Mulla on tasaisin väliajoin kriisejä elämässäni

["Paniikki"]

Vaadin elämältä liikoja ja kun petyn, vaivun saman tien lamaannuttavan kriisin kouriin.
Tänään olen itkeskellyt vähän väliä aamusta lähtien itsesäälin kyyneleitä.
En vaan oikein hallitse elämääni, vaikka ikääkin jo 32 vuotta.

Mulla on pahat sopeutumisvaikeudet tilanteeseen kuin tilanteeseen. Enkä ole hyvä solmimaan ystävyyssiteitä.

Taas kriiseilen sen vuoksi, kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle, eikä ole olkapäätä purkaa näitä surkuja.

Vaihteeksi on sellainen olo, että olen aivan turha ihminen, ei musta kukaan välitä oikeasti. :snotty:

 

[Criminal Mind]

Jaa-a, ettei ois vähän sellasta mielialafibaa? Masennuksen poikasta? Kevyttä bipolaariutta?

 

["öö"]

Mä en vaadi liikoja, haluaisin olla vaan hajuton,mauton, näkymätön---mutta kriisit löytää mut aina,, ja ne on aina vaan edellistä pahempia

 

["salaisuus"]

Useimmillä meillä on ihan sama juttu.

Kannattaa jutella lääkärin tms kanssa tuosta muusta olotilasta, ei ihan normaalilta kuulosta.

 

["paniikki"]

Jaa-a, ettei ois vähän sellasta mielialafibaa? Masennuksen poikasta? Kevyttä bipolaariutta?

Voi hyvin ollakin. Kun tämä olotila tulee ja menee ja masennustestit näyttävät kuitenkin, ettei olisi masennusta ainakaan.
Jos olen vain luonteeltani tällainen murehtija, olen ollut ihan lapsesta asti. Muistan kärsineeni näistä oloista jo ennen kouluikää. : /

 

[friikki tapaus]

Mulla on aivan sama juttu kuin ap:lla. Olen jo kohta 37 enkä hallitse elämääni; mulla ei ole ystäviä, kärsin masennuksesta vaikka oonkin lääkityksellä, mun elämässä riittää kriisejä eikä ole ketään joka auttaisi

 

["vieras"]

voisithan varata ajan psyk sairaanhoitajalle jolta minäkin (periaatteessa terve ihminen) sain neuvoja arjen hallitsemiseen vaikeassa elämäntilanteessa.

 

[Keittiönoita]

Ehkä vika onkin siinä, että yrität hallita elämää? Ja kun se ei onnistukaan, masennut? Ikävä kyllä elämää ei voi hallita. Voi tehdä asioita, joita pitää oikeina ja itselleen ja läheisilleen hyvinä, mutta siitä huolimatta vastoinkäymisiä tulee, kun on tullakseen. Tulee asioita, jotka aiheuttavat pettymystä ja mielipahaa. Ja on ihan normaalia tuntea pettymystä ja mielipahaa. Ja on ihan normaalia itkeä, jos itkettää.

Masennukseen viittaavissa oireissa voi olla ihan järkevää käydä lääkärissä. Tai puhumassa jonkun muun ammattilaisen kanssa.

 

[....]

sulla voi olla yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, kuten mulla ja siihen paras hoito on terapia missä muokataan ajatusmaailma ihan uusiksi... pelasti miun elämän ku opettelin lopettamaan murehtimisen ja itseni soimaamisen ja hyväksyin itseni sellaisena kuin olen... pitkä tie piti kulkea, mut nyt on hyvä olla.

 

[mietitääs]

oletko tullut ajatelleeksi, että meidät on kulttuurin tasolla opetettu tuohon, vaatimaan elämältä asioista ikään kuin emme olisi kuolevaisia ollenkaan.

sut on ehkä vielä yksilönä päästetty kasvamaan siinä harhaluulossa, että sinun ihmisarvosi ja turvallisuudentunteesi on kiinni siitä, mitä sinulle annetaan

silloin käy juuri noin, että sielua syö jatkuva epäilys, että oikeasti sinusta ei välitetä ja olet turha ihminen.

mutta sun ei ole mikään pakko tyytyä elämään noin. kasvaminen tekee kipeää, mutta se lopulta antaa sinulle rauhallisen mielen.

 

["vieras"]

Mulle ahaa-elämyksen aiheutti toteamus "en edes minä ole niin kaikkivoiva että sodat/syöpä/taantuma/tms olisi minun syytäni"