:ashamed:
se on aloittanut taas hetkellisesti reissuhommat ja mulle tää on tosi kova pala :ashamed:
olen niin tottunut sen läsnäoloon, mä rakastan meidän yhteisiä iltahetkiä kun köllötetään sohvalla ja nukkuun mennessä käperryn sen kainaloon.
kaikki surut ja murheet unohtuu ja on niin turvallinen ja hyvä olo kun kuulee toisen tasaisen hengityksen ja tuntee kädet ympärillään.
mies lähti sunnuntaina ja tulee ehkä huomena mikäli saavat duunit siihen kuntoon ja mä RIUDUN täällä ikävästä :snotty:
olen mä osannut nauttia omasta ajastakin, maanantaina yks mun ystävä oli meillä iltateellä, eilen toinen ystävä katsomassa leffaa ja muina iltoina olen nauttinut olostani koira kainalossa tvtä katsellen kun olen lapsen saanut unten maille, mutta kokoajan takaraivossa jyystää se puhdas ikävä sen toisen läsnäoloa kohtaan.. melkein itken joka ilta kun puhutaan puhelimessa ja ne kilometrit meidän välillä oikein huutaa siinä vaiheessa..
mä oon ihan seko.. :ashamed: :snotty: :xmas:
se on aloittanut taas hetkellisesti reissuhommat ja mulle tää on tosi kova pala :ashamed:
olen niin tottunut sen läsnäoloon, mä rakastan meidän yhteisiä iltahetkiä kun köllötetään sohvalla ja nukkuun mennessä käperryn sen kainaloon.
kaikki surut ja murheet unohtuu ja on niin turvallinen ja hyvä olo kun kuulee toisen tasaisen hengityksen ja tuntee kädet ympärillään.
mies lähti sunnuntaina ja tulee ehkä huomena mikäli saavat duunit siihen kuntoon ja mä RIUDUN täällä ikävästä :snotty:
olen mä osannut nauttia omasta ajastakin, maanantaina yks mun ystävä oli meillä iltateellä, eilen toinen ystävä katsomassa leffaa ja muina iltoina olen nauttinut olostani koira kainalossa tvtä katsellen kun olen lapsen saanut unten maille, mutta kokoajan takaraivossa jyystää se puhdas ikävä sen toisen läsnäoloa kohtaan.. melkein itken joka ilta kun puhutaan puhelimessa ja ne kilometrit meidän välillä oikein huutaa siinä vaiheessa..
mä oon ihan seko.. :ashamed: :snotty: :xmas: