O
olisimpa enkeli
Vieras
Tekis mieli huutaa, raivota ja hakata paikat rikki, mun on vaan niin paha olla! Tiedän olevani masentunut, mulla on huono itsetunto ja elämä väsyttää. Asiaa ei auta yhtään rahavaikeudet. Välillä vähän aurinko pilkistää, mutta sit taas tulee joku isku ja se riittää saamaan mut tolaltaan pariksi viikoksi. Parisuhteeni kärsii tästä, en halua enkä jaksa antaa huomiota miehelleni, thdon vaan purkaa pahaa oloani häneen, mutta hän ei sano mitään, hymisee vaan.. Ottaisi edes kiinni, halaisi ja sanoisi että me selvitään tästä, mutta ei, kuhan töllöttää telkkaria ja hymähtää kun itken ja sanon että mun on paha olla.. Mitähän tuo lapsikin miettii kun äitillä nuppi kilahtaa vielä joku kaunis päivä lopullisesti. Miks kukaan ei voi huomata mun pahaa oloa, miks kukaan ei tuu sanomaan mulle jotain hyvää ja lohduttavaa. Miks kukaan ei anna voimia huomiseen.. Ainut syy elää on tuo mun oma rakas lapseni, ilman lastani olisin jo aikoja sitten roikkunut jojossa. Kiitos.