mulla on sitten masennus

Alkuperäinen kirjoittaja joku:
sain 22 ..ihan sama kyllä mä sen jo tiesinki.tällästä se on aina eikä muuks muutu..ei sielä lääkärissäkään alituiseen jaksa rampata..

ainiin..lisäyksenä että lopetin juur m.toimistossa ravaamisen 1½vuoden jälkeen tällä kertaa.sitä ennemmin oon kärsiny 9vuotta ajoittain..lääkkeet ei paljo auta.joten antaa vaan olla kyl tähänki tottuu.mitä nyt tänäänki pyykkiä ripustaessa mietin millasta ois ku kuolis poies

 
Jos olo tuntuu hyvältä, on ees välillä tyytyväinen itseensä ja elämäänsä ni ei mtn hätää. Tuntuu oudolta kun joku tekee testin, saa jotain 6pistettä, huolestuu vrt mun 50 pisteeseen. Mä en enää huolestu, en iloitse, välillä tunne mtn. elän sumussa päivästä toiseen, en jaksa ees mun lääkkeitä syödä teidän että pitäis mutta kun ei. Pitäs aloittaa pienemmällä annoksella, eikä jaksais alkaa puolitteleen annoksia
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos olo tuntuu hyvältä, on ees välillä tyytyväinen itseensä ja elämäänsä ni ei mtn hätää. Tuntuu oudolta kun joku tekee testin, saa jotain 6pistettä, huolestuu vrt mun 50 pisteeseen. Mä en enää huolestu, en iloitse, välillä tunne mtn. elän sumussa päivästä toiseen, en jaksa ees mun lääkkeitä syödä teidän että pitäis mutta kun ei. Pitäs aloittaa pienemmällä annoksella, eikä jaksais alkaa puolitteleen annoksia

Ei mua itseä huolestutakaan. Mietin vaan, että jos jossain pitäis testi tehdä ja tulos olis tuo niin mitä lääkäri sanois.
Mun elämä varmasti ihan kunnossa vaikka joskus tietty pänniin niin pirusti. Synnytyksen jälkeen kun ois tuon testin tehny niin ois tulos voinut olla toinen. Silloin tuntui ettei elämässä ole mitään järkeä. Tuostakin suosta noustu.

Halauksia ja voimia kaikille masentuneille :hug:
 
Mä olen joskus tuollaisesta testistä saanut diagnoosiks vakavan masennuksen, mielenterveystoimistossa.
Lääkkeitähän ne silloin alkoi "syöttämään" ja oon todella kiitollinen siitä.
Muuten en varmasti olis enää hengissä tänään.

Eli masennus kannatta alkaa hoitamaan, heti kun se itse huomaa tai läheiset huomaa.

Aina ei tiedä, vaikka taustalta paljastuisi joku vakavampi mielenterveydellinen häiriö...
 
Sain tossa testissä 18p eli vakavaa masentuneisuutta. Tiedän että pitäis mennä johonkin mutta en millään haluais puhua mistään kenenkään kanssa. Jos ois jotain "onnellisuuspillereitä" niin niihin haluisin reseptin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Norsupäästäinen:
Miksihän tuossa masennustestissä ei ole ollenkaan vaihtoehtoa siihen että joku syö masentuneena itsensä lihavaksi. Pelkkää ruokahalun ennallaanpysymistä ja sen huononemista kysellään...

No mä mietin ihan samaa! Mulla ainakin ruokahalu sen kun kasvaa mitä masentuneempi olen. Veikkaanpa että suurin osa kiloista ois jäänyt tulematta jos elämäntilanne ois edes vähän valoisampi. Plus tietysti se, ettei ole paljoakaan itsekuria ja oon aika taitava kokki ;)
 
noista testeistä, ettei niihin ole 100% luottaminen. itse tietää olonsa parhaiten ja on hyvä kun vielä ymmärtää hakea apua ajoissa!
Masennus on tosissaan otettva sairaus, joka rajoittaa elämää ja estää nauttimasta siitä :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kahden tytön äiti:
noista testeistä, ettei niihin ole 100% luottaminen. itse tietää olonsa parhaiten ja on hyvä kun vielä ymmärtää hakea apua ajoissa!
Masennus on tosissaan otettva sairaus, joka rajoittaa elämää ja estää nauttimasta siitä :(

no noi tuntemukset mun elämästä on tosia ja pitää paikkansa ainoa vaan että en millään haluis sitä muille näyttää!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kahden tytön äiti:
noista testeistä, ettei niihin ole 100% luottaminen. itse tietää olonsa parhaiten ja on hyvä kun vielä ymmärtää hakea apua ajoissa!
Masennus on tosissaan otettva sairaus, joka rajoittaa elämää ja estää nauttimasta siitä :(

no noi tuntemukset mun elämästä on tosia ja pitää paikkansa ainoa vaan että en millään haluis sitä muille näyttää!

ymmärrän. enkä halua vähätellä ketään vaan tarkoitin että testit ei kaikkea kerro eikä aina totuutta.
jokainen tietää ITSE parhaiten oman olotilansa ja hakee apua sen mukaan. masennus on sairaus joka ei parannu itsestään, kylllähän se on nähty mihin se pahimmillaan johtaa kun ihminen ei saa ajoissa apua :( :(
 
Minulla todettiin alkuvuodesta keskivaikea masennus. Olin jo piiitkäään ollut "alakuloinen", mutta alkuvuoden tapahtumat sitten suistivat tilanteen sellaiseksi, että ihan itse älysin hakeutua hoitoon.

Olen nyt syönyt siitä lähtien niitä serotoniinin takaisinestäjiä (meniköhän oikein) ja olo on hiljalleen parantunut. Olen myös käynyt noin 2 kertaa kuussa psykologin juttusilla.

Mitään sivuoireita en noista lääkkeistä ole saanut, eivätkä ne myöskään ihmeparanna, mutta koen että hyvin niistä on ollut apua (vaikka olisikin vain lumevaikutusta :D . Lääkkeitä syön vielä varmastikin vielä ainakin ensi kevääseen. Ovat muuten halpoja lääkkeitä, että sen ei ainakaan pitäisi haitata kenenkään hoitoon pääsyä. Noi yksityiset psykologit onkin sitten eriksee. Ja ne Kelan korvaukset 60 %, just joo, kunhan vaan näkis.

Jaksamista kaikille. Ja kyllä suosittelen hakeutumista jonkun juttusille!
 
Monilla ihmisillä on ajoittain lievää masentuneisuutta, mutta jos vetämätön olo ja ankea mieliala jatkuu pitkään, kannattaa hakeutua mielenterveystoimistoon/ lääkäriin.

Etenkin nk. reaktiivinen masennus on hyvin yleinen ilmiö: alakuloinen mieli on seurausta jostain tietystä tapahtumasta (esim. läheisen menetys). Tähän monilla ihmisillä auttaa aika ja läheisten ihmisten tuki, mutta joillain tila voi kroonistu ja siihen tarvitsee ammattiapua.

Vakava masennus vaatii yleensä aina lääkehoitoa sekä terapiaa. Keskivaikeaa masennustakin tarvitsee hoitaa, mutta siihen voi riittää keskustelutukikin. Ammattihenkilöstön lähes yksimielinen mielipide on, ettei lääkkeitä pitäisi koskaan määrätä yksin, vaan rinnalla tulee aina olla terapia. Valitettavasti resurssien puutteesta toimitaan usein toisellakin tapaa.

Masennuksen lääkehoito on tätänykyä hyvin turvallista, ja mikäli lääkäri sitä suosittelee, siitä ei yleensä kannata kieltäytyä. Lääkkeet tasaavat aivojen välittäjäaineiden toimintaa, sillä masennuksessä siellä on ikäänkuin epätasapainotila. Tällä fysiologisella muutoksella on vaikutus psyykkiseen vointiin.

Tsemppiä kaikille, jotka tunnistavat mielen laahaavan maassa. Teillä on oikeus saada apua! Elämän ei tarvitse eikä kuulu olla hirveän raskaan ja työlään tuntuista.
 
Mä sain tuosta testistä 13 pistettä. En kuitenkaan usko että on masennus-sairaus vaain masennus-kun-kaikki-asiat-menee-päin-peetä. Masennus on oikea sairaus kun taas vastoinkäymiset "masentaa" terveenkin ihmisen muuten vaan.
 
sain 14, mutta itekki masennuslääkkeitä syön. unilääkkeitäkin ne anto mutta hui en halua! ei ole noloa puhua omista asioista, itteeni ujostutti sillon aikanaa. ei enään, ja on todella auttanut ei tule paniikki kohtauksia enään koko aikaa. onneks
 
16 pistettä.
voi saasta ja tie on taas lähtenyt alaspäin.
kerran jo läpi käyty eikä uudelleen jaksaisi :(
antakaa mun kaikki kestää :D
taidan soittaa terapeutilleni--- jos uskallan.
 
tuli 40 pistettä.. no eipä tuo mitään, oon mä siellä lääkärillä käyny ja ootan ny pääsyy nuorisopsykiatriselle.. menee pari kuukautta kai kun hirveet jonot siel.
 

Yhteistyössä