ajattelen, että mummillahan on oikeus joskus antaa herkkuja... näin omassakin lapsuudessa. Mummilassa sai aina jotain hyvää ja mummilla oli jotain hyvää tarjottavana myös meillä kotona käydessä.

 

[tuttua]

Kuulosti tutulta ap:n teksti. Vähän samoja asioita olen pohdiskellut.

Meillä mummo ei ole ihan noin paljon lapsen kanssa, mutta viikottain kuitenkin hoitaa muutaman tunnin. Mummista on tullut kamalan tärkeä tytölle. Sinänsä hyvä juttu, mutta varsin ärsyttävää on, että lapsi muuttuu oikeaksi riiviöksi, kun ollaan paikalla molemmat, minä ja mummi. Lapsi selvästi hermostuu, kun ei oikein tiedä, kumman säännöillä nyt mennään. Kannattaa olla tiukkana sen suhteen, että pelisäännöt olisivat mahdollisimman yhtenäiset. Uhmaa kohti mennessä rajat tulee entistä tärkeämmiksi.

Minäkin olen ajoittain tuntenut pientä mustasukkaisuutta, kun tyttö on niin mummin perään. Olen kuitenkin huomannut, että äiti on aina äiti. Väsyneenä ja kipeänä ei kelpaa kenenkään muun syli. Mummit on hyviä leikittäjiä ja viihdyttäjiä, mutta mikään ei voita oman äidin tarjoamaa lohtua.

 

[Äidin rankka osa]

Se on se äidin rankka osa. Mä luulen, että kyse on lähinnä siitä, että lapsesi haluaa osoittaa mieltä sinulle. Äidille kun uskalletaan kiukutella eniten koska äiti on se rakkain (usein). Kyllä meilläkin mummi syöttää vain vanukkaita yms, mutta mä yritän sulkea siltä silmät. Kotona sitten on omat säännöt ja tavat.

Mä sanoisin, että mummo ei ole liian tärkeä vaan kyse on mielenosotuksesta rakkainta äitiä kohtaan. Olethan ollut poissa pitkään pienen elämästä (pari yötä on ihan oikeasti pitkä aika 1,5v ikäiselle.)

 

[Milla Maqia]

Meillä mummin ylenpalttinen lepsuilu loppui kun otin puheeksi (ihan ystävällisesti) että onhan se nyt kivaa ja herttaista että lapsi saa tehdä mitä vaan ja avata kaikki laatikot ja saa kaiken mitä keksii pyytää, mutta tykkäättekö sittenkin yhtä paljon kun se on 15 ja käyttäytyy samoin? Varmaan rupesivat miettimään, koska yhtäkkiä mummilaankin tuli sääntöjä. =)

Nykyään mummilassa on mummin säännöt, minä suljen välillä vaan silmät ja korvat kun alkaa hermostuttaa, ja meillä kotona meidän säännöt. Kun ollaan kummatkin mummin kanssa paikalla niin minä määrään, paitsi siellä mummilassa. Ja kaikki lapset ovat sisäistäneet tämän aika hyvin. Joskus voidaan vähän koetella...

Ihanaa kun mummilla on läheiset välit lapsiini. Soittelee niille ja kutsuu kylään. Vie kirjastoon ja ajelulle (lue jätskille). toivottavasti säilyvät hyvinä.

 

[äityli ap]

Ihan tulee kyyneleet silmiin, kun joku osui niin oikeaan. Pari vuorokautta on tosiaan pitkä aika noin pienelle olla äidistä erossa... Pitäisi katsoa useammin peiliin eikä etsiä syitä mummista... Onneksi jään pian äitiyslomalle ja loppuu tämä maailmalla ramppaaminen.

 

[tsemppiä ap:lle!]

Moi ap,
teillä on siitä ihana tilanne että mummi pystyy hoitamaan, ja tulevat toimeen keskenään. Kyllä mummien täytyy antaa vähän höösätä, sehän on isovanhempana olossa (kuulemma) parasta, että kasvatusvastuu on kumminkin muilla!

Ei se töihin meno pienen äidille mitään herkkua olekaan, kokemusta on. Totta kai lähes kuka tahansa hoitaisi mieluimmin lapsiaan kotona, jos olisi mahdollisuus. Toisaalta työelämä antaa paljon, ja onhan se yhteiskunnankin kannalta tärkeää että osa äideistä käy myös työssä, vaikka kotona olevienkin panos on hieno ja kunnioitettava.

Äidin sydäntä riipaisee kun lapsi "valitsee" pyllyä pyyhkimään, sylittelemään, pukemaan tai syöttämään jonkun toisen. Se on kuitenkin lapselle normaali kehitysvaihe, lapsi kokeilee rajojaan ja huomaa tekojensa vaikutuksia. Ikävämpää olisi jos lapsi takertuisi äitiin loputtomasti.

 

[pilkun nu**ija]

Mä sanoisin, että mummo ei ole liian tärkeä vaan kyse on mielenosotuksesta rakkainta äitiä kohtaan. Olethan ollut poissa pitkään pienen elämästä (pari yötä on ihan oikeasti pitkä aika 1,5v ikäiselle.)

mistäs sä tiedät kuinka lyhyeltä tai pitkältä tuo aika 1,5vuotiaasta tuntuu? oot niin varmaan itekin joskus ollut ,5v,mutta tuskin muistat kuinka pitkältä mikäkin aika tuntui.

 

[mami5]

Ap, niin lapsesi kuin sinä ja miehesi olette todella onnellisessa asemassa, teillä on tuttu luotettava ja kaikille rakas ihminen huolehtimassa lapsestanne teidän töissä ollessanne.
Lapset suhtautuvat jokaiseen hoitajaansa erilailla, oli se sitten äiti, isä, mummi tai päiväkodintäti ja aika nopeasti oppivat kuka antaa missäkin asiassa helpoimmin periksi ja kuka taas ei.
Meillä nuorimmainen juoksee kiireesti kiljuen karkuun jos isä tai isosisko meinaa vaihtaa hänelle vaipan, mutta jos minä sen teen tulee hän kiltisti luokseni. Samoin hän tietää, että äidille on turha kiukutella tietyistä asioista sillä en anna periksi, kun taas isä ja sisko heltyvät nopeastikkin pienen krokotiilikyynelitkun jälkeen
Tunnet myös turhaan mustasukkaisuutta lapsestasi, sillä olet hänelle se kaikkein tärkein, mummi on turvallinen rakastava aikuinen hänelle, muttei korvaa sinua ja olemmehan me päiväkodin täditkin päivittäin 9 tuntia hoitolasten elämässä ja jotkut lapset ovat hoidossa päiväkoissa kolmekin vuorokautta kellonympäri vanhempien työn vuoksi.
Ja tuosta lapsen erossa 2 vrk olemisesta omista vanhemmistaan 1.5 v ikäisenä ei ole lapselle mikään kauhukokemus mummin hoidossa, joka on kuulunut lapsen elämään jo sieltä synnytyssairaalasta lähtien
Toivotan koko perheellenne kaikkea hyvää ja onnittelut uuden pikkuisen johdosta. Sinulle haluan antaa myös ison halauksen

 

[Mamaaa]

Ap, arvostaisit enemmän sitä, että mummo haluaa hoitaa lasta. Monellahan tällaista ei ole, vaan joudutaan maksamaan näistä palveluista eli lastenhoitajista, joiden kanssa ei tietenkään ole verrattavaa kiintymyssuhdetta.

Itse odotan ensimmäistäni, ja tuleva mummi on innoissaan. Nauraa, että mummi ei koskaan sano ei, vaan antaa lapsen tehdä mitä vaan. Ja sanoo tämän hyvällä!!!

Hän sanoo, että hän on lapset jo kasvattanut, nyt saa kerrankin olla se hemmotteleva mummi joka ei kiellä mitään ja jonka kanssa on aina hauskaa. Eihän asia noin yksiselitteinen ole, mutta minä ainakin tajuan pointin.

Lapselle on sitä parempi, mitä enemmän rakastavia aikuisia on. Isovanhemmat ovat suuri rikkaus, itselläni ei sellaisia ollut. Kyllä lapsi sitten hieman kasvettuaan ymmärtää, että äiti on silti se äiti, vaikkei antaisikaan herkkuja kuten mummi, ja että kotona on eri säännöt kuin mummin luona.

 

[kasvatusvastuu]

Toisaalta jos mummi on ottanut hoitovastuun lapsesta, eli käy säännöllisesti hoitamassa lasta niin hänellä on kyllä silloin myös kasvatusvastuuta. Siis silloin kun on lasta hoitamassa. Ymmärrän kyllä ap.n pointin.

Äläkä huoli. Ei mummista voi tulla liian tärkeää. Eikä isovanhemmat koskaan ole lapselle tärkeämpiä kuin omat vanhemmat.

 

[Anni62]

Minä mummina toimin lapsen kans samalla tavalla kun äitinsäkin. Tyttö oli ensimmäisen kerran täällä mummilassa 7:kk ikäisenä ja yhden yön, sen jälkeen kerran kuukaudessa ja vain sen yhden yön kerrallaan.
Oli sitten jotain 1.2-v kun oli kaksi yötä peräkkäin. Aina se sujui todella hyvin ja tyttö viihtyi täällä.
Nyt kun on jo kohta neljä vuotias pyytää ite mummilaan, on nyt ollut toisessa mummilassa muutaman sata kilsan päässä kaksi viikkoa, tytär lähti aamulla kuudelta ajamaan toiseen mummilaan hakemaan. Siellä onkin kyllä viihtynyt yllättävän hyvin vaikka matkaa onkin.
Viime kesän oli meillä hoidossa, pääasiassa pikkusiskon hoidossa kun tytär oli kesätöissä, muuten on perhepäivähoidossa.
Mutta kyllä se äiti on se kaikkista tärkein, isäkin on olemassa mutteivat asu yhdessä. On kuitenkin isänsäkin luona viikonloppuja.

 

[miksi olla ustasukkainen omasta lapsesta???!!]

Olen varmaan jotenkin vajavainen tapaus, mutta minä nautin jos lapseni haluaa joltain muulta huomiota, kuin minulta. Meillä on mummi ja iskä suorastaan "hittituotteita" ja mummilaan kun mennään, niin äiti unohtuu samantien ja pipin puhaltamiseen tai syöttämiseen kelpaa silloin vain ja ainoastaan mummi. Minusta se on IHANAA!!!! Voin huoletta jättää lapseni yökylään tai muuten hoitoon. Eroahdistuskauden koin todella ahdistavaksi, vaikka tiesin että se on normaali kehitykseen kuuluva ja onneksi lyhyt jakso. Vietämme tytön kanssa niin paljon aikaa kahdestaan, että helpotuksesta huokaan, että hänelle muutkin hoitajat kelpaavat, eikä hän itke äidin perään..

 

[sama meillä]

Yhdyn samaan mielipiteeseen nimimerkin "Äidin rankka osa".Sinä olet kuitenkin lapsellesi kaikkein tärkein ja hän purkaa pahaa mieltään sinuun.Vaikka kuinka olisi samat säännöt ja lapsi hoidettaisiin kotona niin mummi ei koskaan voi olla lapselle sinä.
Silloin kun poikani oli 1,5v meillä oli tollaista samanlaista kenkkuilua kun oli ollut yökylässä mummilla.Syytin tietysti siitä mielessäni mummia.Mutta kun asiaa oikein mietin ja katsoin peiliin niin taisipa se syy olla lapsen ikävä.Totta kai meidän poika oli vieraskoreana mummilla ja kotona sitten samantien alkoi kauhea kenkkuilu.

Kohta saat kotona olla lastesi kanssa.Ihanaa että olette kolmisin saaneet lapsen hoitaa kotona.
(Ps.Mustasukkaisuudesta vielä että mun mielestä se on tervettä.Olen joskus kokonut samanlaisia tunteita.)

 

[ap ap]

Kiitos mukavista, rakentavista kommenteista. Tässä nettikirjoittelussa on se hyvä puoli, että kun oma näkökulma usein kapeutuu, niin sitten saa lisää näkökulmia joltakin toiselta. Itseäni hiersi tuo mummin ja lapseni suhde, olin mustasukkainen todellakin. Hiertämisen yksi syy oli ehkä juuri se, että tiedostamattani ajattelin, että kyllä minun pitäisi olla enemmän kotona ja hoitaa lastani eikä jättää toisen hoidettavaksi. Luonnollistahan se on, että lapsi kiintyy pitkän poissaolon aikana johonkin toiseen. Kyllä minusta tuo 2-3 päivää on pitkä tuon ikäiselle. En vain halunnut sitä itselleni tunnustaa. Mutta se hyvä puoli tässä on, että tajusin nyt, etten voi lähteä kakkosen synnyttyä nykyiseen työhöni näillä ehdoilla - paljon ulkomaan komennuksia. Eli vietän joko pidemmän hoitovapaan tai sitten yritän neuvotella johtoportaan kanssa, että työnkuvaani hieman muokataan.
Jonkun oli vaikea ymmärtää mustasukkaisuutta. Ehkä sitten olisi helpompi, kun olisit vieraassa maassa jossain hotellihuoneessa, sydän täynnä ikävää omaa lastasi kohtaan ja kun tulet kotiin, niin lapsi nostaakin kädet pystyyn ja ojentaa niitä mummia kohtaan. Tietysti olen iloinen, että voimme huolettomin mielin jättää lapsemme mummin hoiviin ja itsekin pidän anopistani kovasti. Siitä ei olekaan kyse. Mutta kiitos vastauksista, sain monesta niin paljon ajateltavaa.