Mulla ei ole elämää!

[masismamma]

Niin ainakin nykyään usein tunnen..Lapset oli virhe.Mistä olisin voinut tietää,mitä tää on,kun lähipiirissä ei ollut lapsellisia?!Multa on viety oikeus nukkua,oikeus syödä,oikeus olla vaanANteeksi lapset,ootte te ihaniakin,mutta äiti ei vaan aina jaksa.Kolmas tuntui olevan liikaa,sitä vain kuvitteli,että kyllä jaksaa.Mut kun ei jaksakaan!Nytkin kaksi isompaa ovat nukkumassa ja puolivuotias huutaa vain.Ja minä haluaisin nyt jo iltapalalle ja suihkuun vihdoinkin.Mut tässä ollaan!Mies on omassa harrastuksessaan,joten en voi tukeutua häneenkään nyt.Ja tuntuu,etten jaksa tässä nyt yksin,mut silti en haluaisi valittaa.Onhan mulla hyvä mies jne.,mutta tuntuu,että tää elämä on AINA tätä!

Hermostun joka asiasta heti ja pelkkä kukkien kastelukin tuntuu velvollisuudelta ja stressaa..Oon ehkä ylikuormittunut?Epäsopiva äidiksi?Eihän kaikista ole luonnetta äideiksi,mutta mistä sen voi tietää ennen kuin lapsia on kokonainen lauma?!

Pääsen minä huomenna iltaa viettämään aikuiseen seuraan,mutta sekin vaan stressaa ja tekisi mieli perua koko homma.Kun tuntuu,että ei oo aikaa sellaiseenkaan

 

[Joni Makkuusäkki]

Voi kuule...tälläisiä tunteita on varmasti monella *hali* Onko sulla tukiverkostoa?

 

[harmaa]

apua... :/ ei kai tuo oo mulla eessä... kaks lasta, kolmas tulossa... toisaalta jaksan hyvin, toisaalta menee hermo kun mua tarvitaan ihan joka sekunti... hiekkalaatikollakin saattavat vaam ohimennen sanoa äiti, moneen kertaan, ihan vaan varmistuakseen että oon olemassa... kai pitäis olla onnellinen, että on lapsia jotka tarvii mua, mutta kun oon ollut vaan muiden käytettävissä jo 6 vuotta

 

[marmakka]

samoja tunteita...

taiteilijasta 5:den lapsen äidiks/isäks...

vaan sillä erolla että me saimme ensimmäisen viikkonloppuvapaan viimevuonna ja ylipäänsä vapaan 12 vuoden ydessäolon jälkeen...tänävuonna ei olekkaan yhteistä aikaa ollenkaan

 

[masismami]

Voi kuule...tälläisiä tunteita on varmasti monella *hali* Onko sulla tukiverkostoa?

Onneksi on jonkinlainen tukiverkosto.Mummut asuvat lähellä,mutta oon huono pyytämään apua,yleensä odotan,että toinen älyää ehdottaa..Täytyy myöntää,et en ois jaksanu enää yhtään vauvaa,kun isompien kanssa jo rutiinit helpottaa,mutta tietty kolmaskin on rakastettu.Enempää lapsia ei jo henkisen terveyden kannalta tule!Kolmas oli ylläri,ja ehkä joskus saan huomata sen tarkoituksen,miksi hänkin tänne halusi tulla..Mä vaan kaipaan niin kovasti sitä omaa aikaa,en ole sellainen luonne,etteä jaksaisin yhtä ja samaa koko ajan..Siksi ehkä masennunkin.

Mutta koen huonoa omatuntoa ajatuksistani,koska jotkut eivät lapsia edes saa,vaikka haluaisivatkin,ja tässä mielentilassa ajattelen,että kunpam he ymmärtäsiivät että sekin voi olla onni..

 

[masismami]

apua... :/ ei kai tuo oo mulla eessä... kaks lasta, kolmas tulossa... toisaalta jaksan hyvin, toisaalta menee hermo kun mua tarvitaan ihan joka sekunti... hiekkalaatikollakin saattavat vaam ohimennen sanoa äiti, moneen kertaan, ihan vaan varmistuakseen että oon olemassa... kai pitäis olla onnellinen, että on lapsia jotka tarvii mua, mutta kun oon ollut vaan muiden käytettävissä jo 6 vuotta

No,ainakin meidän tapauksessa kolmas muutti arkea enemmän kuin toinen.Ollaanhan jo suurperheen mitoissa.Melkoinen kaaos meillä usein vallitsee..Mutta onhan sisaruksista toisilleen iloakin,ja kai se helpottaa sitten kun ovat isompia kaikki.

Ja tietty sekin vaikuttaa,että millainen luonen vauva on.Meillä kolmosessa tahdonvoimaa riittää,eli haasteita luvassa..

 

[marmakka]

ei mullakka oo elämää...ainakaan sellaista ku oisin toivonu

 

[PangPang]

Eiköhän noi sun tuntemukset ole ihan normaaleja :hug: :hug: :hug: Meille neljäs tuloillaan ja välillä tuntuu että mihin hittoon olen jo pääni pistänyt näiden kolmen kanssa ja mä hullu neljättä odotan
Mutta kyllä se vaan niin on että silloin tällöin ihan yksikseen vietetty aika saa tajuamaan mitä elämästä puuttuis jos ei sitä hulinaa ja vilinää siinä ympärillä olis.. luonnollista on että ihminen tarvitsee aikaa vaan itselleen, ja siihen täytyy olla jokaisella oikeus. Se ei tee susta yhtään huonoa äitiä :hug:

Ja yritetään muistaa ettei ne lapset aina pieniä ole koko aika ne kasvaa.. Tsemppiä nyt kovasti!!! :hug:

 

[harmaa]

apua... :/ ei kai tuo oo mulla eessä... kaks lasta, kolmas tulossa... toisaalta jaksan hyvin, toisaalta menee hermo kun mua tarvitaan ihan joka sekunti... hiekkalaatikollakin saattavat vaam ohimennen sanoa äiti, moneen kertaan, ihan vaan varmistuakseen että oon olemassa... kai pitäis olla onnellinen, että on lapsia jotka tarvii mua, mutta kun oon ollut vaan muiden käytettävissä jo 6 vuotta

No,ainakin meidän tapauksessa kolmas muutti arkea enemmän kuin toinen.Ollaanhan jo suurperheen mitoissa.Melkoinen kaaos meillä usein vallitsee..Mutta onhan sisaruksista toisilleen iloakin,ja kai se helpottaa sitten kun ovat isompia kaikki.

Ja tietty sekin vaikuttaa,että millainen luonen vauva on.Meillä kolmosessa tahdonvoimaa riittää,eli haasteita luvassa..

no en mä kolmea lasta suurperheeksi ajattele... mietin vaan, että ei kai tää mene pahemmaks, siis mun olo... vauva on tosi toivottu, mutta pakkohan tässä ois muutakin elämää oltava. kaikki aina vaan lupaa katsoa lapsia, oikein patistavat että hommatkaa kahdenkeskistä aikaa tms. mutta todellisuudessa kukaan ei koskaan pääse tulemaan, aina joku ongelma...

 

[M i l j a]

Asennemuutos on paikallaan. Mul oli yhessävaiheessa sellanen fiilis, siis just tollaen ku sulla, viimesillään raskaana ja valitin varmaan joka asiasta ni mies sitte sano, että vaihappa vaimo asennetta tähän hommaan. Jos sä joka asiasta vaan valitat ja näät kaikki asiat pelkkänä negatiivisena ni sellasiahan ne sitte on. Ala kaivaa pikkuasioista positiivisia juttuja. Mieti, mikä sun elämässä on hyvää. Miten paljon huonomminki asiat vois olla. Yhen päivän funtsin niitä asioita ja sen jälkeen se raskauski alko tuntua jopa ihanalle, selkä ei olllu enää läheskään niin kipee ku aijemmin ja lapsetki alko oleen kiltimmin, koska äitistä oli tullu ilonen......asennemuutoksen myötä. Eikä asiaan tarttettu tuon kummempia vippaskonsteja
Suosittelen kokeilemaan

 

[marmakka]

ei mullakka oo elämää...ainakaan sellaista ku oisin toivonu

eikä oo sukulaisia tai mitään muutakaan tukiverkostoo

 

[harmaa]

Asennemuutos on paikallaan. Mul oli yhessävaiheessa sellanen fiilis, siis just tollaen ku sulla, viimesillään raskaana ja valitin varmaan joka asiasta ni mies sitte sano, että vaihappa vaimo asennetta tähän hommaan. Jos sä joka asiasta vaan valitat ja näät kaikki asiat pelkkänä negatiivisena ni sellasiahan ne sitte on. Ala kaivaa pikkuasioista positiivisia juttuja. Mieti, mikä sun elämässä on hyvää. Miten paljon huonomminki asiat vois olla. Yhen päivän funtsin niitä asioita ja sen jälkeen se raskauski alko tuntua jopa ihanalle, selkä ei olllu enää läheskään niin kipee ku aijemmin ja lapsetki alko oleen kiltimmin, koska äitistä oli tullu ilonen......asennemuutoksen myötä. Eikä asiaan tarttettu tuon kummempia vippaskonsteja
Suosittelen kokeilemaan

onhan tääkin totta... mutta jos 6 vuotta mennyt vaan kotona, kaikki kotihommat ja lasten kanssa 24h, ei voi olla kyse pelkästä väärästä asenteesta... tää on maailman ihaninta aikaa, vauva-aika vieläkin ihanempaa, mutta kai sitä joskus saa itseäkin ajatella....

 

[jOKU]

Niin ainakin nykyään usein tunnen..Lapset oli virhe.Mistä olisin voinut tietää,mitä tää on,kun lähipiirissä ei ollut lapsellisia?!Multa on viety oikeus nukkua,oikeus syödä,oikeus olla vaanANteeksi lapset,ootte te ihaniakin,mutta äiti ei vaan aina jaksa.Kolmas tuntui olevan liikaa,sitä vain kuvitteli,että kyllä jaksaa.Mut kun ei jaksakaan!Nytkin kaksi isompaa ovat nukkumassa ja puolivuotias huutaa vain.Ja minä haluaisin nyt jo iltapalalle ja suihkuun vihdoinkin.Mut tässä ollaan!Mies on omassa harrastuksessaan,joten en voi tukeutua häneenkään nyt.Ja tuntuu,etten jaksa tässä nyt yksin,mut silti en haluaisi valittaa.Onhan mulla hyvä mies jne.,mutta tuntuu,että tää elämä on AINA tätä!

Hermostun joka asiasta heti ja pelkkä kukkien kastelukin tuntuu velvollisuudelta ja stressaa..Oon ehkä ylikuormittunut?Epäsopiva äidiksi?Eihän kaikista ole luonnetta äideiksi,mutta mistä sen voi tietää ennen kuin lapsia on kokonainen lauma?!

Lisää vaan penskoja niin paremmin on ittellä aikaa, hahhaa.

Pääsen minä huomenna iltaa viettämään aikuiseen seuraan,mutta sekin vaan stressaa ja tekisi mieli perua koko homma.Kun tuntuu,että ei oo aikaa sellaiseenkaan

 

[masismami]

Eiköhän noi sun tuntemukset ole ihan normaaleja :hug: :hug: :hug: Meille neljäs tuloillaan ja välillä tuntuu että mihin hittoon olen jo pääni pistänyt näiden kolmen kanssa ja mä hullu neljättä odotan
Mutta kyllä se vaan niin on että silloin tällöin ihan yksikseen vietetty aika saa tajuamaan mitä elämästä puuttuis jos ei sitä hulinaa ja vilinää siinä ympärillä olis.. luonnollista on että ihminen tarvitsee aikaa vaan itselleen, ja siihen täytyy olla jokaisella oikeus. Se ei tee susta yhtään huonoa äitiä :hug:

Ja yritetään muistaa ettei ne lapset aina pieniä ole koko aika ne kasvaa.. Tsemppiä nyt kovasti!!! :hug:

Kiittis!Tuo piristiSen oon kyllä huomannut,että ei tarvitse kuin kaupassa yksin käydä niin heti oon eri ihminen.Nyt vaan oli taas aargh-olo,kun vauva oli niin hankala nukahtamaan ja olin nälissäni.Mut kyllä tää tästä..Ehkei kaikki ookkaan niin kauheaa,ainakaan nyt kun lapset nukkuu ja on rauhallista..

 

[masismami]

apua... :/ ei kai tuo oo mulla eessä... kaks lasta, kolmas tulossa... toisaalta jaksan hyvin, toisaalta menee hermo kun mua tarvitaan ihan joka sekunti... hiekkalaatikollakin saattavat vaam ohimennen sanoa äiti, moneen kertaan, ihan vaan varmistuakseen että oon olemassa... kai pitäis olla onnellinen, että on lapsia jotka tarvii mua, mutta kun oon ollut vaan muiden käytettävissä jo 6 vuotta

No,ainakin meidän tapauksessa kolmas muutti arkea enemmän kuin toinen.Ollaanhan jo suurperheen mitoissa.Melkoinen kaaos meillä usein vallitsee..Mutta onhan sisaruksista toisilleen iloakin,ja kai se helpottaa sitten kun ovat isompia kaikki.

Ja tietty sekin vaikuttaa,että millainen luonen vauva on.Meillä kolmosessa tahdonvoimaa riittää,eli haasteita luvassa..

no en mä kolmea lasta suurperheeksi ajattele... mietin vaan, että ei kai tää mene pahemmaks, siis mun olo... vauva on tosi toivottu, mutta pakkohan tässä ois muutakin elämää oltava. kaikki aina vaan lupaa katsoa lapsia, oikein patistavat että hommatkaa kahdenkeskistä aikaa tms. mutta todellisuudessa kukaan ei koskaan pääse tulemaan, aina joku ongelma...

Ei kai se siitä enää pahemmaksi muutu.Me kun ei koskaan ajateltu kolmea lasta niin ehkä se vaikuttaa asenteeseen.Mutta en halua että yksikään meidän lapsista tuntee olonsa ei-halutuksi,joten kai se on asennetta muutettava!Ja hommattava sitä omaakin elämää ilman omantunnon tuskia!Onnea odotukseen!

 

[harmaa]

apua... :/ ei kai tuo oo mulla eessä... kaks lasta, kolmas tulossa... toisaalta jaksan hyvin, toisaalta menee hermo kun mua tarvitaan ihan joka sekunti... hiekkalaatikollakin saattavat vaam ohimennen sanoa äiti, moneen kertaan, ihan vaan varmistuakseen että oon olemassa... kai pitäis olla onnellinen, että on lapsia jotka tarvii mua, mutta kun oon ollut vaan muiden käytettävissä jo 6 vuotta

No,ainakin meidän tapauksessa kolmas muutti arkea enemmän kuin toinen.Ollaanhan jo suurperheen mitoissa.Melkoinen kaaos meillä usein vallitsee..Mutta onhan sisaruksista toisilleen iloakin,ja kai se helpottaa sitten kun ovat isompia kaikki.

Ja tietty sekin vaikuttaa,että millainen luonen vauva on.Meillä kolmosessa tahdonvoimaa riittää,eli haasteita luvassa..

no en mä kolmea lasta suurperheeksi ajattele... mietin vaan, että ei kai tää mene pahemmaks, siis mun olo... vauva on tosi toivottu, mutta pakkohan tässä ois muutakin elämää oltava. kaikki aina vaan lupaa katsoa lapsia, oikein patistavat että hommatkaa kahdenkeskistä aikaa tms. mutta todellisuudessa kukaan ei koskaan pääse tulemaan, aina joku ongelma...

Ei kai se siitä enää pahemmaksi muutu.Me kun ei koskaan ajateltu kolmea lasta niin ehkä se vaikuttaa asenteeseen.Mutta en halua että yksikään meidän lapsista tuntee olonsa ei-halutuksi,joten kai se on asennetta muutettava!Ja hommattava sitä omaakin elämää ilman omantunnon tuskia!Onnea odotukseen!

kiitos..! tsemppiä sinnekin päin

 

[M i l j a]

Asennemuutos on paikallaan. Mul oli yhessävaiheessa sellanen fiilis, siis just tollaen ku sulla, viimesillään raskaana ja valitin varmaan joka asiasta ni mies sitte sano, että vaihappa vaimo asennetta tähän hommaan. Jos sä joka asiasta vaan valitat ja näät kaikki asiat pelkkänä negatiivisena ni sellasiahan ne sitte on. Ala kaivaa pikkuasioista positiivisia juttuja. Mieti, mikä sun elämässä on hyvää. Miten paljon huonomminki asiat vois olla. Yhen päivän funtsin niitä asioita ja sen jälkeen se raskauski alko tuntua jopa ihanalle, selkä ei olllu enää läheskään niin kipee ku aijemmin ja lapsetki alko oleen kiltimmin, koska äitistä oli tullu ilonen......asennemuutoksen myötä. Eikä asiaan tarttettu tuon kummempia vippaskonsteja
Suosittelen kokeilemaan

onhan tääkin totta... mutta jos 6 vuotta mennyt vaan kotona, kaikki kotihommat ja lasten kanssa 24h, ei voi olla kyse pelkästä väärästä asenteesta... tää on maailman ihaninta aikaa, vauva-aika vieläkin ihanempaa, mutta kai sitä joskus saa itseäkin ajatella....

Niin, en sitä tarkottanukkaan, että koko homma toimis pelkällä asenteella. Tuo asennejuttu on vaan yks helpotttava konsti siihen. Tottakai tarttee myös omaa aikaa ja se on sitten toki eri juttu, jos on vaikka lastenhoitajista pula. Lastenhoitajiaki löytyy, jos viittii ottaa asiaksi ja jostain kaivaa sellasen. Esim MLL:n lastenhoitopalvelu on just sitä varten.

 

[harmaa]

Asennemuutos on paikallaan. Mul oli yhessävaiheessa sellanen fiilis, siis just tollaen ku sulla, viimesillään raskaana ja valitin varmaan joka asiasta ni mies sitte sano, että vaihappa vaimo asennetta tähän hommaan. Jos sä joka asiasta vaan valitat ja näät kaikki asiat pelkkänä negatiivisena ni sellasiahan ne sitte on. Ala kaivaa pikkuasioista positiivisia juttuja. Mieti, mikä sun elämässä on hyvää. Miten paljon huonomminki asiat vois olla. Yhen päivän funtsin niitä asioita ja sen jälkeen se raskauski alko tuntua jopa ihanalle, selkä ei olllu enää läheskään niin kipee ku aijemmin ja lapsetki alko oleen kiltimmin, koska äitistä oli tullu ilonen......asennemuutoksen myötä. Eikä asiaan tarttettu tuon kummempia vippaskonsteja
Suosittelen kokeilemaan

onhan tääkin totta... mutta jos 6 vuotta mennyt vaan kotona, kaikki kotihommat ja lasten kanssa 24h, ei voi olla kyse pelkästä väärästä asenteesta... tää on maailman ihaninta aikaa, vauva-aika vieläkin ihanempaa, mutta kai sitä joskus saa itseäkin ajatella....

Niin, en sitä tarkottanukkaan, että koko homma toimis pelkällä asenteella. Tuo asennejuttu on vaan yks helpotttava konsti siihen. Tottakai tarttee myös omaa aikaa ja se on sitten toki eri juttu, jos on vaikka lastenhoitajista pula. Lastenhoitajiaki löytyy, jos viittii ottaa asiaksi ja jostain kaivaa sellasen. Esim MLL:n lastenhoitopalvelu on just sitä varten.

sinnekin olen soittanut... sain 5 numeroa, kenellekään heistä ei käynyt viikon varoitusajalla... jäi vähän huono maku siitäkin...