Mulla on salaisuus :(

Sain viime viikolla tietää terveyteeni liittyvän järkyttävän jutun enkä yhtään tiedä miten kertoisin siitä.... Jääkärin äidille kerroin ja pyysin ettei puhuisi muille ja ottaisi lapset hoitoonsa kun aika koittaa. Rakkaalle ystävälleni kerroin, sillä hän hoitaa tarvittaessa kaikki viralliset asiat.

Sen verran voin valaista että perussairauteni on aiheuttanut hermovauroita selkäytimeen siihen kohtaan mistä lähtee hermotukset sydämeen, keuhkoihin ja palleaan. Ja nuo vauriot on pysyviä eikä lääketiede voi asialle enää mitään.

Mutta miten mä voisin kertoa asian mun lapsilleni tai vanhemmilleni? En halua nähdä muiden surua, itkua, järkytystä tai pelkoa. En halua että joutuvat aina minut nähdessään miettimään onko tämä viimeinen kerta. Olenko paha ihminen jos salaan asian loppuun asti?



Mitä hemmettiä mä teen???

 

Varmasti vaikea tilanne, muttaei varmaan kannata salata loppuun asti. Saako kysyä millainen ennuste on?

 

Voimia

 

:hug:

 

Iso jättihalaus sinulle <3 Ihanaa että suhtaudut asiaan tuolta kannalta. Mutta sen verran, että lapsillesi on kerrottava. Muuten tuntevat itsensä petetyiksi kun aika sinusta jättää, tai ainakin ettet luottanut heihin. Eivät välttämättä ymmärrä vaikka heitä suojellakseen olistkin sen tehnyt. Osaavat suhtautua erityisen vaalivasti aikaan jota teittä on vielä jäljellä.

 

Varmasti vaikea tilanne, muttaei varmaan kannata salata loppuun asti. Saako kysyä millainen ennuste on?

Alle puoli vuotta jos tää tahti jatkuu.

 

:hug:

 

Missä päin Suomea asut?Haluaisin mielelläni auttaa sinua.

 

Älä pidä sisälläsi pidempään. Kerro ihmeessä lähimmäisillesi jotta oma olosikin helpottuu. voimia sinulle <3

 

Voi kamala, voimia! Minä en salaisi silti loppuun asti, vaikka tuntuisi todella tukalalta sen kertomisen jälkeen olla läheisteni edessä.

 

Voi eiii.... lämmin halaus sinulle täältäkin. Ihan tuli itku.....

 

Minkä ikäisiä sun lapset on?

 

Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Heitä kyllä pitää valmistella tulevaan, kuten joku jo ketjussa sanoikin.

 

kannattaisi kertoa. minkä ikäiset lapset sinulla on ??

 

Alle puoli vuotta jos tää tahti jatkuu.

:hug: voimia.
Kyl mie vanhemmilleni kertoisin jotka osais ehkä sit olla lasten tukena.
mut lapsille...se kertominen ei oo mitenkään helppoa...jotenkin pehmennetysti

 

Iso jättihalaus sinulle <3 Ihanaa että suhtaudut asiaan tuolta kannalta. Mutta sen verran, että lapsillesi on kerrottava. Muuten tuntevat itsensä petetyiksi kun aika sinusta jättää, tai ainakin ettet luottanut heihin. Eivät välttämättä ymmärrä vaikka heitä suojellakseen olistkin sen tehnyt. Osaavat suhtautua erityisen vaalivasti aikaan jota teittä on vielä jäljellä.

Mä mietin pääni puhki koko ajan enkä oikeasti tiedä miten kertoisin. Se tulee olee mun lapsille aika paha paikka enkä usko että 11- vuotiaani kestää kuulla

 

Minusta kannattaa valmistella rakkaita. Olisi paljon vaikeampi että ei olisi saanut valmistautua. Sain valmistautua vuosia läheisen kuolemaan ja se auttoi meitä. vaikka on vaikeaa, niin äkkisilteen lähteminen yllättäen on vielä paljon vaikeampaa. Ja usko ihmeisiin, kerro läheisillesi että kuka tahansa voi kuolla mutta sinulla se saattaa tulla joskus arvaamatta piankin, mutta haluat unohtaa tämän ja nauttia yhteisistä päivistä? Vala heihin positiivisia ajatuksia että muistelee hyviä asioita ja olette onnellisia yhteisestä ajasta. Kristinuskosta saat paljon lohtua sinulle ja läheisillesi kun muu elämässä pettää.

 

:hug: voimia.
Kyl mie vanhemmilleni kertoisin jotka osais ehkä sit olla lasten tukena.
mut lapsille...se kertominen ei oo mitenkään helppoa...jotenkin pehmennetysti

Peesaan tätä. Jonkunhan pitää olla lasten tukena kun se eika koittaa. Ja uskoisin et on tosi vaikee olla tukena jos ei tiedä mistä on ollut kysymys. Eli suosittelisin kertomaan, vanhemmille ja lapsille.

 

Kyllä sinun pitää antaa läheisillesi aikaa valmistautua tulevaan. Kerro vain mahdollisimman pian. Helpottaa, että saavat jakaa lopun ajan kanssasi ja selvittää asiat, jottei mikään jää vaivaamaan mieltä myöhemmin.

 

Peesaan tätä. Jonkunhan pitää olla lasten tukena kun se eika koittaa. Ja uskoisin et on tosi vaikee olla tukena jos ei tiedä mistä on ollut kysymys. Eli suosittelisin kertomaan, vanhemmille ja lapsille.

Ehkä niin, että ensin omille vanhemmille ja sitten lapsille, että lapset voi hakea tukea myös isovanhemmiltaan jo nyt.

 

Olisiko sinulla ketään läheistä ihmistä,kuka voisi olla sinusn ja lastesi tukenasi kun kerrot lapsille? sellainen läheinen ihminen joka on myös läheinen lasten kanssa.

 

:hug:

 

Olen valtavan pahoillani. :hug: Päätös on sinun. Mutta minä suosittelen, että annat läheisille aikaa valmistautua ja käsitellä asiaa myös. On helpompi pistää omia asioitakin ja läheisten asioita kuntoon yhdessä kaikkien kanssa kuin yksin ja salassa.

 

Tää on niin rankkaa. Vanhemillani on heikko terveys molemmilla, yhdellä lapsellani on todella vaikeaa mielenterveyden kanssa. Ja olen lapsilleni ainoa vanhempi.Mä en haluais kertoa kun tiedän ettei mun lapset kestä sitä, niillä on ollut niin rankkaa muutenkin koko elämänsä ajan.

Tiedän että lapsia ajatellen on pako kertoa, mutta kun mun sydän särkyy siinä kohtaa. Paskin tilanne mitä koskaan voi äitinä kohdalle osua kun joutuu kertomaan lapsille ettei ole enää kauaa täällä

 

Kannattaa varata perheneuvolaan tsm. aika ja pyytää heiltä apua kertomiseen. Sillä nuo lapsesi tulevat tarvitsemaan jonkinlaista keskusteluapua myös sen jälkeen kun sinua ei enää olekaan. Jo pelkästään toisen vanhemman sairastelu voi luoda tilanteen missä lapsen olisi hyvä päästä keskustelemaan ulkopuolisen kanssa.

Sanon tuon kokemuksella. Molemmat vanhempani sairastuivat kun olin lapsi/teini ja jäivät sairaseläkkeelle, isä ollessani ala-asteella, äiti kun olin yläasteella. Apua sain vasta kun itsekin sairastuin tarpeeksi pahasti.