Mulla menee hermot tuon esikoisen kanssa, kun se ei usko enää mitään... uusi vauva talossa. Auttakaa!

  • Viestiketjun aloittaja arghhh
  • Ensimmäinen viesti
jlöpå
On totta, että eka viikko voi olla tosi kaoottinen, mutta tosiaan tosiaan, teitähän on siellä kaksi aikuista nyt, ellen väärin käsittänyt.

Hommatkaa vaikka makuuhuineen oveen hakanen, jonka pistät säppiin, kun vauva nukkuu, se on ainakin 3v lapselle selkeä ilmoitus, että sinne ei mennä nyt kolaamaan.

Toinen apu on portti.
Meidän oli laitettava portti keittiön ovelle, kun imetysmaratonit kesti ja mies oli jo palannut töihin. Esikoinen livahti keittiöön repimään laatikoita auki ym. hauskaa ja sitten imetyksestä ei tullut mitään kun piti alkaa säveltämään.

Portista oli myös se hyöty, että jos vauva simahtikin niille sijoilleen olohuoneeseen, pystyin ottamaan esikoisen ruokaa tekemään keittiöön, portti kiinni ja ei tarvinnut sinkoilla perässä jos olisikin keksinyt juosta vauvan luokse.

Pientä hienosäätöä kotiin ja ennen kaikkea miettiä hoitojärjestys. Jos isommalla on hätä ja aloittaa itkun ensin ja sen vuoksi vauva herää uniltaan, hoidetaan isomman huoli ensin, sitten vauva.

Meillä on vasta 2v jälkeen syntynyt tilanne, että molemmat kykenee odottamaan omaa vuoroa, sillä molemmat tietävät, että heidän asiaa ei vähätellä tai verrata toisen huolen suuruuteen tai pienuuteen tms.
Eivät tule läheskään aina toimeen, sehän nyt on selvä, mutta välittävät kovasti toisistaan, sen näkee hyvin selvästi.

Eli vanhemmat pistää vain nyt asian pöydälle ja alatte pohtimaan päivärytmiä. Vauva vaikka sitten liinaan, jotta suurimman osan jutuista pystyy hoitamaan ajallaan. Se palvelee perhettä myös pitemmällä aikavälillä. Helppoa se ei ole, mutta onko elämä ikinä, varsinkaan pienten lasten kanssa.
 
"alkup."
[QUOTE="vieras";24058813]Vittuako täältä tulet pyytämään avuttomuuteesi apuja! Jos jumalauta et osaa yhtäkään pentua kasvattaa niin onko järkevää punkea niitä lisää?[/QUOTE]

Vittuako sä tulet noin tyhmiä vastailemaan kun et osaa auttaakaan. Kai täällä apua saa kysyä. Ja kyllä osaan lapseni kasvattaa ja toki tiedän, että uuden vauvan tulo aiheuttaa tällaista käytöstä lapsessa, mutta kysyinkin että miten siihen saisi apua ts. miten selittäisi lapselle, ettei kaikkea voi tehdä.
 
"alkup."
Alkuperäinen kirjoittaja jlöpå;24058834:
On totta, että eka viikko voi olla tosi kaoottinen, mutta tosiaan tosiaan, teitähän on siellä kaksi aikuista nyt, ellen väärin käsittänyt.

Hommatkaa vaikka makuuhuineen oveen hakanen, jonka pistät säppiin, kun vauva nukkuu, se on ainakin 3v lapselle selkeä ilmoitus, että sinne ei mennä nyt kolaamaan.

Toinen apu on portti.
Meidän oli laitettava portti keittiön ovelle, kun imetysmaratonit kesti ja mies oli jo palannut töihin. Esikoinen livahti keittiöön repimään laatikoita auki ym. hauskaa ja sitten imetyksestä ei tullut mitään kun piti alkaa säveltämään.

Portista oli myös se hyöty, että jos vauva simahtikin niille sijoilleen olohuoneeseen, pystyin ottamaan esikoisen ruokaa tekemään keittiöön, portti kiinni ja ei tarvinnut sinkoilla perässä jos olisikin keksinyt juosta vauvan luokse.

Pientä hienosäätöä kotiin ja ennen kaikkea miettiä hoitojärjestys. Jos isommalla on hätä ja aloittaa itkun ensin ja sen vuoksi vauva herää uniltaan, hoidetaan isomman huoli ensin, sitten vauva.

Meillä on vasta 2v jälkeen syntynyt tilanne, että molemmat kykenee odottamaan omaa vuoroa, sillä molemmat tietävät, että heidän asiaa ei vähätellä tai verrata toisen huolen suuruuteen tai pienuuteen tms.
Eivät tule läheskään aina toimeen, sehän nyt on selvä, mutta välittävät kovasti toisistaan, sen näkee hyvin selvästi.

Eli vanhemmat pistää vain nyt asian pöydälle ja alatte pohtimaan päivärytmiä. Vauva vaikka sitten liinaan, jotta suurimman osan jutuista pystyy hoitamaan ajallaan. Se palvelee perhettä myös pitemmällä aikavälillä. Helppoa se ei ole, mutta onko elämä ikinä, varsinkaan pienten lasten kanssa.
Makuuhuoneen oveen tai minnekään ei saa sellaista hakasta, ettei lapsi sitä saisi auki. Toisekseen meillä ei ole keittiössä ovea tai edes oviaukkoa vaan on avokeittiö, joten ei saa porttiakaan ja jos saisi niin kyllä tuo esikoinen sen auki saisi heti.

Ja sitten vielä se, että jos esikoinen itkullaan herättäisi vauvan niin saisi kyllä esikoinen odottaa sen verran, että hoitaisin vauvan eka. Vaikka se ei ehkä olisi oikein teidän mielestä... mutta niin olisi tehtävä. Esikoinen on isompi ja osaa odottaa hetken, kunnes vauvan saa hoidettua. Olkoot miten väärin tahansa.

Ei ole liinoja tms. kantovälineitä eikä tule, koska ei niitä esikoisen kanssakaan osattu käyttää, ovat tosi epäkäytännöllisiä.

Ongelma on vain se, miten saada esikoinen ymmärtämään ettei vauvaa räplätä/härkitä/kosketa koko ajan ja että hän on edelleenkin meille yhtä rakas kuin ennenkin. Hermot on tiukalla jatkuvan uhalla tekemisen ja myös ymmärtämättömyyden takia.
 
"alkup."
[QUOTE="vieras";24058886]tämänkin kaksi tuntisen minkä olet roikkunut täällä olisit voinut viettää esikoisen kanssa[/QUOTE]

Eipä ole esikoinen kotona :D vaan lähti mummolaan yöksi jo iltapäivällä, kun multa ja mieheltä molemmilta meni hermot.
 
"alkup."
[QUOTE="...";24058900]Kivan kielteisesti ainakin suhtaudut kaikkii apuvinkkeihin. Taitaa se isoin vika olla sinun pääsi sisällä. :([/QUOTE]

Toki mietin miten voisin vinkkejänne soveltaa muttei vielä ainakaan ole tullut yhtään sellaista vinkkiä joka olisi ratkaisu tilanteeseen.
 
"alkup."
Tämä keskustelu sai minut todellakin tajuamaan sen, että ei ole mitään "kikkaa" tai keinoa, jolla saisi esikoisen ymmärtämään asian, vaan siihen auttaa vain aika (tosi on ettei muutama päivä kotona ole paljon, kun on iso elämänmuutos lapselle) ja toistelu, ettei saa kiusata/koskea tms. vauvaa ja keksiä jotain muuta tekemistä esikoiselle ja olla ns. väliajalla (kun vauva nukkuu) esikoisen kanssa.
 
Kolmen yksinhuoltaja
[QUOTE="...";24058900]Kivan kielteisesti ainakin suhtaudut kaikkii apuvinkkeihin. Taitaa se isoin vika olla sinun pääsi sisällä. :([/QUOTE]

Ja eipä näytä tulevankaan, kun kaikki vinkit teilasit. Käytännössä et halua edes yrittää muuttaa käytöstäsi, vaikka ketju tuli täyteen monia ohjeistuksia. Joten, turha kenenkään lienee edes jatkaa kun olet päättänyt velloa tuossa negatiivisuudessa, jossa aijaijaijai kaikki on kamalan vaikeaa ja esikoinen ihan hirveä. Äidistä taitaa mallinsa ottaa.
 
houh
[QUOTE="alkup.";24058884]Makuuhuoneen oveen tai minnekään ei saa sellaista hakasta, ettei lapsi sitä saisi auki. Toisekseen meillä ei ole keittiössä ovea tai edes oviaukkoa vaan on avokeittiö, joten ei saa porttiakaan ja jos saisi niin kyllä tuo esikoinen sen auki saisi heti.

Ja sitten vielä se, että jos esikoinen itkullaan herättäisi vauvan niin saisi kyllä esikoinen odottaa sen verran, että hoitaisin vauvan eka. Vaikka se ei ehkä olisi oikein teidän mielestä... mutta niin olisi tehtävä. Esikoinen on isompi ja osaa odottaa hetken, kunnes vauvan saa hoidettua. Olkoot miten väärin tahansa.

Ei ole liinoja tms. kantovälineitä eikä tule, koska ei niitä esikoisen kanssakaan osattu käyttää, ovat tosi epäkäytännöllisiä.

Ongelma on vain se, miten saada esikoinen ymmärtämään ettei vauvaa räplätä/härkitä/kosketa koko ajan ja että hän on edelleenkin meille yhtä rakas kuin ennenkin. Hermot on tiukalla jatkuvan uhalla tekemisen ja myös ymmärtämättömyyden takia.[/QUOTE]

Ei turvaporttia saa noin pieni auki, kun hyvä kun aikuinenkaan välillä jaksaa sen vääntää auki.

Ja mietippä tilannetta niin, että jos lapsesi satuttaa itsensä ja itkee kovasti sen vuoksi ja vauva sen takia herää, todellako sivuutat esikoisen kivun ja surun sen vuoksi, että vauva itkee ns. ei minkään vuoksi, ilmoittaa vain heränneensä. Tärkeysjärjestystä kaipaa kyllä vähän hioa.
Tietysti tilanne eri, jos esikoinen huutaa ihan muutenvain, pelkkää huomionkipeyttään, silloin siihen ei reagoida, sillä ei ole järkevää opettaa, että negatiivisilla asioilla saa helpoiten huomion.

Jos et tahdo kantoriepuja, hommaa sitteri, sellaisen saa myös aivan makuuasentoiseen asentoon, jolloin aivan pientäkin voi siinä pitää. Silloin kätesi vapautuvat.

Ja jos olet yksin lasten kanssa, niin silloin alkuun vaan on nieltävä, ettei sitä omaa aikaa ole sen aikana kun yksin olet lasten kanssa.

Ruoka tulille, kun pienin nukkuu ja jos esikoinen on hereillä, mukaan hääräämään, pilkkomaan nakkia tms. pientä apua, laittamaan vaikka niitä roskia roskiin, mitä vaan, tuntee olevansa tärkeä ja osaavainen.

3v ei vaan ole vielä kypsä ymmärtääkseen, että pieneen sattuu herkästi tai ei ole sopivaa häiritä toisten unta tai ruokarauhaa.
Ehkä helpoiten pääset, kun asetutte kaikki lattialle köllimään ja otat esikoisen viereen ja katselette vauvaa yhdessä niin kauan, kun vauva taas on nälissään. Sitten annat esikoiselle jotain mieleistään puuhaa tai vaikka välipalankin ja selvennät, että nyt molemmat saa syödäkseen.

Ja välttää tosiaan sitä jatkuvaa EI sanaa, kääntää asian käskyttämisestä pois, kehoittelevammaksi niin sanotusti.

Helppohan se on tosin tässä jälkeenpäin selostaa mitä pitää ja ei pidä tehdä, kaiken oppii kantapään kautta tekemällä, neuvot vaan sekottaa pakkaa liikaa. Kyllä se teidän oma tapa löytyy ennemmin tai myöhemmin.
 
On kiva että esikko on päässyt mummulaan yökylään, mutta se ei sitä ongelmaa ratkaise. Helpottaa kyllä, kun esikoinen on saanut mummulassa huomion täysin itseensä, mutta voi olla suhteellisen kiukkuinen kun pitäisi kotiin lähteä. Älä ihmettele, jos ilmoittaa, ettei halua kotiin tullakaan.

Meillä oli sama tilanne kun kuopus syntyi, isosisko oli onnellinen ja ylpeä sisarruksestaan. Aina kun pyysi, sai vauvan syliinsä. Siinä sitten istuttiin itse vieressä vahtimassa ettei vauvan pää retkahda. Toki niitä uhma- ja kateuskohtauksia syntyi, esim. kerhosta pois hakiessa lähti juoksemaan toiseen suuntaan, ihan vain kiusaa tehdäkseen. Siinä vaiheessa itse lähdin toiseen suuntaan ja pian se kerholainenkin oli vaunujen vieressä.

Meillä vauva nukkui alkuunsa paljon ja silloin ehdin olla esikoisen kanssa paljon. Kuopus nukkui vaunuissa näkösällä ja pystyin itse vahtimaan vaunuja hyvin. (monesti ulkoilureissun 2h jälkeen kuopus nukkui yhtä soittoa 3-4h, siksi nukkui vaunuissa...) Aamuisin, ennen ulos lähtöä imetin vauvan omassa sängyssä ja esikoinen katseli vieressä pikku kakkosta. Mies lähti seitsemäksi töihin ja teki aamupalan esikoiselle valmiiksi pöydälle tai jos esikoinen oli ehtinyt jo herätä, niin söi aamupalan mieheni kanssa. Toki tilanteissa, jos kuopus nukkui aamulla pidempään, niin tein itse aamupalat meille ennen imetyssessiota.

Mielestäni tämä uusi tilanne on kaikille teille vielä vieras. Kukaan teistä ei ole ehtinyt sopeutua täysin tilanteeseen. Myös se, että olit sairaalassa 4 vrk vauvan synnyttyä vaikuttaa esikoiseen ja paljon. Mihin se äiti yht´äkkiä katosikin ja kun tuli kotiin, niin sillä oli tuo tuhiseva nyytti mukanaan, joka vie nyt suurimman osan huomiosta. Sekä, että äitiä käytiin vain katsomassa sairaalassa, eikä saanut jäädä äidin kanssa sinne. Itsellä helpotti oman 3v:n tilannetta silloin, että olin ainoastaan vuorokauden synnytyksen jälkeen sairaalassa.

Ota esikoinen mukaasi ja lähtekää yhdessä kauppareissulle. Koska annat ilmeisesti jo lisämaitoakin, voi isä ehkä antaa pullosta poissaollessasi sitä tai sitten pumppaat maitoa pulloon valmiiksi. Ja toki, ennen lähtöä syötät kuopuksen. Tai lähdette vaikka tunnin puistoreissulle tai mitä ihan tahansa, koska silloin esikoinen saa vain sinun huomiosi. Myös koko perheen yhdessä tekemät asiat ovat tärkeitä.

Koska ymmärsin, että esikoisesi on tyttö, niin silloin äitinä ja naisena olet hänelle se suuri "idoli." Saat kaiken ihailun ja kunnioituksen, mitä pieni sydän voi vain antaa, ota se siis täysin rinnoin vastaankin. Omalla kohdallani olen huomannut, että tyttöni on kovasti perääni ja innoissaan katselee esim. laittautumistani. Kehuu kuinka kaunis äiti on ja tuoksuu hyvällä. Kun taas tuo miespuolinen kuopus tulee siinä vaiheessa köhimään tekoyskäänsä... :D

Tsemppiä ja jaksamista teille!! =)

Ps: muista aina myös se, että kun nyt alkaa helpottaa kolmivuotiaan kanssa, tulee ajan kanssa eteen se sisarruskateuskin. Se on taas oma aivan oma juttunsa... ;)
 
Viimeksi muokattu:
Ihan ymmärrettävää käytöstä lapselta. Hän on mustasukkainen ja huolissaan asemastaan perheessä. Viettäkää molemmat esikoisen kanssa mahd. paljon aikaa ja näyttäkää hänelle, miten hän voi auttaa vauvanhoidossa ja miten pidellä/silittää vauvaa varovaisesti.
 
vrs
[QUOTE="alkup.";24058884]Makuuhuoneen oveen tai minnekään ei saa sellaista hakasta, ettei lapsi sitä saisi auki. Toisekseen meillä ei ole keittiössä ovea tai edes oviaukkoa vaan on avokeittiö, joten ei saa porttiakaan ja jos saisi niin kyllä tuo esikoinen sen auki saisi heti.

Ja sitten vielä se, että jos esikoinen itkullaan herättäisi vauvan niin saisi kyllä esikoinen odottaa sen verran, että hoitaisin vauvan eka. Vaikka se ei ehkä olisi oikein teidän mielestä... mutta niin olisi tehtävä. Esikoinen on isompi ja osaa odottaa hetken, kunnes vauvan saa hoidettua. Olkoot miten väärin tahansa.

Ei ole liinoja tms. kantovälineitä eikä tule, koska ei niitä esikoisen kanssakaan osattu käyttää, ovat tosi epäkäytännöllisiä.

Ongelma on vain se, miten saada esikoinen ymmärtämään ettei vauvaa räplätä/härkitä/kosketa koko ajan ja että hän on edelleenkin meille yhtä rakas kuin ennenkin. Hermot on tiukalla jatkuvan uhalla tekemisen ja myös ymmärtämättömyyden takia.[/QUOTE]

Voi elämä mikä uusavuttomuden perikuva sinäkin olet.

Onko 3v kaksimetrinen, vai miten hän saa oven ylänurkkaan laitetun hakasen auki?

Avonainen leikkikehä avokeittiön ympärille ja 20cm ruuveilla seinään kiinni, sitä ei avaa sitten Hulk:kaan. Eikä tasan yksikään 3v.

Opettele kantamaan lastasi, itseppä olet hänet tähän maailmaan saattanut, joten elä sen kanssa ja tee hänen olemassaolostaan turvallista. Hanki manduka-kantoreppu, sen saatat sinäkin osata laittaa päällesi - kahdella klipsillä kiinni, ei ole kovin vaikeaa.

Ja miten saada esikoinen ymmärtämään olevansa yhtä rakas kuin ennenkin: NO VASTAAMALLA HÄNEN TARPEISIINSA _ENSIN_!!!

Juuri tämän vuoksi sinulla ON OLTAVA vauva kannossa, siinä itkiessään hän on silti lähellä ja sylissä - ei siis yksin turvattomana. Vastaa kuitenkin AINA ensin esikoisen hätään, uhmaa älä noteeraa. 3v ei ole niin iso, että osaa odottaa, kun kyseessä on uusi äidin huomiosta skabaava kiljukurkku - ainoa mitä hän siitä oppii on, että hänet on korvattu ja on keksittävä keino, millä saa huomionsa takaisin, eli pahantekoa seuraa.

Ainoa ymmärtämätön olet SINÄ, lapsesi on aivan normaali 3v.
 
vvvv
[QUOTE="alkup.";24058921]Tämä keskustelu sai minut todellakin tajuamaan sen, että ei ole mitään "kikkaa" tai keinoa, jolla saisi esikoisen ymmärtämään asian, vaan siihen auttaa vain aika (tosi on ettei muutama päivä kotona ole paljon, kun on iso elämänmuutos lapselle) ja toistelu, ettei saa kiusata/koskea tms. vauvaa ja keksiä jotain muuta tekemistä esikoiselle ja olla ns. väliajalla (kun vauva nukkuu) esikoisen kanssa.[/QUOTE]

Lähdet väärälle linjalle jos alat toistelemaan mitä EI saa tehdä. Asetu lapsen asemaan. Ohjaa muualle. Tosin en ymmärrä miksi vauvaa ei saa koskea jollei ole väkivaltainen, näytä miten vauvaa kosketaan. Mallista ne pienet oppii...
 
  • Tykkää
Reactions: Nyysti

Yhteistyössä