Mulla menee hermot tuon esikoisen kanssa, kun se ei usko enää mitään... uusi vauva talossa. Auttakaa!

[arghhh]

3-vuotias esikoisemme on nykyään todella rasittava tapaus. Siitä lähtien kun vauva syntyi eli viikko sitten hän on ollut mahdoton, rasittava ja ylienerginen. Jo sairaalassa oli yli-innokas vauvaa kohtaan ja kotona tämä on vain pahentunut... Ei anna vauvan olla hetkeäkään rauhassa, tekee kaiken päinvastoin mitä pyydetään/käsketään ja jos kielletään, niin ei usko yhtään mitään. Ei siis mitään. Esimerkiksi jos vauva on nukkumassa ja sanotaan, että ei saa mennä koskemaan vauvaan, niin taatusti menee ja välittömästi. Toistaa tätä kunnes multa tai isältään menee hermot ja sitten ärähdän kunnolla. Sitten alkaa itku ja surkeana että "miksei saa... mutta kun minä haluan... tyhmää" ja tuntuu pahalta minustakin, kun aina vaan joutuu kieltämään ja näkee, että toinen pettyy jne. Mutta ei se onnistu niinkään, että aina vaan vauvaa kiusataan, kosketellaan ja tehdään kaikkea mitä vanhemmat kieltää. Kovakouraista käytöstä ja häirintää vauvaa kohtaan. Mies on nyt viettänyt suurimman osan ajasta esikoisen kanssa, hyvin on muuten mennyt, mutta aina kun esikoinen muistaa että on talossa uusi vauva niin alkaa tajuton sähellys ja uhma, tekee vaikka kielletään. Esikoinen ei jotenkin näytä ymmärtävän miksei saa... Mitä siis voi tässä tilanteessa tehdä? Auttakaa kokeneemmat.

 

[Non compos mentis]

Suurimman osan ajasta isä ollut esikoisen kanssa? Miksi ihmeessä? Pienet vauvat nukkuvat paljon ja tällöin äitikin voi olla paljon esikoisen kanssa. Totta kai hän kapinoi, jos yhtäkkiä tämä uusi tulokas ominut äidin.

 

[3 lapsen äiti]

3-vuotias on joutunut luovuttamaan oman "vauva-paikkansa" toiselle.. etsii nyt paikkaansa uudessa kokoonpanossa. Mitä jos ei koko ajan mainitsisikaan vauvasta, vaan veisi huomion toisaalle (silloin kun vauva on ommissa oloissaan esim siellä sängyssä) ja äiti yrittäisi olla hetken esikoisen kanssa. Väsyny ja uus tilannehan se on koko perheelle.. Aikaa on menny kuitenkin vasta tosi vähän, kyllä se siitä. Jaksuja!

 

[040608]

3v taitaa ihan vaan olla mustasukkainen ja kuulostaa mielestäni ihan normaalilta. Tietystikkään vauvaa ei saa satuttaa, se täytyy ehdottomasti kieltää. Äidin kuuluu olla myös esikoisen kanssa. Ja jos vauvan syntymästä on viikko niin onhan tuo lyhyt aika 3v:n oppia siihen että vauvakin on talossa.
Ja vaikka kuinka inhoan tätä vertausta niin sanon sen silti. Isommasta lapsesta vauvan tulo taloon tuntuu samalta kuin mies toisi ykskaks taloon toisen naisen joka vaimon olisi vaan pakko hyväksyä.

 

["vieras"]

miksi ihmeessä se isä on koko ajan esikoisen kanssa?sinunhan sitä esikoista pitäisi huomioida mahdollisimman paljon

 

[HyäkkäysVaunu]

Meillä esikoinen oli n.2v kun pienempi synty... Mustasukkainen - yli-innokas ja uhmaava tapaus. Paljon yhteistä aikaa ja kärsivällisyytä - en mä osaa muuta sanoo...

Meillä on muuten pinnis makkarissa jonka ovi on kiinni kun pienempi nukkuu - sinne ei oo asiaa kellään unien aikana... Se aika on esikoiselle omistettua; kotityöt kyllä odottaa ja nekin voi tehdä sitten yhdessä.

 

["alkup."]

Suurimman osan ajasta isä ollut esikoisen kanssa? Miksi ihmeessä? Pienet vauvat nukkuvat paljon ja tällöin äitikin voi olla paljon esikoisen kanssa. Totta kai hän kapinoi, jos yhtäkkiä tämä uusi tulokas ominut äidin.

No lähinnä sen takia on ollut isänsä kanssa, että minä olin 4 pv sairaalassa ja nyt kotiin tultuamme joudun olemaan vauvan kanssa suuren osan ajasta, kun vauva syö 1-2h välein ja tuo syönti kestää tunnin ajan lähes joka kerta... väkisin menee aika vauvan kanssa. Toki olen myös viettänyt aikaa esikoisen kanssa, mm. lukenut kirjoja ja pitänyt muuten vaan sylissä, joten on saanut huomiota.

 

[tsirpukka harmailee]

Meillä vastaava tilanne:13v.,3v.ja vauva 12vrk.Isoin ei paljoa käy näin kesälomalla,kun kotona syömässä,mutta pienempi on ollut juurikin samanlainen,kun lapsesi.Paljon auttaa jo se jotta otan pojan mukaan vauvan hoitoon:antaa vaipan,tuo pyyhkeen,vie vaipan roskiin...ja siinä hoitotilanteessa saa silittää ja paijata valvovan silmän alla.
Kun vauva nukkuu,niin häntä ei saa häiritä ja jatkuvasti tästä muistutetaan.
Ja meillä myös isän kanssa viettää nyt isyyslomalla 3v aikaansa.Mie ite oon ollut tään 3v kotiäitinä joten on oltu virallisesti pojan kanssa navat vastakkain ,tottakai se käy pienen hermoille,kun taloon tulee uusi vauva,se on selvä.
Joku aikanaan vertasi jotta ihan vastaava tilanne kuin mies ottaisi uuden vaimon taloon(siis ,kun tulee vauva taloon).

 

[Non compos mentis]

Niin ja sen sijaan, että sanoisi "Vauvaa ei saa herättää" voisikin sanoa että "Tulepas, niin äiti lukee sinulle vähän kirjaa". Siis toki ennen kuin esikoinen on lähtenyt edes siihen suuntaan missä vauva nukkuu. Tuhmuuksista ei tietenkään palkita.

 

["alkup."]

Jotenkin minusta tuntuu, että esikoinen on niiiiin innoissaan vauvasta, ettei malta pitää näppejään erossa... tämä siis aiheuttaa sen, että olisi koko ajan häiritsemässä vauvaa. Mutta miten saisi nätisti ja järkevästi (niin että ymmärtää sen) sanottua sen, ettei saa koko ajan "härkkiä" ja edes silittää vauvaa, vaan vauvan täytyy antaa nukkua ja olla rauhassa. Toki saa auttaa vaipanvaihdossa jne. ja silittää, kun vauva ei nuku.

 

[LisbetSalamander]

Vauvaa hoitaessa voi myös koittaa suunnata kolmivuotiaan energiaa siihen, mitä saa tehdä. Voi ojentaa vaipan hyllystä, valita vaatteet vauvalle, hakea harson jne. Antaa lapselle tehtäviä ennenkuin ehtii hölmöilemään. Ja voit jo etukäteen puhua siitä, mitä voidaan tehdä kunhan saadaan vauva nukkumaan. Ja sitä varten täytyy olla hys hys hiljaa.

 

["vieras"]

Mustasukkaisuutta, kun perheeseen syntyy vauva

On luonnollista, että lapsi osoittaa mustasukkaisuutta, kun perheeseen syntyy uusi vauva. Vanhemman lapsen pahin uhkakuva on, että uusi tulokas muuttaa hänen elämäänsä peruuttamattomasti huonompaan suuntaan. Hän ehkä menettää uudelle kilpailijalle vanhemman rakkauden ja huolenpidon.

Joskus vanhempia autetaan eläytymään lapsen kokemusmaailmaan pyytämällä kuvittelemaan, että puoliso sanoisi:


”Kultaseni, olen ajatellut ottaa itselleni toisenkin puolison. Etkö olekin iloinen! Hän tarvitsee aluksi runsaasti aikaani ja huomiotani, mutta kyllä minä rakastan sinua edelleen yhtä paljon kuin ennen. Teille tulee varmaan hauskaa yhdessä! Saat jakaa huoneesi ja tavarasi hänen kanssaan. Annan hänelle sinun vanhoja vaatteitasi, joista sinä olet jo lihonut ulos. Sinä saat muuttaa nukkumaan toiseen huoneeseen, uusi puoliso tarvitsee minua yölläkin.”

Vertaus ei ehkä ole kaikilta osin osuva, mutta auttaa ymmärtämään, mitä lapselta vaaditaan!

... jatkuu
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/mustasukkaisuutta_kun_perheeseen/

 

["ccc"]

Koeta sanoa 3-vuotiaalle että eikös olekin ärsyttävää kun vauva nukkuu eikä siihen saa koskea.. se on teidän yhteinen juttu ja varmaan uskoo paremmin.
Paljon vaan kehuja ja positiivista huomiota eikä kieltoja niin ei rinnasta negatiivisesti vauvaan.

Ajattele jos miehesi toisi toisen naisen kotiin ja sanoisi että tästä lähtien eletään nyt saman katon alla.. ei herättäisi tunteita?

 

["hankey"]

Mitä teitte esikoisen kanssa ennen vauvan syntymää? Koittakaa pitää päivärytmi mahdollisimman samanlaisena.

Jos vauva ei häiriinny, lue isommalle samalla kun imetät. Pääsette hyville tavoille, etkä ole pulassa kun isyysloma loppuu. Voit myös ottaa erikseen jotain "isojen" leluja, joilla saa leikkiä kun imetät tai vauva nukkuu.

 

[vrs]

Kylläpä kävikin ärsyttämään tämä aloitus!

Viikossako 3v:n olisi pitänyt oppia olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?! Hänen koko maailmankuvansahan muuttui, hänen roolinsa perheessä ja päiviensä/elämänsä sisältö meni uusiksi. Mutta ei saisi reagoida mitenkään?

Ja miksi kiellätte häntä KOKO AJAN? Ennakoikaa! "Vauva syö nyt, olisipa se jo valmis, niin sitten me isot voidaan vaikka muovailla yhdessä. Eikö olisikin kivaa muovailla äitin kanssa? Sellaisia asioita voi vaan ISOT tehdä." tai heti kun näet lapsen nenän asennosta, että hän aikoo mennä hiplaamaan vauvaa, huikkaat hänet avuksesi johonkin ihan muualle.

Kuten joku muu jo sanoikin, "työllistä" lapsi: ylistä hänen korvaamattomuuttaan, mutta älä pakota hoitamaan vauvaa. Intoile kaikesta hienosta mitä esikoinen osaa, älä niinkään kinnitä huomiota pahantekoon.

 

["ccc"]

Kylläpä kävikin ärsyttämään tämä aloitus!

Viikossako 3v:n olisi pitänyt oppia olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?! Hänen koko maailmankuvansahan muuttui, hänen roolinsa perheessä ja päiviensä/elämänsä sisältö meni uusiksi. Mutta ei saisi reagoida mitenkään?

Ja miksi kiellätte häntä KOKO AJAN? Ennakoikaa! "Vauva syö nyt, olisipa se jo valmis, niin sitten me isot voidaan vaikka muovailla yhdessä. Eikö olisikin kivaa muovailla äitin kanssa? Sellaisia asioita voi vaan ISOT tehdä." tai heti kun näet lapsen nenän asennosta, että hän aikoo mennä hiplaamaan vauvaa, huikkaat hänet avuksesi johonkin ihan muualle.

Kuten joku muu jo sanoikin, "työllistä" lapsi: ylistä hänen korvaamattomuuttaan, mutta älä pakota hoitamaan vauvaa. Intoile kaikesta hienosta mitä esikoinen osaa, älä niinkään kinnitä huomiota pahantekoon.

Hyviä vinkkejä mutta pitää muistaa että kaikki ei ole energian huipulla viikon ikäisen kanssa ja baby bluesitkin siinä mukana... eli ei kaikkea jaksa muistaa / huomata. Hyvä että ap kyselee täällä kun omat hoksottimet voi olla ymmärrettävästi hieman hukassa viikon ikäsien kanssa. Ei millään pahalla ap, omasta kokemukesta vaan.

 

["vieras"]

Ootko ottanut esikoisen mukaan vauvanhoitoon?

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";24058396]Ootko ottanut esikoisen mukaan vauvanhoitoon?[/QUOTE]

Kuten jo kerroin: kyllä. Saa auttaa vaipanvaihdossa ja tuo/vie maitopulloa (jos lisämaitoa tarvitaan). Haluaisi vaan myös antaa omaa tissiään (!) eli syöttää vauvan itse tai pitää minun tissistäni kiinni kun vauva syö... lisäksi on monesti oma-aloitteisesti ottanut vauvan syliin, vaikka ei osaa (tukea niskaa ym.). Eli ei ymmärrä mitä saa tehdä vaikka on monesti kerrottu... luulee itseään isommaksi kuin on...

 

[vrs]

[QUOTE="alkup.";24058452]Kuten jo kerroin: kyllä. Saa auttaa vaipanvaihdossa ja tuo/vie maitopulloa (jos lisämaitoa tarvitaan). Haluaisi vaan myös antaa omaa tissiään (!) eli syöttää vauvan itse tai pitää minun tissistäni kiinni kun vauva syö... lisäksi on monesti oma-aloitteisesti ottanut vauvan syliin, vaikka ei osaa (tukea niskaa ym.). Eli ei ymmärrä mitä saa tehdä vaikka on monesti kerrottu... luulee itseään isommaksi kuin on...[/QUOTE]

Ja esikoisella tietysti on vauva-nukke jolle antaa omaa tissiään, onhan? Ja saa pitää sinun rinnastasi kiinni, niinhän? Mutta milloin 3v on viikon aikana kerennyt olla niin kauan valvomatta vauvan seurassa, että saa vauvan napattua syliin?!! Ja eihän nyt hyvänen aika 3v luule itseään tasan minkään kokoiseksi/ikäiseksi, yrittää vaan mielyttää vanhempiaan ja tehdä kuten muut!

 

[vrs]

[QUOTE="ccc";24058387]Hyviä vinkkejä mutta pitää muistaa että kaikki ei ole energian huipulla viikon ikäisen kanssa ja baby bluesitkin siinä mukana... eli ei kaikkea jaksa muistaa / huomata. Hyvä että ap kyselee täällä kun omat hoksottimet voi olla ymmärrettävästi hieman hukassa viikon ikäsien kanssa. Ei millään pahalla ap, omasta kokemukesta vaan. [/QUOTE]

Mikäs babybluessi sillä kotona myös olevalla isällä on? Uskoisi kahden aikuisen pärjäävän yhden 3v:n kanssa, vaikka olisi viisi uutta vauvaa talossa.

 

[klu]

Aivan normaalia käytöstä 3v lapselta uudessa perhe tilanteessa, jossa oma asema huomion ainoana keskipisteenä on muuttunut TODELLA radigaalisti.
Siinä kestää aikansa tottua, toiset lapset hakee huomiota kohdistamalla joskus liiankin innokkaasti tekemisensä vauvaan, koska on huomannut tämän uuden olion vievän vanhempien huomiota (voisi ajatella samoin, jos vanhemmat yrittävät keskittyä ohjelmaan telkusta, niin tottamaar lapsi tulee siihen heilumaan ).
Meidän poika aikanaan ei osoittanut ensin mitään mielenkiintoa siskoaan kohtaan ja torjui minut täysin. Tätä kesti pari viikkoa, kunnes läpsäisi kerran vauvaa, ensimmäisen ja viimeisen kerran.
Huomion puutetta se oli, vaikka olimme järjestäneet uuden arjen niin, että molemmat annettiin paljon yhteistä ja yksistään aikaa esikoiselle, eli yhdessä kaikki kun vauva torkkui ja yksistään joka toinen päivä minun kanssa pihalla tai kotona ja isän kanssa sama. Mutta siltikin lapsi kokee, että häntä ei enään huomioida tarpeeksi, saihan hän vielä hetki sitten KAIKEN huomion lähes aina

Viikko on todella liian lyhyt aika sanoa mitään, pitää ottaa huomioon, että 3v on parhaassa uhmassaan, jos niin voisi sanoa, siihen sitten uusi vauva, uusi arki, uudet rutiinit jne. jne.

Kyllä se siitä, meilläkin kaikki tasaantui ihan huomaamatta

 

["alkup."]

Ja esikoisella tietysti on vauva-nukke jolle antaa omaa tissiään, onhan? Ja saa pitää sinun rinnastasi kiinni, niinhän? Mutta milloin 3v on viikon aikana kerennyt olla niin kauan valvomatta vauvan seurassa, että saa vauvan napattua syliin?!! Ja eihän nyt hyvänen aika 3v luule itseään tasan minkään kokoiseksi/ikäiseksi, yrittää vaan mielyttää vanhempiaan ja tehdä kuten muut!

On vauvanukke, muttei sille mitään tissiä halua antaa. Ei edes oma nukke enää kiinnosta!

Ja ei saa tulla häiritsemään vauvan syöttöä, kun sitten vauva ei syö!

Ja kyllä kuule muutamassa päivässäkin on sellaisia minuutteja, että lapsi ehtii vauvan luokse... pakko käydä vessassa ja laittaa ruokaa yms. eikä aina voi kulkea esikoisen perskärpäsenäkään.

Mikäs kaikkitietävä sä yrität olla?!

 

[Kolmen yksinhuoltaja]

Itse olen käytännön syistä ollut kolmannen vauvan kanssa isommat lapset mukana koko ajan. Äärettömän harvoin on tullut kiellettyä, olen pyrkinyt muodostamaan aina lauseet esim. "Ollaanpas nyt hiljaa kun vauva nukahti.. annetaan vauvan nyt nukkua rauhassa ja silitetään sitten kun herää.." jne sen sijaan että lauseet olisivat jatkuvasti älä koske, älä mene, älä sitä, älä tätä, ei.. Isosisarukset molemmat ovat n. 3-vuotiaina imettäneet sekä omaa nukkeaan että nalleaan jossain kohtaa ja kantaneet niitä kantoliinassa, tehneet siis kaiken perässä mitä minä olen tehnyt vauvalle. Vauvamme on nyt jo 6kk ja isosiskot haluaisivat kovasti pitää sylissä ja kysyvät sitten, miksi eivät saa - joten olen vieressä olevana hetkeksi vauvan laskenut heidän syliinsä istumaan (itse kiinni pitäen) jonka jälkeen lapset ovatkin saaneet itse todeta, että eivät jaksa pitää.

Samaa siis sanoisin, mitä aiemmatkin, että anna esikoisen touhuta koko ajan vieressäsi ja mukana, luovit vain tilanteet siten että saat hänet tyytyväiseksi ja vauvan hoidettua. Meillä on alussa ollut isommat myös ojentamassa vieressäni tissiäni vauvan suuhun, eivät kovin montaa kertaa sitäkään jaksaneet kun alkuinnostuksen jälkeen pääsivät siinäkin auttamaan

 

[Totuustorvi]

Vinkki: huuto ja kiroilu ei auta
Vinkki2: Pakota lapsesi äläkä jousta sanomisissasi, mieti myös mitä sanot sillä kaikkea ei ole järkeä pakottaa
Vinkki3: Jos sanot johonkin ei, älä taivu sen jälkeen

 

[vrs]

[QUOTE="alkup.";24058629]On vauvanukke, muttei sille mitään tissiä halua antaa. Ei edes oma nukke enää kiinnosta!

Ja ei saa tulla häiritsemään vauvan syöttöä, kun sitten vauva ei syö!

Ja kyllä kuule muutamassa päivässäkin on sellaisia minuutteja, että lapsi ehtii vauvan luokse... pakko käydä vessassa ja laittaa ruokaa yms. eikä aina voi kulkea esikoisen perskärpäsenäkään.

Mikäs kaikkitietävä sä yrität olla?![/QUOTE]

Ei tarvitse olla kaikkitietävä nähdäkseen, ettei ongelma ole tuo 3v vaan sinä, joka et hanskaa tilannetta alkuunkaan!

Missä vauva on kun laitat ruokaa ja miksi esikoinen on siellä myös? Entä isyysvapaalla oleva isä? Sama koskien vessakäyntejäsi? Miksi et pidä vauvaa sylissäsi, esim liinassa tai repussa? Tai ota esikoista mukaan hommiin?

Mieti nyt vähän, nyt teitä on kaksi aikuista ettekä pärjää, koht olet siellä yksin. Vauva oppii ihan mihin vaan systeemeihin, 3v ei, ei ainakaan mukisematta. Eli opeta vauva siihen, että isosisarus auttaa imetyshetkissä ja tasan kaikessa, että isosisarusta autetaan ensin jne.