mulla on sellainen olo, että mieheni kanssa en vietä ns. vanhuuttani

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla kans samanlainen tunne ollu jo pitkään, on koetettu terapiaa yms, ei suhde ole parantunut...joten tehtiin eropäätös josta kumpikin todella helpottuneita, elämä jatkuu..
 
Mulla kans samanlainen tunne ollu jo pitkään, on koetettu terapiaa yms, ei suhde ole parantunut...joten tehtiin eropäätös josta kumpikin todella helpottuneita, elämä jatkuu..
 
Jospa tökkiikin vain siksi, että olet pikkulapsikauden takia väsynyt muutenkin?
Jotenki kamalaa, kun tehdään lapsia ja sitten erotaan. Nykyään kaikki pitäisi olla koko ajan niin hienoa ja mahtavaa ja elämyksiä ja kaikkea koko ajan. Kun arki tulee vastaan, alkaa tökkimään ja lähdetään etsimään uutta hohdokasta suhdetta.
Pitäisi jaksaa tehdä töitä sen parisuhteen eteen eikä vain luovuttaa, kun vain jotenkin tökkii.
 
vieraalle: suhde kulahtanut nuoruuden suhde. lapset pieni ja sieviä. en millään usko että vietämme loppuelämää yhdessä. olemme vaan ns. yhdessä kun olemme aina olleet. olen kasvanut aikuiseksi, mies ei mielestäni. Onko minullakin oikeus elämään? jos tässä ja nyt jaksan niin jaksanko 10 vuoden päästä tätä suhdetta. EN!
 
Alkuperäinen kirjoittaja uuna:
meilläpä ei ole lapsia..

Voin sanoa, että päätös on huomattavasti helpompi. Meillä on lapsia. Tavallaan en voi koskaan erota miehestäni lopullisesti. Lapset yhdistää meitä jollain tavalla aina. Toivoin löytäväni tulevaisuudessa tasavertaisen puolison.
 
Joo en mäkään usko, että yhdessä pysytään. Mies on kyllä ihana ja rakastan kovasti, ei oo siitä kiinni. Kaikki tutut on melkeen eronnu ja täältäkin lukee joka päivä erojuttuja. En jaksa uskoa että meille ei kävis niin.

Terveisin ikuinen pessimisti
 
MII: Mutta kaikesta huolimatta Voimia sinulle..tommonen tilanne ei varmasti ole helppo kun vielä lapsiakin on..mutta jokainen mielestäni ansaitsee onnen, jos tuntuu että oma mies ei oo oikea ni jossain on se oikea olemassa...tai jotain...
 
tuntuu kauhealta se, että kun mun äitini kuolee (huonossa kunnossa ja iäkäs) mieheni pitäisi olla minulle se tuki ja turva ja ystävä joka äiti on minulle ollut. ja tiedän jo nyt ettei mieheni pysty tätä paikkaa täyttämään..ahistaa...
 

Yhteistyössä