Mulla ei mene hermot uhmaikäisen kanssa

[öhöm..]

Mulla on just 2 v täyttäny lapsi. Oli pitkään toivottu. Mulla ei vaan mene hermo, kun hän saa uhmakohtauksia. Mä olen aivan tyynenä vain, en edes kiehu sisäisesti. Uhmakohtaukset ovat hyvin lyhytkestoisia, pisimmillään kestää 10 min, useimmiten vain pari minsaa. Loppuu, kun houkuttelen häntä johonkin muuhun juttuun. Hän on vilkas ja iloinen lapsi, kiipeilee paljon ja tekee kaikkia uusia kokeiluja. Mutta mulla tosiaan ei ole pinna menny vielä kertaakaan. Pitäiskö mennä? Onko mussa jotain vikaa, kun itkupotkuraivarit eivät tunnu mulla missään?

 

[hei]

Onnea! Olet maailman ensimmäinen äiti, jolla ei mene hermot kiukkuilevaan lapseen KOSKAAN. :flower:

 

[ov]

Ei sussa mitään vikaa ole. Noi pikkuisten uhmat kestää vielä kun ne on jotenkin ymmärrettävissä ja ne on lyhytkestoisia. Mä kestin ihan hyvin vielä noi, mutta nyt ton 4veen temppuilut saa mut kiehumaan. Se kun jo ymmärtää mitä sanotaan ja tietää mitä saa tehdä ja mitä ei ja jonkinlaista ymmärrystäkin jo on. Ja silti käytös on mitä on. Siitä mulla menee hermo kun toinen kattoo päiten ja tekee tahallaan typeryyksiä. Tai siitä kun komennan, niin nauraa vain päin naamaa...

 

[ap]

Onnea! Olet maailman ensimmäinen äiti, jolla ei mene hermot kiukkuilevaan lapseen KOSKAAN. :flower:

Thanks *kiillottaa sädekehää*

Ei tämä tarkoita sitä kuiteskaan, etteikö multa joskus sit vois mennä hermot, vai mitä??

 

[karoline76]

voi kyl sul kerkiää naksahtaa se kuminauha viel monta kertaa 2-vuotiashan on viel niin pikkanen et eihän sille voikaan olla mistään vihanen saati menettää malttiaan... :heart:

 

[höh]

sun mies tunkee sun aamujoguun ti -puuroon jotain rauhottavaa. takuulla lataa sen pameilla.

 

[VIERAS]

Mullakaan ei mene hermo hyvin vilkkaan ja liikkuvaisen, uhmaikäisen 3 vuotiaan pojan kanssa. Mutta kyllä sillon kun lapsi huutaa 45 min, niin miettii, että onks ton ihan pakko??

 

[no en mäkään]

Ei mullakaan hermot mene. Uhmaikä on kehitysvaihe, jossa lapsen täytyy saada aikuiselta turvaa. Se on aikaa, jolloin lapsi on ymmällään omasta itsestään;onko vauva vai iso tyttö/poika. Raivarit on ihan normaalia käyttäytymistä. Pahinta on, jos vanhempi asettuu lapsen tasolle ja raivostuu itse. Kun lapsi luottaa, että vanhempi hallitsee lapsen raivarin ja opettaa häntä rauhoittamaan itse itsensä, syntyy turvattomuutta, jos vanhempi alkaa mölyämään ja osoittaa, ettei hänkään kykene tätä tilannetta hoitamaan..

 

[ohis]

Ei mullakaan hermot mene. Uhmaikä on kehitysvaihe, jossa lapsen täytyy saada aikuiselta turvaa. Se on aikaa, jolloin lapsi on ymmällään omasta itsestään;onko vauva vai iso tyttö/poika. Raivarit on ihan normaalia käyttäytymistä. Pahinta on, jos vanhempi asettuu lapsen tasolle ja raivostuu itse. Kun lapsi luottaa, että vanhempi hallitsee lapsen raivarin ja opettaa häntä rauhoittamaan itse itsensä, syntyy turvattomuutta, jos vanhempi alkaa mölyämään ja osoittaa, ettei hänkään kykene tätä tilannetta hoitamaan..

Fiksua tekstiä! Mutta sun lapsi ei ole vielä kovinkaan vanha?

 

[ap]

Itsekin olen hämmästynyt, kuinka tyyni olen. Kun uhmakohtaus ei herätä mussa mitään tunteita. No, ehkä vähän tuntuu pahalta, silleen empaattisesti ajattelen, että voi toista pientä. Mutta uhmakohtaus ei herätä mussa vihaa tai raivoa. Olenko epänormaali??

 

[Mummy Sunshine]

Ei mullakaan hermo mennyt tuon ikäisen raivareihin, lähinnä tuli sellainen suojelufiilis, että "voi pientä"... Mutta kyl sit isomman lapsen kiukuttelu nyppii ja paljon. Lapsen itkupotkuraivarit ei muakaan edelleenkään suututa yhtään vaan sellanen kiukuttelu ja tiuskiminen ja ovien paiskominen, arggh.

 

[..........]

Joo... no ei 10 minuutissa ehdi edes menettää malttiaan

 

[ap]

Eli olen normaali äiti, vaikken saa raivareita - ainakaan tähän mennessä