Mulla on aivan kamala olo, MIKÄ lastani vaivaa?!!!

[Itkettää vain]

Tämä alkoi jo eskarissa, ja jatkuu näköjään nyt koulussa ekaluokalla.

Poika on fiksu ja älykäs, kehittynyt ja kasvanut aina normaalisti. Erosin pojan (väkivaltaisesta) isästä neljä vuotta sitten, isä on tavannut lapsensa tuon jälkeen kolme kertaa. Soittaa hyvin harvoin, jolloin lupaa kaikkea mahdollista, joita ei kuitenkaan koskaan pidä. Meillä on muutoin tasaista elämää, olen edelleen yksin eron jälkeen eikä meillä hyppää vieraita miehiä.

No niin. Eskarissa alkoi tämä käytös. Lapsi saattaa ihan yhtäkkiä käydä jonkun aikuisen/lapsen kimppuun. Siis huitaisee tai tönäisee tms. Tehtäviä tehdessä, kuten värittäminen, askartelu, tekee niitä todella hienosti ja ikäistään vastaavasti, mutta kesken kaiken menettää hermonsa, ja tuhoaa työnsä. Tähän saattaa riittää vaikka opettajan sanoma kehu. Kotona ei sellaista esiinny. Kotona lapsi osaa käyttäytyä suhteellisen hyvin, ainoa kenen kanssa tulee kahnausta, olen minä. Joskus suuttuessaan lapsi alkaa huutamaan että hän on tyhmä tyhmä tyhmä ja lyö itseään päähän.

Ollaan juteltu asiasta neuvolassa, eskarin ihmisten, päiväkodin johtajan, lastenvalvojan, perheneuvolan psykologin ja sosiaalityöntekijän kanssa. Olen jutellut itse asiasta oman terapeuttini kanssa. Mikään ei muutu. Kukaan ei osaa auttaa, eikä kertoa mistä pojan käytös johtuu. Miksi minun lapseni käyttäytyy noin? Hänellä on muitakin sisaruksia, eikä kukaan heistä ole tuollainen.

Mulla on paha olla. Itkettää, pelottaa, ahdistaa. Kannan syyllisyyttä asiasta, olen epäonnistunut kasvatuksessa, minun syy, minun vika, olen huono äiti. Auttakaa, olkaa kiltit. Kertokaa mitä tämä on? Miksi lapseni on tuollainen?

 

[vieras]

No mikä pojalla sitten psykologin mielestä sitten ona?

 

[Ket]

Mitä lapsi itse sanoo?

 

[SmileX]

masennus?
nimim. kokemusta tuollaisesta lapsesta
Itsensä vähättely ja nimenomaan kehuihin liittyvä alemmuuden tunne ja sen aiheuttamat "kohtaukset" voivat olla lapsen masunnukselle ominaisia piirteitä.
Ihme ettei psykologi ottanut muka kantaa??
Hehän juuri näiden lassten terapia tarpeitakin kartooittavat

onko teillä perheneuvolaa kaupungissa?
Ota sinne yhteys!!

 

[Itkettää vain]

No kun kukaan ei osaa sanoa mitään. Kaikki vaan kuuntelee ja nyökyttelee, mutta kukaan ei KERRO mitään! Olen kysynyt, en ole saanut selventävää vastausta. Epäilivät yhdeksi syyksi isäsuhdetta, mutta näinkö paljon sellainen voi vaikuttaa??
Lapsi ei osaa sanoa syyksi mitään täsmällistä, kokee vain että joko kaikki muut kiusaavat (aikuiset ja lapset) tai sitten että hän on tyhmä.

 

[ap :(]

No kun olen ollut keväästä saakka perheneuvolan asiakkaana just tämän ongelman takia, ja käynnit jatkuu.

 

[SmileX]

No kun olen ollut keväästä saakka perheneuvolan asiakkaana just tämän ongelman takia, ja käynnit jatkuu.

onko tehty psykiatrinen tutkimusjakso?
(mulla lapsi sellaisessa)

 

[ap :(]

No kun olen ollut keväästä saakka perheneuvolan asiakkaana just tämän ongelman takia, ja käynnit jatkuu.

onko tehty psykiatrinen tutkimusjakso?
(mulla lapsi sellaisessa)

Ei. Tarkoittaako se sitä, että lapsi menee psyk.sairaalaan tutkittavaksi viikoksi tms?

 

[Selvä tapaus]

Ettekö näe?
Lapsen isä väkivaltainen = huono esimerkki lapselleen.

 

[a+ :(]

Mä kaipaisin nyt oikeita neuvoja ja kokemuksia. En tarkoittanut syyttää lapsen isää, mutta kai silläkin on jotain tekemistä lapsen kanssa, onko hänellä molemmat vanhemmat ja millaisia he ovat. Ja jos lapsi olisi ottanut isänsä käytöksestä itselleen mallia, niin olisi kai se näkynyt jo aiemmin kuin vasta eskarissa.

 

[mikrokitumoppi]

Ettekö näe?
Lapsen isä väkivaltainen = huono esimerkki lapselleen.

Näe mitä? Lapsi ei ole nähnyt isäänsä kuin kolme kertaa sen jälkeen kun isä lähti pois neljä vuotta sitten (lapsi oli silloin noin kaksi). Miten ihmeessä isä voisi olla tässä esimerkkinä, kun ei ole ollut edes paikalla?
Neljä vuotta sitten tapahtunut asia ei nouse tällä tavalla yhtä-äkkiä pintaan tai puhkea noin.

 

[Ket]

No kun kukaan ei osaa sanoa mitään. Kaikki vaan kuuntelee ja nyökyttelee, mutta kukaan ei KERRO mitään! Olen kysynyt, en ole saanut selventävää vastausta. Epäilivät yhdeksi syyksi isäsuhdetta, mutta näinkö paljon sellainen voi vaikuttaa??
Lapsi ei osaa sanoa syyksi mitään täsmällistä, kokee vain että joko kaikki muut kiusaavat (aikuiset ja lapset) tai sitten että hän on tyhmä.

Huono itsetunto? Onko tottunut saamaan positiivista palautetta? Muistatko itse kehua kun jokin asia menee hyvin? Voisit puhua esim. niistä opettajan kehuista lasten kanssa; ihan opettaa ja neuvoa, miten siihen vastataan kun joku kehuu. Sehän on kiva asia saada kehuja, opettaja on huomannut että teet jonkun asian hyvin ja on siitä iloinen; silloin voi sanoa että kiitos. Ehkä häneltä puuttuu käyttäytymismalleja, hän on hämmentynyt eikä tiedä miten pitäisi toimia.

Nämä nyt siis ihan vain villejä mutu-arvauksia täältä netin takaa, mutta ei varmaan haittaa kokeilla. Keskustella ihan rauhassa lapsen kanssa, ja palata asiaan myöhemminkin. Suurentelematta ongelmaa sen enempää - sitten lapsi vasta tunteekin itsensä oudoksi ja tyhmäksi jos käytökseen reagoidaan tekemällä siitä Iso Juttu johon täytyy olla kauhea syy.

Voin myös hyvin kuvitella, että lapsi kokee olevansa jotenkin huono, kun isä on hänet "hylännyt" ja lupaillut asioita mitä ei ole pitänyt. Lapsi helposti ajattelee, että vika on hänessä. Ja se sitten tulee esiin myös suhteessa muiden ihmisten kanssa. Se ei tietenkään ole äidin vika. Mutta toivottavasti saatte tästä keskusteltua lapsen kanssa.

 

[Evenstar]

Onko poika käytetty neurologin vastaanotolla ja EEG:ssä? Raivareiden ja aggressiivisuuspuuskien taustalla saattaa joskus olla neurologisia syitä.

 

[Malviina]

Onko isä ollut väkivaltainen myös lasta kohtaan tai lapsi muuten nähnyt esin lyövän sinua tai jotain?

 

[ap :(]

Olen pyrkinyt kehittämään lapsen itsetuntoa kannustamalla ja kehumalla, en vaadi häneltä täydellisyyttä vaan olen tyytyväinen siihen että hän edes yrittää. Ja usein onnistuukin oikein hienosti.
Kerran sitten kun lapsi sai taas sen "mä oon tyhmätyhmätyhmä"- raivarin, kysyin ihan suoraan että tuntuuko susta tuommoselta siksi, kun äiti ja isi erosi. Että luuletko sinä että isi ei sen takia pidä yhteyttä eikä tapaa, että sinä oisit jotenkin tyhmä?
Lapsi purskahti lohduttomaan ja hillittömään itkuun eikä pystynyt vastaamaan mitään.

Isä ei ollut väkivaltainen lasta kohtaan, mutta lapsi näki ja koki isän vallankäytön minua kohtaan. Usein. Neurologilla tai muissakaan vastaavissa tutkimuksissa lapsi ei ole ollut.

 

[vieras]

Ettekö näe?
Lapsen isä väkivaltainen = huono esimerkki lapselleen.

Näe mitä? Lapsi ei ole nähnyt isäänsä kuin kolme kertaa sen jälkeen kun isä lähti pois neljä vuotta sitten (lapsi oli silloin noin kaksi). Miten ihmeessä isä voisi olla tässä esimerkkinä, kun ei ole ollut edes paikalla?
Neljä vuotta sitten tapahtunut asia ei nouse tällä tavalla yhtä-äkkiä pintaan tai puhkea noin.

Isän näkymättömyyskin lapsen elämässä on esimerkkiä lapselle, huono sellainen. Jos isä ei lastansa halua nähdä, niin kai se vaikuttaa negatiivisesti lapsen omanarvon tunteeseen.

 

[traumoja]

No kuulostaa siltä, että käytöksen taustalla on se, mitä perheessänne eroa ennen ja sen aikaan tapahtui. Vaikea niitä solmuja on noin pienen kanssa avata kotikonstein. Vaadi pojallesi kunnon hoitoa, nyt pitää oikein tiikeriemoasenteella ajaa asiaa. Ja muista ettei vika ole sinussa! Kuulostat oikein hyvältä ja huolehtivaiselta äidiltä, eikä entisen miehesi käytös ole sinun syytäsi. Mutta tosiaan, sano siellä perheneuvolassa, että nyt pitää saada pojalle terapiaa.

 

[Ket]

Olen pyrkinyt kehittämään lapsen itsetuntoa kannustamalla ja kehumalla, en vaadi häneltä täydellisyyttä vaan olen tyytyväinen siihen että hän edes yrittää. Ja usein onnistuukin oikein hienosti.
Kerran sitten kun lapsi sai taas sen "mä oon tyhmätyhmätyhmä"- raivarin, kysyin ihan suoraan että tuntuuko susta tuommoselta siksi, kun äiti ja isi erosi. Että luuletko sinä että isi ei sen takia pidä yhteyttä eikä tapaa, että sinä oisit jotenkin tyhmä?
Lapsi purskahti lohduttomaan ja hillittömään itkuun eikä pystynyt vastaamaan mitään. .

Mitä teit silloin? Jatkoitko aiheesta ja sanoit, että se ei ole hänen vikansa ja että hän ei ole tyhmä?
Reaktiosta voisi päätellä, että tuo on hänelle se arka paikka tai yksi niistä.

 

[surkee äiti]

No kun kukaan ei osaa sanoa mitään. Kaikki vaan kuuntelee ja nyökyttelee, mutta kukaan ei KERRO mitään! Olen kysynyt, en ole saanut selventävää vastausta. Epäilivät yhdeksi syyksi isäsuhdetta, mutta näinkö paljon sellainen voi vaikuttaa??
Lapsi ei osaa sanoa syyksi mitään täsmällistä, kokee vain että joko kaikki muut kiusaavat (aikuiset ja lapset) tai sitten että hän on tyhmä.

Minäkin koen ongelmalliseksi tuon ettei voida sanoa suoraan, juu-juuta ja nyökyttelyä vaan. Jotain salatiedettä kai tuo lastenkasvatus on jota ei sitten meille maijameikälaisille haluta kertoa, nauretaan vaan partaansa että ompas teillä ongelmia. (meillä on pienempi tosi vilkas lapsi) kirjoitin viimeisimmästä kokemuksesta juuri tänne.

 

[ap..]

Olen pyrkinyt kehittämään lapsen itsetuntoa kannustamalla ja kehumalla, en vaadi häneltä täydellisyyttä vaan olen tyytyväinen siihen että hän edes yrittää. Ja usein onnistuukin oikein hienosti.
Kerran sitten kun lapsi sai taas sen "mä oon tyhmätyhmätyhmä"- raivarin, kysyin ihan suoraan että tuntuuko susta tuommoselta siksi, kun äiti ja isi erosi. Että luuletko sinä että isi ei sen takia pidä yhteyttä eikä tapaa, että sinä oisit jotenkin tyhmä?
Lapsi purskahti lohduttomaan ja hillittömään itkuun eikä pystynyt vastaamaan mitään. .

Mitä teit silloin? Jatkoitko aiheesta ja sanoit, että se ei ole hänen vikansa ja että hän ei ole tyhmä?
Reaktiosta voisi päätellä, että tuo on hänelle se arka paikka tai yksi niistä.

Tottakai kerroin ettei isän tapaamattomuus ja minun ja eksän ero johdu lapsista. Kerroin että erottiin siksi kun ei tultu toimeen enää keskenämme vaan tapeltiin koko ajan. Että tämä oli parempi, niin saadaan molemmat, sekä minä että isä elää rauhassa ja onnellisena. Ja että isän tapaamattomuus ei johdu lapsesta vaan isästä ja isän ongelmista (työt, välimatka jnejne.. )