Mulla on kaksi lasta (puoli vuotta ja reilu kaksi vuotias) ja iäkäs anoppi (lähes 75 vuotta). Lapsista vanhempi on todella nopea jaloistaan ja käskyille huono korvainen kuten kaikki kaksi vuotiaat
. Anopilla on iästä ja sairauksista johtuen huonot käsivoimat (ei kunnolla jaksa nostaa esikkoa) sekä liikkuminen huonoa.
Anoppi tarjoutuu hoitamaan lapsia jos minulla olisi esim kauppa-asioita, neuvola käyntiä tai muuten vaan esikon kanssa pihalle. Mutta kun minä en uskalla päästää.
Kerran anoppi oli ulkona meidän kanssa ja minä kävin hätäpäissäni viemässä postit sisälle. Onneksi en ollut pitempään sisällä, koska esikko juoksi tielle päin anoppi tosi kaukana takana. Onneksi minun karjuntani |O (terveisiä vaan naapureille
) sai esikon hidatamaan vauhtia ja sain juostua hänet kiinni. Anopin pysäytys kehoituksilla ei ollut mitään vaikutusta eikä anoppi olisi ehtinyt saada häntä kiinni :/ .
Anoppi ei halua olla ulkona minun ja lasten kanssa, vaikka itse tekisin esim puutarhatöitä (ja voisin samalla pitää sivusilmällä esikkoa silmällä).)
Anoppi on myös "mustasukkainen" äidilleni joka on meillä tarvittaessa lapsen likkana. Äitini on kuitenkin noin 20 vuotta anoppiani nuorempi joten jaksaa aivan eritavalla hoitaa lapsia.
Joinakin päivinä anoppi itsekin "ymmärtää" ja on ääneen myöntänyt ettei pysty lapsia hoitamaan (sanonut näin mm miehelleni, äidilleni, omalle siskolleen). Mutta sitten taas tarjoutuu ja loukkaantuu kun ei apu kelpaa (varsinkaan jos minun äitini on tulossa lapsia hoitamaan).
Eli miten saisin anopille nätisti sanottua (loukkamatta) etten voi antaa lapsia yksin hänen vastuulleen?
Älkääkä nyt takertuko tuohon anoppi sanaan, minulla ei ole mitään anoppiani vastaan eikä haluttomuuteni antaa lapsia hänelle hoitoon johdu siitä että hän on anoppini, vaan siitä ettei hän pysty takaamaan turvallista ulkoilua lapsille.
Anoppi tarjoutuu hoitamaan lapsia jos minulla olisi esim kauppa-asioita, neuvola käyntiä tai muuten vaan esikon kanssa pihalle. Mutta kun minä en uskalla päästää.
Kerran anoppi oli ulkona meidän kanssa ja minä kävin hätäpäissäni viemässä postit sisälle. Onneksi en ollut pitempään sisällä, koska esikko juoksi tielle päin anoppi tosi kaukana takana. Onneksi minun karjuntani |O (terveisiä vaan naapureille
Anoppi ei halua olla ulkona minun ja lasten kanssa, vaikka itse tekisin esim puutarhatöitä (ja voisin samalla pitää sivusilmällä esikkoa silmällä).)
Anoppi on myös "mustasukkainen" äidilleni joka on meillä tarvittaessa lapsen likkana. Äitini on kuitenkin noin 20 vuotta anoppiani nuorempi joten jaksaa aivan eritavalla hoitaa lapsia.
Joinakin päivinä anoppi itsekin "ymmärtää" ja on ääneen myöntänyt ettei pysty lapsia hoitamaan (sanonut näin mm miehelleni, äidilleni, omalle siskolleen). Mutta sitten taas tarjoutuu ja loukkaantuu kun ei apu kelpaa (varsinkaan jos minun äitini on tulossa lapsia hoitamaan).
Eli miten saisin anopille nätisti sanottua (loukkamatta) etten voi antaa lapsia yksin hänen vastuulleen?
Älkääkä nyt takertuko tuohon anoppi sanaan, minulla ei ole mitään anoppiani vastaan eikä haluttomuuteni antaa lapsia hänelle hoitoon johdu siitä että hän on anoppini, vaan siitä ettei hän pysty takaamaan turvallista ulkoilua lapsille.