Istuinpa täällä mökillä terassilla ja yhtäkkiä alko tekkeen mieli suklaata. Muistelin ettei kaupasta ainakkaan ostettu suklaata. Iski paniikki. Käjet alko täristä. Syöksyin sisälle, vilkuilin ympärille ja hyökkäsin keittiön kaapeille, kaivoin ne raivokkaasti läpi, alko jo itkua pukkaamaan. Keittiöstä sitte miehen takintaskut tyhjentään, sillä on aina jemmassa suklaata. Ei mittään. Ulos takas, hirmu vauhtia autolle, ovet lukossa, takas sisälle, avaimet kätteen ja autolle, kaivoin koko auton ylösalasin. EI MITTÄÄN. Tulin autosta ulos ja kaikella voimalla ja äänellä aloin kiljua ja juoksin sisälle, möykkäsin ja itkin ja mies tuli sitte makkarista jossa oli päikkäreillä ja kysy mikä hätänä...
Mie surkeana vajosin sen käsivarsille ja sanoin että haluan suklaata. Ja kas, mies meni makkarin vaatekaapille ja toi mulle pätkiksiä.
Voi sitä tunnetta ko ekan avasin... Käjet vapisi vieläki ja suuta kuivasi. Ja AH! Mikä nautinto...
Mie surkeana vajosin sen käsivarsille ja sanoin että haluan suklaata. Ja kas, mies meni makkarin vaatekaapille ja toi mulle pätkiksiä.
Voi sitä tunnetta ko ekan avasin... Käjet vapisi vieläki ja suuta kuivasi. Ja AH! Mikä nautinto...
hauska..
Sillon minun pään sisällä vaan jyllää pirut ja helvetillisesti jyllääki mutta kykenen hillitteen itteni. En siis riehu enkä raivoa viinantuskissa.