Mulle tuli joku ihme ahdistus *vauva-asiaa*

[raskaana]

Vauva on siis hyvin toivottu ja tekemällä tehty hoitojen kanssa. Nyt mies on töissä koko yön ja mulle tuli joku ihme paniikki/ahdistuskohtaus että osaanko mä sitten hoitaa sitä vauvaa ja osaanko pukea sille sopivasti päälle ja mitä jos tulee keskenmeno tai kätkytkuolema tai vauva on sairas? Ja osaanko mä imettää ja jaksanko valvoa jne.. Itkettää ja kuristaa kurkkua. Miten se synnytyskin menee?

 

[Joni Makkuusäkki]

Ihan normaalia. Mullakin tuli esikkoa odottaessa paniikki, mutta meni ohi. Ja kyllä luonto on hoitanut asian niin, että kyllä ne tulee sulle ihan luonnostaan. Joskus voi tarvita apua, mutta sekään ei ole huono juttu aina.

 

[vieras]

Ihan normaaleja ajatuksia (varsinkin esikoisen kohdalla) nuo ovat

 

[sunnuntailapsi]

Ilmeisesti olet jo raskaana? Onneksi olkoon siis :heart: Minusta ahdistuksesi aiheet kuulostavat täysin normaaleilta ja kuuluvat raskauteen :hug: Mutta puhu toki neuvolassa asiasta!

 

[s]

Tuo on aivan normaalia psyykkistä kehitystä sinulle raskaana ollessa. Käyt läpi tunteita ja valmennat itseäsi kohtaaman lapsesi. Hyvin se menee, vaikka yksin olisitkin joskus vauvan kanssa. Oman lapsen oppii tuntemaan aika nopeasti ja tiedät kuinka häntä hoitaa. Sairauksista voit lukea etukäteen ja valmistaa itseäsi hoitamaan lasta, joka sairastuu. Kätkytkuolema on epätodennäköinen tänä päivänä, jos nukutat lasta turvallisesti. Keskenmenoa ei kannata pelätä. Yhtä hyvin voit pelätä jääväsi auton alle tai jotain muuta. Synnytys menee hyvin, kunhan otat selvää eri kivunlievitysvaihtoehdoista ja vähän mietit etukäteen mitä saattaisit haluta. Luonto hoitaa synnytyksen kyllä.

 

[ap]

Olen kyllä ollut nyt lähiviikkoina jotenkin todella läheisyydenkaipuinen ja haluaisin että mies olisi lähellä. Ihmeellisiä tunteenpurkauksiakin on tullut, viime viikolla itkin kaksi tuntia putkeen että mitä jos naapurin vanhan rouvan kissa kuolee.. Kai tämä raskauteen kuuluu.

Välillä sitä pelästyy itsekin äkillisiä voimakkaita tunteitaan. Saati sitten mies, joka on ihan ymmällään kun itken yhtäkkiä jostain ihan omituisesta asiasta.

 

[mä]

Ihan tutulta kuullostaa täälläkin. Ja kyllä toisessakin raskaudessa noita ajatuksia oli ihan riittävästi. Kannattaa joo puhua neuvolassa, niin mäkin tein ja rauhoittaa, kun saa kavereiden lisäksi jutella myös ammattilaisen kanssa.

 

[paapelo]

:hug:
Ihan normaalia varsinkin esikoisen kohdalla. Menevät ohi ja kyllä kaiken oppii varsin nopsasti.
Luonto on myös hoitanut niin, että varsinkin ekan kuukauden jaksaa tosi vähällä unella ihan hormonien voimin.
Itsellä tuli samoja ajatuksia vielä kakkosta odottaessa, miten sitä jaksaa sitten kahden pienen kanssa ja osaankohan pukea pakkasiin oikein, kun poika syntyi aikanaan keväällä jne. Kätkyt kuolemaa pelkäävät varmasti kaikki ja huoli kertoo vain kiintymyksestä.
Onnea raskauteen =)

 

[vieras]

Paljonko sulla on viikkoja? Mulla kans hoidoilla raskaus alulle saatu ja välillä tulee mietittyä kaikenlaista. Kuvittelen miten ultrassa paljastuu, että onkin tuulimuna/kohdunulkoinen/keskeytynyt km jne. Eiköhän raskauteen kuulu kaikenlaiset tuntemukset, myös ne negatiiviset

 

[ap]

Paljonko sulla on viikkoja? Mulla kans hoidoilla raskaus alulle saatu ja välillä tulee mietittyä kaikenlaista. Kuvittelen miten ultrassa paljastuu, että onkin tuulimuna/kohdunulkoinen/keskeytynyt km jne. Eiköhän raskauteen kuulu kaikenlaiset tuntemukset, myös ne negatiiviset

Viikkoja on 11. Ultrassa olen käynyt yksityisellä jo ja syke on näkynyt, eli tuulimunaa en enää pelkää.

 

[vieras]

Paljonko sulla on viikkoja? Mulla kans hoidoilla raskaus alulle saatu ja välillä tulee mietittyä kaikenlaista. Kuvittelen miten ultrassa paljastuu, että onkin tuulimuna/kohdunulkoinen/keskeytynyt km jne. Eiköhän raskauteen kuulu kaikenlaiset tuntemukset, myös ne negatiiviset

Viikkoja on 11. Ultrassa olen käynyt yksityisellä jo ja syke on näkynyt, eli tuulimunaa en enää pelkää.

Mulla vielä tosi alussa, en oo ehtiny käydä alkuraskauden ultrassakaan. Ei oikein uskalla vielä kunnolla iloita tästä ku km-pelko kummittelee taustalla.